Kurikkalainen maanviljelijä Kari Yli-Nikkola oli rakentamassa pienpuhdistamoa tontilleen, kun kunta päätti,ettei se käy. - Minua vaadittiin liittymään kunnan viemäriverkostoon, mies ihmettelee.

Kun haja-asutusalueen jätevesien käsittelyä koskevaa asetusta alettiin yli kymmenen vuotta sitten puuhata, päätti kurikkalainen maanviljelijä Kari Yli-Nikkola monista muista poiketen, ettei hän aio niskuroida asiaa vastaan ollenkaan. Onhan minulla oma kaivinkone ja lapio, mies tuumaili, kyllä minä aina yhden pienpuhdistamon rakennan. Vaan kävi niin, ettei Yli-Nikkolan tarvitsekaan rakentaa pienpuhdistamoa tontilleen. Ei tarvitse, eikä saa. Sen sijaan häntä vaaditaan liittymään viemäriverkostoon – noin kymppitonnin hinnalla.

– Jo vuosia sitten minulle alettiin lähetellä papereita, joissa ehdotettiin liittymistä viemäriosuuskuntaan. Vuosien saatossa kirjeiden sävy on vähitellen muuttunut yhä vaativammaksi, kunnes nyt tuli ympäristölautakunnasta kirje, että on pakko liittyä, koska tonttini on viemärin toimialueella. Mihinkään ei voi vedota, ei viemärin toimimattomuuteen, ei vähävaraisuuteen, ei mihinkään, Yli- Nikkola kertoo.

”Muutan pois”

Vuonna 1957 syntynyt Yli-Nikkola on asunut Kurikassa käytännössä koko ikänsä ja viljellyt pientä maatilaansa isänsä jälkeen vuodesta 1988 saakka. Tontilla on kolme saostuskaivoa, joista jo melko puhdas käytetty vesi kulkeutuu rajaojaan. Pienpuhdistamon rakentaminen ei olisi tuottanut Yli-Nikkolalle mitään ongelmia, mutta siihen ei myönnetä lupaa, koska tontti sattuu sijaitsemaan viemärin toimialueella.

– Näin kunta kohtelee elinikäistä asukastaan, joka ei ole rötöstellyt eikä linnassa istunut – rangaistusmaksu. Olen ilmoittanut että muutan pois. Minulla ei ole mitään aikomusta maksaa tuollaisesta humpuukista, joka on jatkuvasti tukossa tai vuotaa. Sitten ei saa kunta verojaan sen enempää kuin viemärirahojaankaan, Yli-Nikkola ilmoittaa napakasti.

Viemäristä ei vapauta mikään

Pelkästään Kurikan Tuiskulan kylälläkin on jo parikymmentä taloutta, jotka aiotaan pakottaa liittymään viemäriin. Useimmat toimenpidettä vastustavat ovat anoneet vapautusta jätevesiasetuksen vaatimista puhdistustoimista kokonaisuudessaan. Yli-Nikkola on omaan anomukseensa kirjoittanut suostuvansa rakentamaan minkälaisen puhdistamon tahansa, mutta viemäristä häntä ei vapauta mikään.

– Liittymismaksu on 4 350 euroa, kaivuutyö alveineen noin viisi tonnia, tarkastuskaivo kolmesataa euroa ja tarkastusputki satasen. Osuusmaksu satasen ja siihen päälle vielä kovat vuosimaksut. Maaseudun Tulevaisuudessa taannoin kirjoittivat, kuinka Kurikan kunta on tehnyt asukkailleen merkittävän kädenojennuksen rakennuttaessaan viemäriverkon haja-asutusalueelle ja maksaessaan siitä vielä avustusta. Pitää paikkansa, mutta se on tyhjä käsi joka vaatii rahaa – ja se avustuskin menee kaivinkonemiehelle, sanoo Yli-Nikkola.

Ympäristönsuojelua vai kunnan rahastusta?

Viemäriverkostoon liittymisen ainoa ongelma ei ole sen suolainen hinta, vaan viemäri on aiheuttanut käyttäjilleen muutakin päänsärkyä. Putket ovat vähän väliä tukossa ja silloin tällöin jopa hajoavat.

– Meidän peltotien varrella vuosi yksi putki jätevettä ojaan lumien sulamisesta lähtien. Naapurin koira kävi sitä latkimassa ja tuli siitä kipeäksi, jolloin naapuri laittoi siihen vanerilevyn päälle, ettei se enää pääsisi vuotamaan. 12. päivä tätä kuuta kävivät putken viimein korjaamassa. Tämäkö on ympäristönsuojelua, että kunta vain rahastaa? Yli-Nikkola kysyy.

Kurikan haja-asutusalueelta löytyy sellaisiakin talouksia, jotka ympäristösihteerin suosituksesta rakensivat aikoinaan yhteispuhdistamon. Hekin saivat vapautuksen viemäristä vain vuoteen 2020 saakka, jonka jälkeen viemäriin on liityttävä, vaikka yhteispuhdistamosta on jo kymppitonni aikoinaan maksettu. Moni joutuu myymään metsäänsä tai ottamaan pankista lainaa, että pystyvät maksamaan viemäristään.

Yli-Nikkolalla on vaimo ja neljä lasta, kolme heistä jo pesästä pois lentäneitä ja neljäskin lähtöä tekemässä. Kauhajoella on perikunnan omistama Yli-Nikkolan äidiltä perinnöksi jäänyt talo, jonka hän on suunnitellut lunastavansa itselleen. Kurikan taloa ei myydä, vaan se saa jäädä asumattomaksi.

– Jonnekin tästä pitää kuitenkin lähteä ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä. Saan ehkä juuri kylvettyä ennen sitä. Vedetkin pitää talosta katkaista – jos siis edes saa katkaista, pohtii Yli-Nikkola tulevaisuudennäkymiä.

MIKA MÄNNISTÖ