Jyrki Katainen muodosti hallituksen padotakseen perussuomalaisten vaikutusvallan. Pääasia oli, että Suomi on mukana EU-tukipaketeissa. Tiesin, että pieleen menee. Mikään järkipuhe ei tehonnut. Nyt koko euroalue on jäässä. Seuraavat huonot uutiset tulevat pankkien stressitesteistä. Vuorossa on Italia. Ja Katainen on nyt EU-komissiossa vahtimassa taloutta!
Joskus ottaa pannuun, kun totuus ei kelpaa. Jos perussuomalaiset olisivat lähteneet mukaan tähän kelkkaan, olisimme kahdeksan prosentin puolue.
Talousosaaminen on Suomen mediassa surkeaa. Kyseenalaistamista ei tapahdu. Viralliset selitykset menevät täydestä. Kun ei ole kasvua ja tuottavuuden lisääntymistä, eivät rahat riitä. Suomi on karussa kiturännissä. Tätä tosiasiaa ei haluta tunnustaa.
Hallitus kutsuu joka päivä johonkin palaveriin. Mitä ihmettä? Hallituksella on valta, sitä pitää käyttää. Mikäli toimintakykyä ei ole, silloin on laitettava kivet kuppiin ja mentävä uusiin vaaleihin. Perussuomalaiset eivät nurise turhasta. Suomen kansa ansaitsee toimintakykyisen hallituksen. Se saa sen vain uusien vaalien kautta.
Poliittisilla pummeilla ei ole tulevaisuutta
Perussuomalaisilla on lähes 10 000 jäsentä ja satoja tuhansia äänestäjiä. He ansaitsevat tukea ja arvostusta. Mikään järjestö ei voi sietää sitä, että pieni porukka likaa omaa pesäänsä. Siksi poliittisilla pummeilla, jotka ratsastavat yhteisellä työllä – antamatta mitään tilalle – ei ole tulevaisuutta. Olen iloinen siitä, että valheita levittäneet pummit ovat saaneet kenkää keskustelupalstoilta. Sillä lailla. Sitä saa, mitä tilaa.
Kehuja tekijöille
Meillä on hyvää ja aktiivista kenttäväkeä. Liian usein nämä arjen sankarit jäävät vaille ansaittua huomiota. He ovat poliittisen kannatuksemme perusrunkoa. Puolueen kannatus ei synny pelkillä puheilla ja eduskuntatyöllä. Se vaatii koko jäsenistön ja kannattajakunnan työtä. Kansan syvät rivit ratkaisevat.
Väitän tietäväni aika paljon siitä, miten kannatusta saadaan. Siinä ei nykimisellä pärjää. Kenkien pitää kastua ja kansaa tavata. Meistä muutamat saavat valtakunnallista julkisuutta. Hyvää tai huonoa. Se on tarpeen, mutta se ei ratkaise vaalitulosta. Viime vaaleissa saimme päälle hyvän hengen, joka toi tulosta.
Erehdymme karkeasti, jos luulemme, että kaikki äänemme ovat henkilökohtaisia ääniämme ja omaa ansiotamme. Ne ovat yhteisen työn tulosta. Tukekaa puolueen valtakunnallista vaalipäällikköä Riikka Slunga-Poutsaloa. Hän kieltäytyi eduskuntaehdokkuudesta, vaikka olisi tullut suurella todennäköisyydellä valituksi. Se on kova päätös puolueen puolesta, jolle pitää antaa arvo. Paras tuki Riikalle on yhtenäinen työ, me-henki. Se tuo tulosta.
TIMO SOINI
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä. Kirjoittaja on Perussuomalaisten puheenjohtaja.