Helsinkiläinen Elisa Pehkonen on hakenut töitä yli pari vuotta – tuloksetta. Joskus hänestä tuntuu, että helpoin vaihtoehto olisi lopettaa yrittäminen ja tuhlata viimeisetkin rahat alkoholiin.

Lähetettyjen työhakemuksien lista on vaikuttava. Niitä on kuulemma reippaasti yli parisataa. Elintarvikekaupan kassalle, eläinkauppaan, toimistosiivoojaksi, kirjakauppaan, lentokentälle, kahvilaan. Elisa Pehkonen haluaisi tienata itse rahat leipäänsä, eikä elää toimeentulotuella ja vanhempiensa rahoilla.

Sadoista hakemuksista huolimatta kutsua ei ole tullut edes haastatteluun.

– Eikä voi olla kyse siitä, että hakemus olisi huono. Olen saanut siitä ja ansioluettelostani kehuja. On vaan hiton vaikea erottua, jos yhdelle marketin kassalle hakee satoja muitakin.

Ei pihaustakaan työnantajista

Kaksi ja puoli vuotta sitten Elisa joutui työttömäksi edellisestä työpaikastaan vakavan sairauden takia.

– Irtisanouduin, koska en ollut enää oma itseni, reipas ja tunnollinen työntekijä.

Kahden kuukauden toipumisen jälkeen hän aloitti armottoman työnhaun.

– Tajusin, että jotain pitää tehdä. En voinut jäädä kotiin makaamaan. Pelkäsin, että tyydyn helpoimpaan ratkaisuun ja käytän alkoholiin vähäisetkin rahani. Samoin tekee moni muukin nuori.

Elisa on hakenut töitä koko ajan. Parhaimmillaan hän on lähettänyt työhakemuksia pariinkymmeneen paikkaan viikossa. Epätoivo iskee, kun työnantajista ei kuulu pihaustakaan.

– Haluaisin tietää syyn, miksi hakemustani ei huomioida. Olisi hienoa, jos työnantaja lähettäisi edes jotain vastaukseksi.

Työttömyys on tehnyt pahan loven Elisan lompakkoon.

– Olen saanut työttömyystukea tai opintolainaa 520 euroa, asumistukea 320 euroa ja toimeentulotukea 300 euroa. Siitä maksan 750 euron vuokran. Lopuista pitää maksaa muut laskut, joten elämiseen jää usein alle sata euroa.

”Työpaikkoja ei vain ole”

Helmikuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 45 900, mikä on 4 900 enemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa, kerrotaan työ- ja elinkeinoministeriön työttömyyskatsauksessa. Uudenmaan TE-toimiston palvelupäällikkö Pasi Rintamäki sanoo, että työttömyys kasvaa kaikissa ikäluokissa yksinkertaisesta syystä.

– Työpaikkoja ei vain ole, tilanne on valitettavasti tosi huono. Vaikka paperit ja työnhakijan asenne olisivat kunnossa, työpaikan saaminen on hankalaa.

Rintamäki neuvoo nuoria ottamaan rohkeasti yhteyttä TE-toimistoon, jos työnhaku ei tuota tulosta.

– Autamme esimerkiksi työhakemuksen laatimisessa. Nuorille on tarjolla myös palkkatuki, työkokeilu ja erilaisia valmennuksia.

Pakko hakea opintolainaa

Nuorisotakuu, jonka tarkoituksena on tarjota työ- tai koulutuspaikkaa nuorelle viimeistään kolmen kuukauden päästä työttömäksi joutumisesta, on Elisan mielestä turha.

– Olisihan se hyvä, jos se toimisi. En itse ole ainakaan kuullut yhtäkään onnistunutta tarinaa, hän sanoo.

Viime vuoden lopussa Elisa osallistui TE-toimiston Respa-hankkeeseen. Sen kautta hän sai tietää iltakoulusta, jossa opiskellaan valokuvatuotantoa.

– Pääsin sinne. Sen jälkeen sain tietää, etten olisi saanut hakea ennen kuin juttelen TE-toimiston kanssa. Nyt en saa toimeentulotukea, vaan joudun hakemaan opintolainaa. Olen pystynyt välttämään lainojen ottamista tähän asti, ja tuntuu tyhmältä ottaa sitä tämän koulun vuoksi. Se on vain ammattiin valmistava, enkä saa siitä ammattitutkintoa. Todennäköisesti puolen vuoden jälkeen olen taas työtön – ja velallinen.

Alle viiden euron päiväpalkalla

Elisalla on haaveita, vaikkakin tätä menoa ”tulevaisuus ei näytä kovin hyvältä”. Vuodesta 2007 asti Elisa on hakenut jokaisessa yhteishaussa audiovisuaalisen viestinnän kouluihin. Siihen asti, kun haaveet toteutuvat, Elisa on valmis tekemään mitä työtä tahansa.

– Olen ollut työkokeilussakin alle viiden euron päiväpalkalla.

Lähes ilmainen työ ei Elisaa haittaa, vaikka hän mielellään tekisikin palkkatöitä. Eikä häntä periaatteessa haittaisi köyhyyskään.

– Voin olla köyhä, mutta olisi kiva, jos ei tarvitsisi säätää niin paljon. Paperisota ja jatkuva päätöksien odottaminen vie voimat kaikelta muulta yrittämiseltä.

Oppisopimus kuntoon

Oikeus- ja työministeri Jari Lindströmin mielestä alle 30-vuotiailta ja yli 50-vuotiailta voisi periä vähemmän työ- ja eläkevakuutusmaksuja kuin 30–50-vuotiailta. Nuorten ja ikääntyneiden työllistyminen on nimittäin kaikista vaikeinta tällä hetkellä.

– Rahastahan tässä on kyse. Jos kulut olisivat pienempiä, yrityksillä ei olisi silloin niin iso kynnys työllistämisessä.

Lindström toteaa, että nuorten kohdalla yritykset kokevat ongelmaksi työntekijöiden ammattitaidon puutteen. Sen takia myös oppisopimus vaatisi muutoksia.

– Oppisopimuksesta on kinasteltu eduskunnassa jo neljä vuotta. Kaikki työnantajat eivät vain pidä siitä, että oppisopimus on yhtä kuin työsuhde. Sen vuoksi asia pitäisi ratkaista mahdollisimman pian. Esimerkiksi niin, että katsotaan aina tapauskohtaisesti, kumpi työ- tai koulutussuhteesta on parempi oppisopimusehdokkaan itsensä ja työnantajan kannalta.

Toisaalta Lindström painottaa myös työnantajien vastuuta.

– Sekään ei toimi, että otetaan oppisopimuksella nuoria töihin ja sitten annetaan lähtöpassit. Firmojen pitäisi sitoutua tarjoamaan vakituista työpaikkaa oppisopimuksen jälkeen.

VERA MIETTINEN