Pakkoliitosesitys on takinkääntöjen äiti, jota kokoomus, SDP ja keskusta ilmoittavat vastustavansa, mutta jota ne silti kulissien takana ovat edistäneet.

KEVÄÄLLÄ 2011 eduskuntavaalitentissä puheenjohtajat Jutta Urpilainen (sd.) ja Jyrki Katainen (kok.) kiistivät muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien tavoin, että kuntien pakkoliitoksia olisi tulossa. Hallitusohjelmassa pakkoliitoksia ei mainittu lainkaan, vaikka kuntien rakenteet ja toiminta aiottiin muuttaa perusteellisesti. Samat väitteet esitettiin syksyn 2012 kuntavaalitentissä. TV-kameroiden ulottumattomissa oli kuitenkin käynnissä hankkeita, joista oli sovittu jo kauan aikaa sitten.

Kiusallinen vuoto paljasti hallituksen hankkeen

Vuoden 2011 vaalien jälkeen hallitus haki kokoomuksen johdolla suurkuntamallia, mutta valtiovarainministeriön (VM) kuntaosaston 70 kunnan malli vuodettiin seuraavan vuoden helmikuussa julkisuuteen. Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) piiloutui työryhmän taakse, mutta piti asiaa kuitenkin kevään mittaan esillä, mitä SDP kiirehti torjumaan. Puheenjohtaja Urpilainen sanoi Aamulehdessä (4.5.2012 ), että ajatus pakkoliitoksista on ”SDP:lle mahdoton”. Hänen mukaansa puolue ei lämpene pakoille edes silloin, kun vapaaehtoiset toimet eivät riitä turvaamaan kuntalaisten palveluita.

– Emme hyväksy pakkoliitoksia, koska emme usko niihin. Kantamme tässä asiassa ei ole muuttunut, hän jatkoi.

Työryhmä ajoi nopeita seutuliitoksia

Pakkopykälä kummitteli kuitenkin yhä hallituksen kabineteissa: VM:n kuntaosaston työryhmä kirjoitti hallituksen pohjapaperiksi muistion, joka esitti pakkoliitosneuvotteluiden alkamista Helsingin, Tampereen ja Turun ongelmaseuduilla heti seuraavana syksynä, jos hallitus asiasta sopii.

Paperin mukaan hallituksen valtaa puuttua kuntajakoon vastoin kuntien tahtoa pidetään ”kuntauudistuksen etenemisen kannalta suotavana”. Asian paljasti Helsingin Sanomat (25.5.2012).

Syksyllä 2012 kuntaministeri Virkkunen totesi Kuntalehden haastattelussa, ettei hallituksen sisällä ole kovin suurta halua pakkoliitosten toteuttamiseen. Hallitussopu ei asiassa kuitenkaan häiriinny. Hallitus perustaa myös työryhmän selvittämään liitosten edellytyksiä suurilla kaupunkiseuduilla.

Katainen pakkoväitteistä: ”Pakko olla uutisankka”

Kunnallisvaalitentissä (11.10.2012) Katainen kiisti SDP:n väitteet, että Kokoomus olisi ajamassa pakkoliitoksia kuntarakennelakiin.

– En ymmärrä yhtään, ihmettelen väitettä suuresti. Juttelin muutamien puheenjohtajakollegoideni kanssa ja luulen, että tässä on jokin uutisankka. Minulle ja muutamalle kollegalle ei ole avautunut, mistä on kysymys. Tässä on pakko olla jokin väärinkäsitys, mikä minulle ei ole avautunut, Katainen selitteli.

Katainen ja Urpilainen hehkuttivat pakkoliitoksia

Elokuussa 2013 julkaistussa rakennepaketissa hallitus velvoitti tiettyjen kaupunkiseutujen kunnat liittymään yhteen, jos enemmistö kuntien asukkaista kannattaa liitosta. Ratkaiseva keino oli seudullinen kansanäänestys, joka antaisi käytännössä suuren keskuskunnan asukkaille mahdollisuuden äänestää liitoksesta pienempien kuntien puolesta.

– Maailma muuttuu ja haasteet kasvavat, Jyrki Katainen perusteli.

– Kuntauudistukseen tarvitaan uusi vaihe, Jutta Urpilainen säesti.

”Saddamin malli”

SDP:n tilanne oli ristiriitainen. Toisaalla se vaati liitoksia, jotta rakennepaketti ei kaatuisi, mutta toisaalta se oli luvannut, ettei pakkoliitoksia tulisi. Ratkaisuksi kehiteltiin ns. demokratialukko, jota ryhmäjohtaja Jouni Backman kuvaili seuraavasti: hallitus voi toteuttaa pakkoliitoksen vain, jos alueen asukkaat kannattavat sitä. Alueen enemmistö voi siis estää liitoksen.

Asiantuntijat pitivät mallia heti perustuslaillisesti kyseenalaisena, ja se sai pilkkanimen ”Saddamin malli”. Perustuslakikysymyksiin perehtyneen oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin mukaan tällä mallilla olisivat myös irakilaiset voineet äänestää yhdessä kuwaitilaisten kanssa, että Kuwait liittyy Irakiin.

Perustuslaillinen kujanjuoksu

Pakkoliitosesityksen läpimeno perustuslakivaliokunnassa oli vähintäänkin kyseenalainen. Kokoomuksen Kimmo Sasi piti valiokunnan jäsenenä seutuvaalia kyseenalaisena ja epäili, ettei esitys läpäise valiokunnan käsittelyä. Perustuslaillisten ongelmien lisäksi niin oppositiosta, mediasta kuin kuntakentältäkin alkoi kaikkialta kuulua kiivaita vastalauseita.

Kuntaliiton apulaisjohtaja Reijo Vuorento (sd.) piti pakkoliitoksia farssina. Niinikään Suomen Kuvalehden haastattelema kansanedustaja Eero Lehti (kok.) kuvaili pakkoliitosesitystä farssiksi. Hänen mukaansa ”kuntauudistus on ollut monelle kokoomusedustajalle jo aiemminkin vaikeaa seurattavaa, mutta esitys kehyskuntien pakkoliitoksista oli viimeinen pisara. Lehden mukaan pakkoliitosesitys oli tämän hallituksen suurin virhearvio. Turkulainen sotesopan isä Petteri Orpo (kok.) vastustaa pakkoliitoksia. Puoluetoveri Harri Jaskari oli samaa mieltä.

Hallituksen kärkihanke on ajautunut umpikujaan, ja sen rivit ovat hajonneet kuin hapankorppu. Jäljellä on enää syyllisten etsintä. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kommentoi Ylelle:

– Henna Virkkunen on jätetty täysin yksin. Pääministeri Jyrki Kataista ei näy missään. Se kertoo, että hallituksen pojat syöttävät tyttöjä leijonille. Virkkunen ilmoittikin 24.1. lähtevänsä kokoomuksen eurovaaliehdokkaaksi.

Mikä olikaan keskustan kanta pakkoliitoksiin?

Keskusta hyökkäsi pakkoliitossuunnitelmia vastaan heti hallituskauden alussa 2011. Kun 70 suurkunnan suunnitelma tuli julki, sai entinen alue- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) ruutia muskettiinsa. Hänen mukaansa uudistus oli ”kansan enemmistön tahdon vastainen” ja hän moitti hallitusta siitä, että se ”ajaa Suomeen pakolla suurkuntia.” (HS 8.2.2012)

Mutta mitä mieltä Mari Kiviniemi oli silloin, kun hän itse toimi kuntaministerinä? Keskusta oli aloittanut kuntien määrän radikaaliin vähentämiseen tähtäävän Paras-hankkeen jo vuonna 2005.

”Kuntaministeri Mari Kiviniemi aikoo laittaa kunta- ja palvelurakenneuudistuksen velvoitteisiin vastahakoisesti suhtautuvat kunnat kuriin pakkokeinoin. Ministerin mukaan Paras-hanketta ohjailevaan lainsäädäntöön on tulossa änkyräpykälä, jolla vastahakoisesti lain velvoitteisiin suhtautuvat kunnat pakotetaan liittymään johonkin yhteistoiminta-alueeseen.” (Iisalmen Sanomat 15.7.2009)

NUTS-jako kuntaliitosten takana

Ulkoministeriön arkistosta löytyvästä neuvottelutavoitemuistiosta käy ilmi, että EU-liittymissopimukseen luvatut tulevat suurkunnat suunniteltiin sisäasiainministeriössä jo vuonna 1992. Sisäasiainministerinä toimi tuolloin Mauri Pekkarinen EU-neuvotteluja varten tehty 88 pientalousaluetta esittävä kuntakartta oli esillä EY-ministeriryhmän kokouksessa (22.7.1993). Luonnos ei ole toteutunut aivan suunnitellusti, mutta kuntien määristä on pidetty kiinni. Kuntaliitoksia on perusteltu taloustilanteella, mutta on jätetty kertomatta, että Suomen EU-jäsenyysneuvotteluihin kuului velvoitteena suunnitella aluejakojärjestelmä, eli niin kutsuttu NUTS-jako, jonka viimeisiä vaiheita toteutetaan nykyisessä kuntauudistuksessa

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 1/2014 -lehdessä.

VELI-PEKKA LESKELÄ