Budjettileikkaukset, turpeen veron korotus 2013 ja suunniteltu korotus 2015 leikkaavat puun kilpailukykyä kivihiileen nähden. Samalla kivihiilen alhainen hinta ja päästökaupan alhainen hintataso vaikeuttavat puun käytön lisäämistä oleellisesti vuoteen 2020. Toimenpiteet uhkaavat leikata kasvua jo tänä vuonna ja tämä kehitys voimistuu näillä näkymin ensi vuonna. Tällaisessa kehityksessä ei ole mitään järkeä!
Suomen energiaomavaraisuus on 30 %, kun EU:n jäsenmaiden omavaraisuus on keskimäärin 50 %. Suomen tavoiteltava taso pitkällä tähtäimellä tulisi olla 60 % tai jopa enemmän. Keskipitkän välin realistinen tavoitetaso on 50 %. Jotta näihin lukuihin päästäisiin, tulisi energiapolitiikkaa uudistaa monelta osin.
Hallituksen energiapolitiikka nyt ja mitä sen tulee olla tulevaisuudessa
Hallituksen päätökset ovat tuoneet lisäesteitä uusiutuvan energian ja kotimaisen energian käytölle. Nyt päätöksiä on tehty suurten energiayhtiöiden tarpeita kuunnellen maan tulevaisuuden tarpeet ja etu unohtaen. Suomen energiapolitiikkaa vaivaa ainakin pitkänajan strategioiden puute ja ennustettavuuden puute.
Hallituksen tulee rakentaa pitkän tähtäimen strategia, jossa mahdollistetaan energia-alan kotimaisuusasteen nousu ja hajautetun energiatuotannon edellytykset. Lainsäädännöllisiä esteitä alueellisten energiatoimijoiden osalta on purettava mm. lupamenettelyjä helpottamalla ja sähköverkon liityntämaksuja alentamalla.
Muutos nykyisestä fossiilisesta uuteen kestävään energiahuoltoon on pitkäkestoinen yhteiskunnallinen prosessi. Tärkeää on ymmärtää prosessin keskeiset piirteet ja niihin vaikuttavat tekijät. Suomen uuteen energiatavoitteeseen pitää sitouttaa kaikki osapuolet energian tuottajista, siirtäjistä ja kauppiaista aina yksittäisiin kuluttajiin. Lainsäädännön ja tukijärjestelmien on kohdeltava eri osapuolia tasapuolisesti ja mahdollistettava energiaomavaraisuuden rakentuminen uusiutuvaan energiaan ja kotimaisiin energialähteisiin tukeutuen. Myös turpeen käytölle luodut esteet on pystyttävä raivaamaan.
Hyvänä on pidettävä hallituksen käynnistämää parlamentaarista ilmasto- ja energiatyötä, johon on kutsuttu kaikkien eduskuntaryhmien edustus.
Bioenergia-alan merkitys Suomelle ja kasvun lähteet
Bioenergia-ala vaatii pitkäjänteisestä, sitoutunutta ja määrätietoista kehittämistä. Bioperäisten energiatuotteiden tuotantoa ja jalostusta puoltavat sekä ilmastopoliittiset että kansantaloudelliset perusteet. Raaka-aineiden kotimaisuus on yksi tärkeimmistä näkökulmista. Raaka-aineet voidaan jalostaa energian ohella biokemikaaleiksi ja bioperäisiksi rehuiksi sekä lannoitteiksi. Monipuolisella bioraaka-aineiden käytöllä turvataan myös metsänomistajien ja maanviljelijöiden tulovirtojen kehitystä. Bioenergia-alalle syntyvät työpaikat ovat vakaalla pohjalla, perustuvathan ne kotimaisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja ihmisten perustarpeisiin vastaamiseen.
Alan osaamisen kehittäminen asettaa koulutukselle sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnalle paljon haasteita. Metsäsektorin ammatilliselle koulutukselle on ollut ominaista hajanaisuus, koulutusyksiköt ovat pieniä ja koulutuksen liittyminen yritysten suunnitelmiin on ollut puutteellista. Suomessa tehdään paljon myös bioalaan liittyviä innovaatioita pienissä yrityksissä ja yksittäisten keksijöiden toimesta. Näiden keksintöjen tie markkinoille lähes poikkeuksetta pysähtyy puuttuvaan rahoitukseen. Innovaatioiden rahoitusjärjestelmää näiltä osin olisi kehitettävä voimakkaasti.
Kouvolassa toimiva BioSampo on hyvä esimerkki edullisesta laitteiden testaus- ja kehitysympäristöstä, jossa laitteiden testaus on liitetty osaksi alan koulutusta. Myös BioSammon osalta jatkokehittämisen ja toiminnan laajentamisen esteenä on puuttuva rahoitus. BioSampo on tuotteistanut osaamisensa myös vientituotteeksi, vientikouluksi.
Puupohjaisten liikennepolttoaineisiin tähtäävien tuotantolaitosten pilotointi ja puurakentaminen on suuri mahdollisuus. Maahan tarvitaan kymmeniä biojalostamoja. Yhden jalostamon työllisyysvaikutukset ovat 150-200 henkilötyövuotta. Puun jalostusasteen nostaminen ja ”kaikki irti puusta -strategia ” muuttaisi Suomen maaseudun tulevaisuuden näkymiä ja korvaisi paperi- ja sellutehtaiden tuomia menetyksiä. Suomi voisi joidenkin tuotteiden osalta olla myös nettoviejä. Puun polttaminen ei ole itseisarvo, vaan puu pitää jalostaa ennen polttamista, ettei sen arvokkaita teollisia raaka-aineita turhaan polteta energialaitoksissa. Tämä vähentäisi myös nestemäisten polttoaineiden suurta tukitarvetta. Erityisesti hitaan pyrolyysin (kuivatislaus) prosessin mahdollisuudet tuottaa energiaa eri muodoissaan kustannustehokkaasti sekä kalliita petrokemian ja lääketeollisuuden raaka-aineita energiaprosessin sivutuotteina on merkittävä mahdollisuus Suomessa. Biotehtaiden kehittyminen auttaa konepajoja ja metalliteollisuutta ja ala mahdollistaa myös uusien vientituotteiden nopean kehittymisen.
Energiayrittäjyyden sekä puun käsittelyprosessien kehitys tukee kilpailukykyä ja vähentää omalta osaltaan puun tukemisen tarpeita. Nyt syntyvät uudet, isot pellettejä sekä haketta käyttävät CHP-laitokset tulee varustaa mahdollisimman monipuolisen raaka-aineen käytön mahdollistavalla teknologialla. Suomeen on synnytettävissä kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja bioenergia-alalle, kun maa systemaattisesti valjastetaan tuottamaan energiaa ja kemian teollisuuden raaka-aineita.
Pientuotanto mukaan
On hyväksyttävä pientuotanto tasavertaisena alueellisena tuotantomallina suurten biotehtaiden rinnalla. Pienten alueellisten yksiköiden kilpailukyky paranee koko ajan teknologian kehittyessä. Alueelliset lämpö- ja sähkölaitokset varmentavat energiatoimituksia. Valtakunnallisen sähköverkon haavoittuvuus on monena vuotena jo toteen näytetty tosiasia. Sähkön siirtohinta on puolet tai jopa enemmän sähkölaskusta, alueellinen tuotanto toisi tähän myös ratkaisua.
Valtion on turvattava energian saanti ja energian kotimaisuus ja katsottava myös energiapolitiikkaa kokonaisvaltaisesti, vaikka se olisi nykyisten energiajättien etujen vastaista. Pientuotannon käytännön esteiden (esim. syöttötariffit) purkamiseen on ryhdyttävä määrätietoisesti.
Ympäristö ja energiantuotanto
Energian tuotanto on ollut perinteisesti yksi merkittävämpiä ympäristövaikutusten aiheuttajista. Huomattava osa ilmastonmuutoksesta on aiheutunut juuri energian tuottamisessa syntyneistä päästöistä. Tästä syystä energiasektorin muutosprosessi ja mahdollinen uudistuminen ovat keskeisessä asemassa koko ihmiskunnan kannalta.
On siirryttävä rajattoman kasvun ideologiasta kestävään energiahuoltoon. Kestävä energiahuolto sisältää myös alan toimijakentän uudistamista ja alueellisen energiatuotannon nostamista strategioissa keskeiseen rooliin. Näin maaseutu ja haja-asutusalueet pysyvät asuttuina ja energiatuontia saadaan pienennettyä.
Bioenergian ohella myös tuulivoima on tulevaisuutta. Kotimaisen energian yksi tukijalka, turve, on suuri potentiaali. Turpeen käytön monipuolistaminen kestävällä tavalla on nopea tie nostaa energian kotimaisuusastetta.
Vuoden 2015 eduskuntavaalit ja energiapoliittiset teemat
Energiaomavaraisuus on nouseva trendi ja se voi nousta energiakeskustelun kuumaksi perunaksi. Eikä turvekeskustelu tule loppumaan.
