Politico-verkkojulkaisun haastattelussa Saksan CDU-puolueen puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer (AKK) hahmotteli puolueensa kantoja lähestyviä EU-parlamenttivaaleja koskien.


AKK hahmotteli, että Euroopan on siirryttävä USA:n ja Kiinan strategisten päätösten passiivisesta sivustakatsojasta aktiiviseksi toimijaksi. Eurooppa tarvitsee omaa teollisuuspolitiikkaa, erityisesti Kiinan epäreiluksi katsotun kauppapolitiikan takia. Teollisuuspolitiikalla hän viittasi mm. eurooppalaisten suuryritysten fuusioiden sallimiseen, vaikka ne saattaisivatkin vähentää kilpailua Euroopassa.

Politicon kysyessä, mitkä puolueet ja tahot voisivat EU-vaalien jälkeen muodostaa ”rakentavan Eurooppa-myönteisen enemmistön”, AKK puhui kautta rantain, mutta Politico tulkitsi puheiden tarkoittavan, että AKK:n visiossa enemmistö muodostuisi EPP:n ympärille, ja siihen voisivat kuulua sosialistit, liberaalit ja Ranskan Emmanuel Macronin johtama En Marche. Myös vihreille AKK olisi valmis osoittamaan yhteistyötä tietyin varauksin – AKK toteaa ympäristöpolitiikan sovittamisen talouskysymyksiin ”hyvin vaikeaksi”.

Niinsanottuja kansallismielisiä tai vasemmisto- ja oikeistopopulisteja AKK ei maininnut. Politico päättelikin, että AKK:n EU:ssa ei näille ryhmille ole päätöksenteossa sijaa.

Kuitenkin AKK:n mielestä on parempi, että kiistanalainen Unkarin pääministeri Viktor Orbán ja hänen Fidesz-puolueensa jatkavat EPP:n jäseninä, koska siten keskusteluyhteyden säilyttäminen ja vaikuttaminen Fideszin politiikkaan olisi helpompaa.

Toimittajan kommentti:

AKK näyttää haluavan jatkaa Saksa-Ranska-akselin valta-asemaa EU-asioista päätettäessä, ja kaikki tahot, jotka ovat suostuvaisia lisäämään EU-integraatiota, ovat tervetulleita muodostamaan ”rakentavaa enemmistöä”. Mutta koska samanaikaisesti Orbán kelpaa AKK:n mielestä EPP:n jäseneksi, kyseessä ei ole mikään arvopohjakysymys, vaan hieman epätoivoiselta tuoksahtava pyrkimys pyrkiä kasaamaan ntegraatiomyönteinen enemmistö hinnalla millä hyvänsä.

VoteWatch-sivuston tuore arvio EU-parlamenttipaikoista kertoo, että tähän asti kaksi suurinta ryhmää – EPP ja S&D – eivät enää vaalien jälkeen muodostaisi kaksistaan ehdotonta enemmistöä. Jatkossa päätöksien taaksen pitäisi siis saada myös ALDE. ”Kansallismielisten” puolueiden uskotaan saavan EU-parlamenttipaikoista neljänneksen, ja mikäli ne liittoutuisivat yhdeksi ryhmäksi, siitä tulisi EU-parlamentin toiseksi suurin heti EPP:n jälkeen. Realistisempaa kuitenkin on, että ne kaikki eivät samaan ryhmään tulisi mahtumaan, ja uudesta ”kansallismielisestä” ryhmästä tulisi parlamentin kolmanneksi suurin.

Käytännössä siis EU-integraation eteneminen on vaarassa, ellei jatkossa keskeisiin päätöksiin löydy samanaikaisesti EPP:n, S&D:n ja ALDEn tuki. Ja koska kaikkien kolmen tukeen ilman laajoja kompromisseja ei ole aina luottamista, AKK haluaa varmistaa päätöksenteon pitämällä EPP-ryhmän jäsenkriteerit löyhinä, ja olemalla valmis yhteistyöhön kaikkien ryhmien kanssa.

Kaikki käy, kunhan se on integraatiomyönteistä.