Tuulivoimaa on tuettu Suomessa sadoilla miljoonilla euroilla, ja tulevaisuudessa tukisummat vain kasvavat. Perussuomalaisilla ei ole mitään tuulivoimaa vastaan, kunhan voimalat rakennetaan riittävän välimatkan päähän ihmisasumuksista ja eläinsuojista, eikä tuulivoimaa tueta valtion varoilla.

Tuulivoimassa on kiinni isot rahat, joten ihmisten kokemia monimuotoisia terveysongelmia ja asiantuntijoiden varoituksia ei haluta ottaa vakavasti.

Portugalissa teollisen infraäänen vaikutuksia terveyteen on tutkittu 80-luvulta lähtien. Perussuomalaiset toivat maailman johtavan infraääniasiantuntijan, professori Mariana Alves-Pereiran Lusófonan yliopistosta Lissabonista Suomeen luennoimaan infraäänten ja matalataajuuksisen melun terveysvaikutuksista viikonloppuna 8.-9.9. Ahlaisten koululla ja Sani-hotellissa Kalajoella.

Seminaarin järjestivät perussuomalaiset, Suomen ympäristöterveys – SYTe ry, kyläyhdistykset Lamppi ja Kellahti sekä paikalliset asukkaat.

– Olennaista on se, että ihmiset uskaltaisivat lähteä liikkeelle ja pitää meteliä oman terveytensä puolesta. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut tuulivoimaloille kahden kilometrin turvarajan, eikä sitäkään noudateta. Perussuomalaiset ovat esittäneet syöttötariffien katkaisemista yhtiöiltä, jotka rakentavat voimaloita alle kahden kilometrin päähän asutuksesta ja niiden perimistä takaisin, totesi perussuomalaisten työmies Matti Putkonen.

Infraääni leviää jopa satojen kilometrien päähän

Tilaisuuden alusti diplomi-insinööri Antti Aunio, joka on parin vuoden ajan suorittanut infraäänimittauksia Suomessa. Aunio kiinnostui tuulivoiman infraäänimittauksista vuonna 2015 kuultuaan muutamalta yrittäjäystävältään tuulivoimaloiden läheisyydessä asuvien ihmisten kokemista terveysongelmista.

– Tyypillisiä oireita ovat tinnitus, sydänoireet kuten rytmihäiriöt ja verenpaineen nousu, päänsärky, uniongelmat, tasapaino-ongelmat, huimaus ja pahoinvointi. Migreenityyppinen päänsärky oli erityisen yleistä, Aunio kertoi.

Aunion mittauksissa on kiistattomasti todistettu, että tuulivoimalat synnyttävät infraääntä, eli ihmisen kuuloalueen ulkopuolella olevaa matalataajuuksista ilmanpaineen vaihtelua. Tuulivoimaturbiinien aiheuttama infraääni on säännöllistä sykettä, toisin kuin luonnossa esiintyvä kohina.

– Infraääni leviää kymmenien, jopa satojen kilometrien päähän tuulivoimaloista. Muutaman vuoden päästä nyt Etelä-Pohjanmaalla mitattu infraäänitaso kattaa koko Suomen, Aunio sanoi.

Vibroakustinen oireyhtymä löydettiin 80-luvulla

Professori Maria Alves-Pereira Lusófonin yliopistosta on vakuuttunut, että pitkäaikainen altistuminen infraäänille ja matalataajuuksiselle melulle saattaa aiheuttaa ihmisille niin sanotun vibroakustisen oireyhtymän. Alves-Pereira on mukana tutkimusryhmässä, joka on tutkinut työpaikoilla havaittuja vibroakustisia ongelmia 1980-luvulta lähtien. Hänellä on tutkintoja muun muassa fysiikan ja biolääketieteen aloilta.

– Vibroakustisen oireyhtymän tutkimus alkoi vuonna 1980, kun tohtori Castelo Branco lähti tutkimaan lentoteknikoissa aikuisina ilmenneitä epilepsiatapauksia. Jopa kymmenelle prosentille lentoteknikoista puhkesi aikuisiän epilepsia, kun koko väestölle Portugalissa luku oli 0,2 prosenttia. Vuosina 1980-86 löydettiin lentoteknikoilta useita neurologisia muutoksia – heidän aivonsa vastasivat 80-vuotiaiden aivoja, Alves-Pereira kertoi.

Vuonna 1987 suoritettiin ensimmäinen vibroakustisesta oireyhtymästä kärsineen ihmisen ruumiinavaus. 58-vuotiaana sydänkohtaukseen kuolleen lentoteknikko Felipe Pedron sydämestä löydettiin runsaasti kardiovaskulaaristen rakenteiden epänormaaleja paksuuntumia. Sittemmin on havaittu, että sydänpussien ja valtimoiden paksuuntumat ovat infraäänille altistuneilla huomattavasti suurempia kuin kenelläkään muulla.

Keuhko-oireita ja ääniyliherkkyyttä

1990-luvulla tutkittiin vibroakustisen oireyhtymän kehittymistä. Tutkimuskohteiksi rajattiin 140 keskimäärin 42-vuotiasta lentoteknikkoa, joilla ei ollut mitään perussairauksia, jotka eivät tupakoineet ja joilla ei ollut alkoholi- eikä mielenterveysongelmia.

4-10 vuoden kuluttua puolet tutkittavista kärsivät keuhkoputkentulehduksista, toistuvista kurkunpään tulehduksista, käheydestä, kuivasta yskästä ja selittämättömistä keuhkopussin vuotamisista. Kymmenen vuoden kuluttua lähes kaikki kärsivät vakavista fyysisistä, psyykkisistä ja neurologisista oireista.

– Vuonna 1992 alettiin tutkia infraäänille altistumista rotilla tarkoituksena selvittää keuhkoahtauman ja infraäänten yhteyttä. Infraäänten todettiin aiheuttavan rotilla keuhkorakkuloiden seinien paksuuntumaa sekä henkitorven harjasolujen yhteensulautumista ja tuhoutumista. Samoin sisäkorvan simpukan värekarvat sulautuivat toisiinsa ja takertuivat ylempään kalvoon, mistä syystä rotista tuli erityisen herkkiä tietyille äänille, Alves-Pereira kertoi.

Sama ilmiö on havaittu myös monissa infraäänille altistuneissa ihmisissä. Jotkut eristäytyvät täysin kotiinsa, koska eivät voi enää sietää ympäristön melua.

”Ennemmin asuisin vaikka sillan alla”

Vuonna 2006 professori Alves-Pereira ja tohtori Branco tutkimusryhmineen kävivät tekemässä mittauksia asuinalueella, jota ympäröi neljä teollista tuulivoimalaa alle kilometrin etäisyydellä asuinrakennuksista. Alueen asukkaat kärsivät monenlaisista oireista, kuten uupumuksesta ja muistiongelmista. Tutkimusryhmä löysi myös harvinaisen paljon kampurajalkaisuutta alueella asuvan hevoskasvattajan hevosista. Hevosille suoritetuissa tutkimuksissa havaittiin epämuodostumien johtuvan verisuonten paksuuntumisesta ja tukkeutumisesta.

– Tutkijana haluaisin sanoa kaikille tuulivoimaloiden läheisyydessä asuville ihmisille, että muuttakaa ihmeessä muualle. Ymmärrän kuitenkin, ettei asia ole niin yksinkertainen, sillä ihmisillä on lukuisia syitä, miksi kotoa pois muuttaminen ei ole aivan helppoa. Mutta jos minulla olisi lapsia, en asuisi tuulivoimalan läheisyydessä päivääkään, ennemmin asuisin vaikka sillan alla. Jos koette infraäänten aiheuttaneen teille terveysongelmia, vaatikaa lääkäreiltä testejä, Alves-Pereira neuvoi yleisöään.

Aikuisiän epilepsia vei työkyvyn

Luvialainen Hannu Aro työskenteli laivanrakennusalalla erilaisissa tuotannon ja suunnittelun tehtävissä vuodesta 1969 lähtien. Aro oli töissä Technip Oy:llä Meri-Porin Kirrinsannassa, Mäntyluodon telakalla, kun hänelle alkoi kehittyä selittämättömiä oireita vuosien 2009-2010 tienoilla. Hänen painonsa tippui 90 kilosta alle kuuteenkymmeneen, ja lopulta meni myös muisti ja suuntavaisto.

– Kun asiaa tutkittiin, sain ensin diagnoosin masennuksesta, mutta lopulta syyksi selvisi epilepsia. Jälkeenpäin sain kuulla, että samalla työmaalla yksi toinenkin oli sairastunut epilepsiaan. Tietenkään en voi varmuudella sanoa, että sairastumiseni syynä olivat juuri tuulivoimalat, mutta nekin olivat siinä alle puolen kilometrin päässä työmaalta. Ja nyt niitä ollaan rakentamassa lisää, kertoo nyttemmin eläkkeellä oleva Aro.

Kutinaa, tinnitusta, korvien paukkumista…

Kun Maagi Grahn muutti neljä vuotta sitten Poriin, viidentoista kilometrin päähän lähimmästä tuulipuistosta, ei kestänyt kauaa ennen kuin hän alkoi ihmetellä, mikä hänen korvissaan on vialla. Oireet alkoivat hirveällä kutinalla, joka pian muuttui jokapäiväiseksi tinnitukseksi. Viime syksystä lähtien Grahnin vasen korva on alkanut paukkua.

– Oireet voisi selittää juuri ilmanpaineen vaihtelulla. Huomasin heti tultuani tänne Ahlaisiin lähemmäs tuulivoimaloita, että tinnitus oikeassa korvassa voimistui. Kärsin myös tasapaino-ongelmista ja huimauksesta, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän, Grahn sanoo.

MIKA MÄNNISTÖ