Lohjalainen juristi Piritta Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue.
Lohjalaisen Piritta Poikosen sukujuuret ovat Pohjois-Karjalassa, mutta hän syntyi Helsingissä ja varttui elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta helsinkiläisessä Pukinmäen lähiössä. Koulunsa hän kävi Nummi-Pusulan kunnassa ja heti lukion jälkeen aloitti elintarvike-ekonomian opinnot maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin hän vaihtoi oikeustieteelliseen, josta valmistui juristiksi. Koti Lohjalle valmistui hartiapankkivoimin heti opiskelujen jälkeen.
Sosiaalipolitiikkaan Poikonen hurahti käytyään aviomiehensä kanssa keskusteluja yhteiskunnallisista asioista, jotka johdattivat hänet lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Lopulta aihe innoitti hänet jopa vaihtamaan työpaikkaa. Finanssialan Keskusliiton asiantuntijana hän toimii sosiaalipolitiikan ja juridiikan välimaastossa.
– Suomella on paljon etuja puolustettavanaan EU:ssa. Sinne tarvitaan ahkeria, sitkeitä ja rohkeita työmyyriä. Näitä ominaisuuksia olen työuranikin aikana tarvinnut, Poikonen sanoo.
Suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen tärkeää
Poikonen vastustaa EU:n liittovaltiokehitystä ja euron hullutuksia. Omana erityisenä kiinnostuksen kohteena Poikosella on unionin sosiaalinen ulottuvuus, mikä on vasta kehittymässä oleva alue. Myös taloudellisiin asioihin hänellä riittää perehtyneisyyttä.
– Suomen kansalaisten etujen lisäksi minulle on tärkeää suomalaisen elinkeinoelämän pärjääminen globaalissa kilpailussa. Esimerkiksi eri maiden pankkien tasapuolinen kohtelu pankkiunionissa on varmistettava. Suomalainen elinkeinoelämä on suomalaisen työllisyyden kivijalka.
– Vielä eurokriisiäkin suurempi ongelma on EU:n demokratiavaje – se, että asioita tapahtuu demokraattisen päätöksenteon ulkopuolella. Jos demokratiavaje syöpyy tarpeeksi syvälle, EU kompastuu siihen ja vähintään vahingoittuu pahasti. Juuri demokratiavajeesta kumpuavat euronkin ongelmat, Poikonen toteaa.
Poikonen uskoo EU:n betonoineen ainakin ydinosansa vuosikymmenien saatossa eikä usko sen hajoamiseen, mutta unionin byrokratiaa on karsittava ja demokratiavaje on korjattava. Euron hän arvelee sen sijaan rapistuvan useammasta nurkasta samanaikaisesti.
Asiantuntijan roolissa Poikonen on tottunut pilkkomaan palasiksi isoja asiakokonaisuuksia. Työnsä puolesta hän on perehtynyt sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja hänellä on kyky ottaa asiat haltuun, rohkeutta taistella silloin kun on sen aika ja viisautta jättää väliin turhat ja toivottomat kamppailut.
– Nykyisen työni takia olen vieraillut monia kertoja Brysselissä ja minulla on käsitys siitä, mitä europarlamentaarikon työ pitää sisällään. Hohdokasta hommaa se ei ole, vaan kovin paperinmakuista puurtamista. Minulla ei siis ole ruusuisia kuvitelmia toimenkuvasta, mutta ei mitään kammoakaan.
Määrä ei korvaa laatua
Piritta Poikonen harrastaa punttisalilla käymistä ja juoksemista. Liikunnan jälkeen rakkaimpia harrastuksia ovat käsityöt, marjastaminen ja kynsien koristelu. Naimisissa hän on ollut vuodesta 2000 ja perheeseen kuuluu lisäksi kaksi isoa löytökissaa. Veljentytöt pitävät tädin välillä kiireisenä. Vaalikampanjansa aikana hän aikoo kierrellä Suomea niin paljon kuin rahat ja aika antavat myöten.
– Meillä on kolmen hengen ydintiimi ja paljon ideoita, joita tulemme julkistamaan pitkin matkaa kierrellessämme apahtumissa ympäri Suomea niin paljon kuin kalenteriin mahtuu ja budjetti sallii. Asiantuntijana minulle on vierasta pyrkiä hakemaan pelkkää näkyvyyttä. Olen tottunut etenemään asiakärjellä.
Siksi pyrin panostamaan määrää enemmän laatuun ja perehtymään asioihin, vaikka se veisi aikaa. En tiedä, miten fiksu strategia se lopulta on, mutta minulle luontainen.
Vaalikampanjaansa Poikonen aikoo panostaa tuhansia euroja, omiakin säästöjä vähintään kymmenentuhannen euron edestä. Miten paljon budjetti kasvaa riippuu siitä, paljonko puolueelta tulee tukea ja miten paljon sponsorirahaa saadaan kerättyä muista lähteistä.
Teksti on julkaistu Perussuomalainen 13/2013 -lehdessä.
MIKA MÄNNISTÖ