Konkurssin partaalla heiluvaa Talvivaaraa on ”saneerattu” jo vuoden päivät. - Osa työntekijöistä ottaa epävarmuuden raskaasti, sillä monella on uudet omakotitalot ja lainat hoi­dettavana, pääluottamusmies Jukka Vetola harmittelee.

Talvivaaran nikkelikai­voksen maaperää katsellessa tulee mieleen karu kuumai­sema. Lokakuun alkupäivinä Sotkamossa sijaitsevalla avo­louhoksella näyttää hiljaisel­ta, sillä vain muutama huolto­auto liikkuu alueen sorateillä. Malmikivien kuljetukseen tarkoitetut jättimäiset kuor­ma-autot seisovat rivissä tyh­jän panttina, sillä uuden mal­min louhinta ja murskaus on ollut seisokissa. Kuljetta­jat odottavat parempaa aikaa, jolloin he pääsisivät jälleen tarttumaan täydellä teholla työkoneidensa rattiin.

Maailman kymmenen suu­rimman nikkelikaivoksen joukkoon kuuluvalla Talvi­vaaralla on töissä 460 ja lo­mautettuna noin 30 henkilöä. Urakoitsijoiden palvelukses­sa on 50-80 työntekijää. Kai­vosyhtiön mukaan sen koko­naistyöllisyysvaikutus on yli 1 800 henkilöä.

Kriisistä toiseen

Konkurssin partaalla hei­luva Talvivaara on kulke­nut kriisistä toiseen. Listalle mahtuvat laajat ympäristö­ongelmat, talousvaikeudet ja tulossa olevat oikeustoimet, joissa neljää yhtiön johto­henkilöä syytetään törkeästä ympäristön turmelemises­ta. Kaikkien näiden ongelmi­en ympärillä on ollut valtava mediamylläkkä.

Talvivaaran työntekijöiden ammattiosaston puheenjoh­taja ja työsuojeluvaltuutet­tu Tero Pulkkinen kertoo, että työntekijät ovat kestä­neet vastoinkäymiset yllättä­vän hyvin.

– Huoli työpaikoista on tie­tenkin suuri ja ihmiset kyse­levät paljon, mitä on tapah­tumassa. Yllättävän pienillä näkyvillä vaurioilla on kui­tenkin selvitty, sillä työnteki­jöiden sairauspoissaolot tai muu avuntarve ei ole lisään­tynyt, Pulkkinen sanoo.

Talvivaaran työntekijöiden pääluottamusmies Jukka Ve­tolan (kuvassa) mukaan selvitysmie­hen syyskuun lopussa esittä­mät saneerausehdotukset oli askel oikeaan suuntaan, mut­ta isot rahoituskuviot on vie­lä auki.

– Talvivaaran saneeraushäs­säkkä on kestänyt reilun vuo­den. Osa työntekijöistä ottaa epävarmuuden raskaasti, sillä monella on uudet omakotita­lot ja lainat hoidettavana, Ve­tola kertoo.

Henkinen kantti koetuksella

Talvivaaran kaivokseen liit­tyvissä keskusteluissa pun­nitaan kovin sanoin ovatko työllisyyshyödyt vai ympäris­töhaitat suuremmat. Kaivos­työläiset eivät halunneet an­taa asiasta haastattelua, sillä Vetolan mukaan monet ovat saaneet tarpeekseen media­mylläkästä ja sen varjopuo­lista.

– Harva Talvivaaran työn­tekijän lapsi kehuu vanhem­piensa työpaikkaa koulussa. Ikävintä on ollut koulukiu­saaminen vanhempien työ­paikan takia tai kun opetta­ja on arvostellut Talvivaaraa työntekijöiden lasten kuul­len koko luokan edessä, Veto­la harmittelee.

Sosiaalisessa mediassa käy­dään kaivoksesta ja sen vai­kutuksista jopa veristä kes­kustelua. Vetola ei itse lue niitä, mutta kertoo osan työn­tekijöistä olevan keskusteluista kuohuksissaan. Myös työsuojeluvaltuutettu Pulk­kinen tietää, että mielipiteet ovat jakautuneet kahtia.

– Osa kannustaa toivoen hy­vää jatkoa ja osa laittaisi la­pun luukulle. Ilmapiiri on kuitenkin muuttunut myön­teisempään suuntaan, mutta kipsisakka-allasvuotojen ai­kana ei tohtinut mennä kaup­paan Talvivaaran lippalak­ki päässä.

Pulkkinen painottaa, että kukaan työntekijöistä ei ha­lua pilata luontoa.

– Teollisuus jättää aina jäl­kensä, jotka ovat korjattavis­sa. Virheistä on otettu oppia ja esimerkiksi vesiturvalli­suutta on parannettu, Pulkki­nen sanoo.

Työntekijät uskovat nousuun

Nikkelikaivoksella on iso merkitys Kainuun aluetalou­delle ja työllisyydelle. Yhti­ön mukaan yli 80 prosent­tia noin 500 työntekijästä on kainuulaisia ja yksistään sotkamolaisten palkkakertymä on noin kuusi miljoonaa eu­roa.

– Meillä ei ole vaihtoehto­ja, koska täällä ei ole mui­ta teollisia työpaikkoja tar­jolla. Maailmanmarkkinat vaikuttavat toimintaan, mut­ta uskon kaivoksen kannatta­vuuteen. Kaivos toimii siel­lä, missä on raaka-ainetta, eli ainakaan nämä työpaikat ei­vät siirry muualle, Pulkkinen toteaa.

Nikkeli on kaivoksen pää­tuote ja elinehto, sillä siitä tu­lee rahaa. Kaivoksen metal­litehtaan käyttöaste on ollut tänä vuonna 93 prosenttia ja nikkeliä on saatu tehtyä hyvä määrä.

– Täällä on isot malmiva­rannot kymmeniksi vuosik­si, ammattitaitoinen henki­löstö ja paras tekniikka, eli kaivos on iskukunnossa. Nyt vain bioliuotuskasa ja me­tallitehdas ovat toiminnassa, mutta väellä on kova tekemi­sen halu. Pitää saada vain ra­hoitus kuntoon, niin saadaan tulosta aikaan ja ihmisille lei­pää pöytään, Vetola sanoo.
Lähikuukaudet näyttävät, millainen tie Talvivaaralla on edessään. Puhetta kaivosyh­tiöstä varmaan riittää julki­suudessa ja kulissien takana.

– Kaivoksesta on tullut po­liittinen pelinappula, jol­la kalastellaan ääniä olemal­la sitä vastaan tai tarvittaessa sen puolella. Eduskuntavaalit on ensi keväänä ja saa nähdä, mitä mieltä poliitikot silloin ovat Talvivaarasta, ­­Pulkkinen odottaa.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 13/2014 -lehdessä.

MIKA RINNE

Lindström: Sympatiat ovat Talvivaaran työntekijöiden puolella – Minulla on kokemusta löysässä hirressä roikkumisesta, kun olin töissä lakkautetulla UPM:n Voikkaan paperitehtaalla, sanoo perussuomalaisten Jari Lindström. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Jari Lindström on tyytyväinen, että Talvivaaran kaivostoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tehdään kaikki mahdollinen. – Kaikki pyrkimykset Talvivaaran jatkuvuuden turvaamiseksi ovat hyviä asioita. Kaivos sijaitsee alueella, jossa työttömyys räjähtää käsiin mikäli kaivos ajautuisi konkurssiin, Lindström tietää. Liiketoiminta terveelle pohjalle Kaivosyhtiö Talvivaaralla on velkaa toista miljardia euroa. Talvivaaran tilannetta kartoittaneen selvitysmiehen mukaan kaivostoiminta Sotkamossa voidaan saada vielä kannattavaksi, mutta se vaatii velkojen rajua leikkausta ja uutta rahoitusta 100-200 miljoonaa euroa. Selvitysmies ehdottaa myös, että Talvivaara Sotkamon liiketoiminta myydään uudelle yhtiölle. Saneerausohjelma kestäisi kahdeksan vuotta, mutta toteutuminen riippuu siitä, hyväksyvätkö velkojat sen ja löytyykö kaivokselle lisää rahaa. Rahoituksen pitää olla selvillä 1. joulukuuta, muuten uhkana on konkurssi. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan valtio on valmis rahoittamaan Talvivaaraa, jos yhtiö saa samaan tapaan vakaan ja uskottavan yhteistyökumppanin kuin Turun telakka, josta saksalaisyhtiö osti 70 prosenttia ja valtio lähti mukaan 30 prosentilla. – Vapaavuoren ajatus on hyvä asia ja se on myös aluepolitiikkaa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että veronmaksajien rahoja ei voi loputtomasti syytää sinne, vaan tuen kohde pitää olla terveellä pohjalla, Lindström muistuttaa. Ympäristöasiat saatava kuntoon Useista kaivosmiehistä tuntuu, että poliitikot eivät uskalla puolustaa Talvivaaraa. Lindströmillä on toisenlaiset ajatukset. – Uskon, että kukaan ei ole sinänsä Talvivaaraa vastaan, vaan ympäristöasiat halutaan saada kuntoon. Se on myös työntekijöiden ja yhtiön etu. Lindströmin sympatiat ovat epävarmuuden keskellä olevien kaivostyöläisten puolella. – Minulla on kokemusta löysässä hirressä roikkumisesta kun olin töissä lakkautetulla UPM:n Voikkaan paperitehtaalla, joten toivon työntekijöille tsemppiä ja jaksamista.