Perustuslakivaliokunnan perussuomalainen jäsen Vesa-Matti Saarakkala pitää valitettavana sitä, ettei tärkeää uudistusta saatu nyt aikaan. Toisaalta tämä on niin tärkeä ja iso uudistus, ettei sitä saa kiireellä pilata.

Uusi sote-ratkaisu täytyy miettiä Saarakkalan mielestä perusteellisesti. Samalla täytyy miettiä myös valtionosuusjärjestelmän toiminta. Sote-esityksen suuret talousvaikutukset johtuivat valtionosuusjärjestelmästä. Se on niin monimutkainen, ettei perustuslakivaliokunta voinut neuvoa, mitä sille pitäisi tehdä.

Mitä tulevasta valmistelusta sitten seuraa? Saarakkala näkee hyvät mahdollisuudet siihen, että tuleva sote-ratkaisu muistuttaisi perussuomalaisten alkuperäistä piirikuntamallia.

– Perussuomalaisten kannalta sanoisin, että mitä suorempi demokratia ratkaisuun saadaan, sitä parempi, Saarakkala linjaa.

Hän sanoo omana näkemyksenään, että sote-ratkaisua kannattaa jatkaa maakunnallisen vaihtoehdon pohjalta. Se vaatii pitempää valmistelua kuin yksiportainen malli, mutta perustuslain kannalta se on helpompi.

– Miettiä pitää sitäkin, pitäisikö mallia kokeilla, mutta viisainta olisi ehkä rakentaa kerralla kunnon malli, johon siirryttäisiin koko Suomessa yhtä aikaa, Saarakkala pohtii.

Saarakkala perustelee kantaansa sillä, että maakunnallista mallia on jo kokeiltu Kainuussa.

Kainuun malli ja verotusoikeus

Uusi maakunnallinen malli olisi kuin Kainuun malli, johon lisättäisiin verotusoikeus.

– Se vastaa myös perussuomalaisten alkuperäistä esitystä, Saarakkala korostaa.

Mallille voi povata myötätuulta ensi vaalikaudella, sillä myös pienempi oppositiopuolue keskusta kannattaa vastaavaa maakunnallista sote-mallia.

Demokratian ongelmia viilattava

Saarakkala miettii, että myös maakuntapohjaisessa kaksiportaisessa mallissa on omat ongelmansa. Kaksiportaisuus tarkoittaa sitä, että sote-asioiden päättäjät valittaisiin maakunnallisilla vaaleilla.

Palveluiden järjestämisvastuu tulisi kuntayhtymälle, hallinto vaaleilla valittavalle valtuustolle ja rahoitus järjestyisi alueellisella verotusoikeudella. Se olisi yhtä kuin Kainuun malli, johon lisättäisiin verotusoikeus.

– Se ei ole kuitenkaan ainoa mahdollisuus. On jo mietitty sellaistakin vaihtoehtoa, että rahoitus annettaisiin valtionosuuksina ja verotus tapahtuisi valtakunnallisesti, Saarakkala miettii.

Kunnan vaikutusvalta varmistettava

Kainuussa huomattiin joitakin ongelmia mallin hallinnossa. Joka kunnasta piti tulla edustaja, joten vaalipiirit tehtiin kuntakohtaisiksi. Se oli kuitenkin hankalaa suhteellisuusperiaatteen kannalta, kun valtuustoon piti saada edustajia kaikista puolueista. Kainuussa tämä huomattiin hankalaksi, joten siirryttiin maakunnalliseen vaalipiiriin.

– Maakunnallisessa vaalipiirissä taas pitää miettiä, miten varmistettaisiin kunnan vaikutusvalta. Erikoista olisi myös, jos vaalipiiri olisi maakunnallinen, mutta rahoitus olisi yhä kuntapohjainen ja maksu perittäisiin kunnan asukasluvun eikä palveluiden käytön perusteella, missä rahoitus eroaisi nykyisestä sairaanhoitopiirien rahoituksesta, Saarakkala aprikoi.

Mutta se on suuri muutos, jota täytyy valmistella huolella.

– Kyse olisi silloin kuitenkin erittäin suuresta uudistuksesta, jota ei pystytä hetkessä toteuttamaan. Kysymys kuuluukin, onko kiire ja jos on, niin miksi? Saarakkala kysyy.

VELI-PEKKA LESKELÄ