Kansanedustaja Pietari Jääskeläinen kritisoi perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa esitystä EU:n hallintomenojen kasvattamisesta. Huomiota kiinnitetään myös maatalouspolitiikan uudistukseen ja rakennerahastouudistukseen. 

Ryhmäpuheenvuoro, pidetty eduskunnassa 13.11:

Tämän vuoden keskusteluja eurooppalaisissa kansallisissa parlamenteissa ovat leimanneet tiukat talouspuheet. Niin myös meillä Suomessa.

Tänään me käymme menoleikkausten sijaan keskustelua menolisäyksistä, kun EU-kolhoosi haluaa kasvattaa rahoituskehyksiään. Kaikissa jäsenmaissa saavat tukien leikkaukset, veronkorotukset ja palvelujen karsimiset jäädä sivuun, kun Brysselissä kaipaillaan jälleen uskollisten veronmaksajien apua. Josko meilläkin köyhä suomalainen voisi vielä vähän kiristää vyötä, jotta yltäkylläistä elämää viettävälle federalistille riittäisi läskiä leivän päälle!

Oi tätä tekopyhyyttä, voi tätä hurskastelun määrää! Euroopan komissio ja ennen kaikkea komissaari Olli Rehn ovat jatkuvasti vaatineet jäsenvaltioilta tiukempaa budjettikuria, leikkauslistoja ja veronkorotuksia. Ja perään tulee pöydälle komission ehdotus paisuttaa unionin rahoituskehyksiä! Perussuomalaiset ovat sanalla sanoen tyrmistyneitä. Pöyristyttävin esitys on hallintomenojen kasvattaminen yli kymmenellä prosentilla. Meidän pitäisi siis laittaa kymmenys lisää EU:n hallintoon, samaan aikaan kun mietimme, mistä leikata ja mitä veroja korottaa.

Olemme Rehnin ja muun komission kanssa samaa mieltä tiukasta budjettikurista ja ehdotamme, että ensimmäinen leikkauskohde on EU-jäsenmaksut.

Suurempaa leikkausta kehyksiin

Suomen hallituksen toivoma rahoitustaso on mielestämme aivan liian korkea. Me haluamme, että Suomi liittyy Ison-Britannian linjalle ja vaatii vielä suurempaa leikkausta kehyksiin.

Perussuomalaiset ehdottavat myös, että EU-rahoituksessa luovutaan kokonaan ALV-pohjaisista maksuista, sillä veronkierto on tietyissä EU-maissa suorastaan kansanhuvi. Mielestämme EU:lle suoritettavien maksujen tulee perustua pelkästään BKTL-tasoon, joka on parempi, läpinäkyvämpi ja loogisempi mittari. Lisäksi kaikista maksualennuksista tulee päästä eroon. Jos näin ei tapahdu, Suomen tulee Tanskan tavoin vaatia omaa maksualennusta. Me olemme suhteellisesti mitattuna EU:n kolmanneksi suurin nettomaksaja. Sijoitus on liian korkea.

Rahaa katoaa jäljettömiin

Pian alkavissa neuvotteluissa Suomen kärkilinjan tulee olla rahoituskehysten koon leikkaaminen. Tarvittaessa Suomen on käytettävä vaikka veto-oikeutta, jos tavoitteeseen ei muuten päästä. Kun maksamme tehottomia tukia jakavalle EU:lle vähemmän, meillä on itsellämme varaa tukea kansalaisiamme enemmän.

Alue- ja rakennepolitiikan kohdalla Perussuomalaiset lähtevät siitä, että harvaanasuttujen alueiden tukea ei leikata. Lisäksi koheesiopolitiikkaan liittyvän korruption kitkemiseksi väärinkäytöksistä kiinni jääneitä maita on sakotettava korruptiota vastaavalla summalla.

Yhtä mieltä Perussuomalaiset ovat hallituksen kanssa siitä, että rahoituksen hakuprosessien byrokratiaa on karsittava ja toimintaa tehostettava. EU:n tilintarkastajien äskettäin ilmestyneessä raportissa todetaankin, että myönnetyt tuet ovat tehottomia ja huonosti kohdennettuja – myös meillä Suomessa. Karmaisevin tilintarkastukseen liittyvä yksityiskohta on se, että viime vuonna unionin rahoja katosi 5,2 miljardia tietämättömiin. Niinpä tilintarkastajat eivät – 18. kerran peräkkäin – voineet antaa toiminnalle puhtaita papereita.

Ei tätä voi muuta kuin ihmetellä: Rahaa on kadonnut jäljettömiin jo 18 vuoden ajan, ja kaiken sen jälkeen komissio kehtaa pyytää vielä lisää rahaa. Suomessa hallitus etsii turhaan olematonta linjaansa. Täytyy kääntää katse Euroopan parlamenttiin, jotta tietäisimme, mitä mieltä suomalaiset hallituspuolueet ovat EU:n menojen kasvattamisesta. EU-parlamentissa suomalaisista mepeistä ainoastaan Perussuomalaisten Sampo Terho ja Kristillisdemokraattien Sari Essayah vastustivat tätä esitystä. Kokoomuksen, SDP:n ja keskustan euroedustajilla ovat Brysselin lihapatojen ääressä unohtuneet niin arki kuin todellisuuskin.

Maatalouden kokonaistuki ei saa laskea

Tänään keskustelemme myös EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta, joka on suuressa muutoksessa. Nyt meneillään olevilla neuvotteluilla on ratkaiseva merkitys Suomen maatalouden monimuotoisuudelle ja jatkuvuudelle. Perussuomalaiset kantavat huolta siitä, että koko maassa pystytään edelleenkin asumaan sekä harjoittamaan maataloutta. On elintärkeää, että Etelä- ja Pohjois-Suomen 141-tuki ja 142-tuki jatkuvat ja että sokerikiintiö säilyy. Huolta tulee pitää ennen kaikkea siitä, ettei maatalouden kokonaistuki laske eivätkä maksatukset viivästy missään olosuhteissa.

Perussuomalaiset haluavat, että esimerkiksi kotieläintilalliset pystyvät kehittämään toimintaansa. Toisin kuin hallitus ja komissio, pidämme komission esitystä turvemaiden raivauskiellosta vääränä toimenpiteenä. Tämä esitys vaikuttaisi etenkin Suomen maatalouteen heikentävästi, koska Suomessa ko. maiden osuus on poikkeuksellisen iso. Jos esitys toteutuu, se rajoittaa kotieläintilojen laajennuksia, koska peltoalaa ei voisi enää raivata lisää tilatarpeen täyttämiseksi. Kokonaisuudessaankin koko esitys syrjii suomalaisia ja viljelijöitä.

Hallitus puhuu paljon maatalouden säilyttämisen ja kannattavuuden puolesta. Kuitenkin kaikki hallituksen toimet, mukaan lukien keskittämispolitiikka, eläkejärjestelyt sekä monet muut maatalouden budjettileikkaukset, rapauttavat sitä.

Olemme monessa Euroopan maassa nähneet, millaista eripuraa Euroopan unionin toimimaton ja utopistinen politiikka synnyttää. Hedelmistään puu tunnetaan. Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa ja vähemmän EU:ta. Siksi toivonkin, että hallitus voisi tässä asiassa löytää tiensä Perussuomalaisten järkilinjoille. Samalla rukoilen – sotamies Honkajokea mukaillen – että Suomi ei ties kuinka monennetta kertaa enää löisi päätään Brysselin poppeliin.