Kuinka paljon lapsen varhaiskasvatuksessa voidaan rajoittaa lapsen oikeutta kasvaa ilman vanhempien vakaumukseen liittyviä erityisvaatimuksia? Suomen Uutisten haastattelemat lastentarhanopettajat kertoivat, että ongelmana on myös se, että tietyillä alueilla sana leviää ja vaatimuksia perätään yhä kärkkäämmin.

Ilmiö on hyvin huolestuttava, sillä lapsi joudutaan usein eristämään muusta ryhmästä, joka vain lisää lapsen eriarvoisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Uskonnon vuoksi monen lapsen oikeudet kärsivät varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Uusi varhaiskasvatusuudistus pitää lapsen osallistamista aiempaa tärkeämpänä. Siinä on sisällä vanha viisaus, että lapsella on oikeuksia ja vanhemmilla ei niinkään.

Lasta enemmän osallistava uudistus on pahasti ristiriidassa sekä maahanmuuttajaperheiden vaatimien erityistarpeiden kanssa että esimerkiksi vanhoillisten jehovantodistajien keskuudessa. Tässä artikkelissa käsitellään kuitenkin maahanmuuttajaperheitä, sillä tilanne on kasvava ongelma ja se tarvitsee pian selkeitä toimintaohjeita.

Varhaiskasvatuksen työntekijät pelkäävät rasismileimaa

Suomen Uutiset haastatteli kahdeksaa pääkaupunkiseudulla työskentelevää sekä kolmea maakunnissa työskentelevää lastentarhanopettajaa.

Maahanmuuttajaperheiden ongelmat nousivat esiin ilman erillisiä kysymyksiä aiheesta.

Haastatteluissa toistui rasismileiman pelko. Usein lastentarhaopettaja joutuu suostumaan islamin uskon mukaisiin tapoihin vaikka ne ovat räikeässä ristiriidassa varhaiskasvatuksen tärkeiden periaatteiden kanssa. Pahin niistä on tietenkin se, että lapsi joudutaan eristämään ryhmästä.

Tyypillisiä islamin mukaisia vaatimuksia ovat se, että lasta ei päästetä eskarissa uimaan tai häneltä voidaan kieltää suun ja silmien piirtäminen, joka tekee tietenkin piirtämisen harjoittelusta varsin hankalaa. Myös uskonnollinen tyttöjen peittävä pukeutuminen sotii käytäntöjämme vastaan ja on omiaan eristämään lasta tasa-arvoisesta yhteiskunnastamme.

Lastentarhanopettaja joutuu kotouttajaksi

Ongelmaksi koetaan myös maahanmuuttajaperheiden heikko tietämys Suomen laeista.
Esimerkiksi helsiinkiläisessä päiväkodissa yli 20 vuotta työskennellyt lastentarhanopettaja kertoo, että hän joutuu usein toimimaan kotouttajana ja kertomaan ihan perusasioista kuten tasa-arvoisesta yhteiskunnastamme.

Häntä huolettaa myös perheen äitien kielitaidottomuus.

Hän kertoo myös, että haluaisi oppia arabiaa, sillä viimeisten kahden vuoden aikana arabiankieliset tulkit ovat hyvin usein läsnä kesksusteluissa.

– On hyvin tyypillistä, että uusissa maahanmuuttajaperheissä yhteyshenkilönä toimii isä. Hän on usein hyvin tiukka vaatimuksissaan islamnin oppien noudattamisessa. Keskustelut ovat hyvin usein tulkattuja ja tulkit ovat aina maahanmuuttajataustaisia miehiä. Helsingissä on vain yksi maahanmuuttajataustainen naistulkki, jonka tiedän olevan käytettävissä. Kantasuomalaista en ole nähnyt koskaan. Haluaisin tosiaan tietää mitä tulkit tulkkaavat, hän sanoo.

Ja lisää: On uskomatonta, että minulla saattaa olla asiakkaana sama perhe melkein 20 vuotta ja äiti ei osaa juuri ollenkaan suomen kieltä.

– Lapsia syntyy muutaman vuoden väleiin, eikä äidillä ole mitään mahdollisuuksia päästä mukaan yhteiskuntamme tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Lapsiasiainvaltuutettu painottaa lapsen etua

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila pitää tärkeänä, että lapsen huoltajien toiveita kuullaan, mutta varhaiskasvatusta tai perusopetusta ei voida mukauttaa tinkimällä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen normatiivisista tavoitteista.

– Esimerkiksi uimataito on yksi tärkeä taito, joka on tärkeä oppia perusopetuksen aikana. Siksi uimaopetukseen ei tulisi antaa vapautuksia vakaumuksellisista syistä. Vähintään perheen on pystyttävä osoittamaan, että taito on saavutettu muulla tavoin kuin perusopetuksessa annettuun opetukseen osallistumalla. Mikäli lapsi ei pääse uimaan osana perusopetusta, on syistä ja niiden järkevyydestä keskusteltava lapsen huoltajien kanssa, hän selventää.

“Yhteiskunnasta eristäytyminen on tie lasten yksinäisyyteen ja muita lapsia heikompiin vertaissuhteisiin”

Kurttila sanoo, että julkisen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen on käytävä perheiden kanssa selkeät keskustelut siitä, millaisiin tavoitteisiin ja lähtökohtiin nämä yhteiskunnan säätämät palvelut perustuvat.

– Samalla on kirkastettava lähtökohtaa, jossa kaiken toiminnan keskiössä on lapsen etu. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla on kouluterveyskyselyn mukaan enemmän ongelmia elämässään kuin kantaväestön lapsilla. On tärkeää, että lapset ja perheet saavat näihin tilanteisiin tukea, hän rarkentaa.

Kurttila sanoo myös, että erityisenä ryhmänä tulisi tunnistaa maahanmuuttajataustaiset isät, joille on kirkastettava lapsen etua ja toimintaa suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Olen joutunut huomaamaan, että tarve olisi kirkastaa esimerkiksi lasten syntymäpäiville osallistumista. Yhteiskunnasta eristäytyminen on tie lasten yksinäisyyteen ja muita lapsia heikompiin vertaissuhteisiin.

Koululaiset myös huolenaiheena

Kurttila kertoo käyneensä viime aikoina useamman keskustelun koulutuksen järjestäjien ja opettajien kanssa Ramadanin vaikutuksista oppilaiden ja opiskelijoiden jaksamiseen.

– Tässäkin on tärkeää, että kouluterveydenhuolto ottaa puheeksi lapsen edun esimerkiksi kouluruokaan osallistumisen suhteen. Oppilaan tai opiskelijan ei tulisi antaa kieltäytyä kouluruoasta paastonkaan aikana. Huoltajille tulisi tuoda tiedoksi niiden perheiden käytänteet, joissa Ramadania viettävät lapset osallistuvat normaalisti kouluruokailuun eli lapset eivät paastoa lapsen edun vastaisesti.

Heli-Maria Wiik