EU on polttanut jo yli 300 miljoonaa euroa hyväuskoiseen kampanjaan maahantulon hillitsemiseksi Libyan kautta Välimeren yli Eurooppaan. Tarkoituksena on ollut rajoittaa ihmissalakuljetusta ja parantaa pidätyskeskusten olosuhteita Libyassa. Siirtolaisten kurjuus jatkuu, mutta sotapäälliköt ja romahtaneen valtion korruptiohallinto voivat entistä pulskemmin, paljastaa Associated Pressin selvitys.
EU on myöntänyt Libyalle tähän mennessä ainakin 327,9 miljoonaa euroa avustusta ja joulukuussa yhteisö hyväksyi vielä 41 miljoonan lisärahoituksen Välimeren ylittävän siirtolaisuuden hillitsemiseksi. Apu kanavoidaan Libyalle pääosin YK:n kautta. Libya on maa, jossa AP:n mukaan ei ole toimivaa hallintoa.
Libyan liikemiehet
AP:n selvitys osoittaa, että valtavat summat EU:n rahaa on päätynyt eri aseistautuneiden ryhmien, ihmissalakuljettajien ja rajavartioston jäsenille. Jopa YK:n virkailijat ovat tienneet rahojen valumisesta virallisten tai epävirallisten sotaloordien pohjattomiin taskuihin.
Libyan moninaiset viranomaiset kiduttavat, kiristävät tai muuten vain pahoinpitelevät Eurooppaan yrittäviä pidätyskeskuksissaan, aivan YK:n nenän alla. Samalla kun saavat eurooppalaista rahoitusta toiminnalleen, AP kertoo. Moni myös yksinkertaisesti katoaa pidätyskeskuksesta, hänet myydään ihmissalakuljettajille tai toiseen keskukseen.
Ikiliikkuja keksitty
Viranomaisten saumaton yhteispeli toimii myös Libyan rannikkovartioston kanssa, ikiliikkujan tavoin. Rannikkovartiosto palauttaa osan matkaan lähteneistä ja merellä kiinnisaamistaan takaisin pidätyskeskuksiin ja päästää riittävät lahjukset maksaneet henkilöt jatkamaan matkaansa Eurooppaan. Rannikkovartiosto saa tietty varustusta ja koulutusta EU:lta pitääkseen luvattomat siirtolaiset poissa Euroopan rannoilta.
Väärinkäytöksiin ja ihmiskauppaan vihkiytyneet viranomaiset pistävät taskuihinsa myös kauttakulkijoiden ruokkimiseen tarkoitettuja EU:n varoja. AP:n mukaan miljoonia euroja on muun muassa kanavoitu YK:n kautta Libyan hallinnon edustajalle, jonka kontrolloimissa pidätyskeskuksissa nähdään nälkää.
EU-apurahoja myös pestään, vaikkapa Tunisiassa, josta ne palautuvat putipuhtaina Libyan hallinnon edustajille henkilökohtaiseen kulutukseen.
