Pieni vähemmistö maailman pakolaisista saa yli sata kertaa enemmän tukea rikkailta mailta kuin pakolaisten enemmistö. Näitä hyväosaisia ovat ne, jotka ovat onnistuneet keplottelemaan itsensä länsimaiden rajoille, jossa he ovat voineet hakea turvapaikkaa. Samalla rahalla autettaisiin paljon useampaa ihmistä pakolaisleireillä. Nyt tämän perussuomalaisen argumentin on esittänyt eläkkeelle jäänyt diplomaatti Matti Kääriäinen.

Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen sanoo, että maahanmuuton kontrolloimiseksi on ymmärrettävä sen sisäinen logiikka.
– Suurin maahanmuuttoa kiihdyttävä tekijä on maassa olevan diasporan suuruus. Toisin sanoen mitä suurempi on diaspora, sen suurempaa on maahanmuutto, diaspora “imee” uusia tulijoita ihan käytännön syistä. Tieto kulkee paremmin, perheet yhdistyvät, syntyy paikallisia yhteisöjä, jopa kaupunginosia. Toisaalta maahanmuuttoa hillitsee maahanmuuttajien integroituminen paikallisväestöön, hän sanoo Ylen Brysselin koneessa -ohjelmassa.
Kääriäisen mukaan balanssi asiassa voidaan saavuttaa integroitumista (tai kotoutumista) kiihdyttämällä ja toisaalta maahantuloa rajoittamalla.
– Tämä koskee siis taloudellista siirtolaisuutta. Kriteeri niin sanotun sopivan maahanmuuton tasolle onkin ’integroitumattoman diasporan’ koko. Jos se on liian suuri, palkat laskevat ja keskinäinen luottamus kärsii. Lisätutkimusta tarvitaan tämän sopivan tason löytämiseksi, hän sanoo.
75 miljardia käytetään hyväosaisimpien auttamiseen
Kääriäinen sanoo, että pakolaisten määrän kasvaessa viime vuosikymmeninä, rikkaat maat ovat käytännössä keskittäneet huomionsa vain niihin pakolaisiin, jotka onnistuvat jotenkin keplottelemaan itsensä niiden rajoille.
– Tähän on kyennyt noin 10 prosenttia pakolaisista, loput ovat pakolaisleireillä tai niiden lähistöllä olevien kaupunkien slummeissa. Rikkaiden maiden reaktio on ollut hyvin kyyninen ja johtanut siihen, että tällä hetkellä noin 75 miljardia dollaria käytetään tämän 10 prosentin auttamiseen ja vain 5 miljardia loppujen auttamiseen. Rikkaisiin maihin päässeet pakolaiset saavat siis 135 kertaa enemmän tukea kuin leireihin jääneet, hän tarkentaa.
Pakolaisleireistä toimeentulevia asuinpaikkoja
Kääriäinen puhuu Ylen haastattelussa myös Keniassa, Ugandassa, Etiopiassa, Jordaniassa, Turkissa ja Irakissa olevista pakolaisleireistä, joista onkin tullut maailman ghettoja, kauheimpia paikkoja asua koko maailmassa ja samalla myös oivia terrorismin rekrytointialustoja. Tässä toimii hänen mukaansa “poissa silmistä, poissa mielestä” -periaate parhaimmillaan.
– Tilanteen muuttaminen on tietysti täysin poliittinen kysymys ja siksi maailman nykyisessä vastakkaisasetteluja korostavassa poliittisessa tilanteessa on todennäköistä, että mitään helppoa ratkaisua ei asiaan ole löydettävissä. Asiantuntijat ovat kuitenkin tuottaneet ajatuksia, joiden pohjalta ratkaisu voitaisiin etsiä. Tärkeintä olisi muuttaa pakolaisten kohtelu humanitaarisesta kysymyksestä kehityshaasteeksi; toisin sanoen leireistä tulisi tehdä avustuskohteiden sijaan taloudellisia toimijoita ja pakolaisille tulisi antaa lupa työntekoon, hän sanoo ja lisää:
– Jos leireistä saataisiin omillaan toimeentulevia, siedettäviä asuinpaikkoja, niin asukkaita poistyöntävä voima vähenisi ja myös asukkaiden kyky omien maidensa jälleenrakentamiseen paranisi. Rikkaiden maiden intressissä olisi siis suunnata tukirahansa näille leireille sen sijaan, että pakolaisia pyritään elättämään rikkaissa maissa. Myös YK:n puitteissa nykyinen järjestelmä on epäonnistunut täysin ja kaipaa uudistusta, joka tähtää pakolaisten hyödyntämiseen myös taloudellisena resurssina ja yhteistyöhön valtioiden, yksityissektorin ja kansalaisjärjestöjen välillä. Tällaista uutta ‘businessmallia’ kokeillaan jo parhaillaan useammassakin maassa.
Keniassa ja Mosambikissa Suomen suurlähettiläänä toiminut Matti Kääriäinen on aiemmin kritisoinut kehitysapua samanlaisin perustein kuin nyt tehotonta pakolaisten auttamista. Suomen Uutiset kertoi vuonna 2015 Kääriäisen kirjasta Kehitysavun kirous. Siinä aiemmin kehityysavun siunauksellisuuteen uskonut Kääriäinen myöntää, että nykymuotoinen kehitysapu on tullut tiensä päähän. Markkinat nostavat kehitysmaita köyhyydestä paremmin kuin länsimaiden apu, joka on siihen tarkoitettu, Kääriäinen väittää.
Diaspora tarkoittaa suoraan kreikasta käännettynä hajaannusta, hajallaan asumista. Se merkitsee pakkomuuttoa, jossa jokin uskonnollinen tai kansallinen ryhmä joutuu muuttamaan uuteen maahan tai uudelle asuma-alueelle. Diasporassa kansa tai ryhmä säilyttää oman identiteettinsä, vaikka elääkin eristyksessä alkuperäisestä kulttuuristaan.