Kauppaa dominoi kaksi ketjua – tukkumonopoli pitäisi räjäyttää ennen viinien viemistä päivittäistavarakauppaan

Oligopoli on epätäydellisen kilpailun muoto, jossa markkinoilla on vain muutama toimija. Sille on ominaista kilpailun vähäisyys ja tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso. Oligopolin toimijoilla saattaa olla ’hiljainen kartelli’, jossa ei ole varsinaisesti sovittu mitään hintatasosta mutta jossa status quo markkinoilla pyritään säilyttämään. Tutkimusten mukaan oligopolistinen markkinatilanne lisää myyjien voittoja jopa 20 prosentilla.

Kaksi suurinta ryhmittymää, S-ryhmä, K-ryhmä kattavat lähes 85% päivittäistavarakaupasta

Suomessa kauppa on merkittävästi keskittynyt yritysjärjestelyjen myötä. Kehitystä on vauhdittanut entisestään kaupan ketjuuntuminen ja hankinta- ja logistiikkatoimintojen keskittäminen. Suurtuotannon edut ovat ilmeisiä, suurilla myymälöillä on pieniä myymälöitä alhaisemmat kustannukset myytyä yksikköä kohden. Kaupan keskittyminen on palvellut suurimpien toimijoiden etua.

Kaupan monopolisaatio liittyy markkinoille pääsyn esteisiin

SOK lopetti tukkumyynnin jäsenistöön kuulumattomille osuuskaupoille jo 1910-luvun lopussa. Osuuskauppojen perustamisesta tuli mahdotonta ilman keskusosuusliikkeiden jäsenyyttä. Vastaavasti Keskon tukku myy ainoastaan K-kauppiaille, jotka harjoittavat vähittäiskauppaa Keskon vähittäiskauppaketjuissa. Hankintojen skaalaedut parantavat asemaa markkinoilla.

S-ryhmä ei anna kuluttajille vaihtoehtoja, vaan rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa

Suomessa S-ryhmällä on määräävä markkina-asema lähes 50 prosentin markkinaosuudellaan. S-ryhmän väite, jonka mukaan se haluaa tarjota kuluttajille vaihtoehtoja, antaa virheellisen vaikutelman. S-ryhmä ei anna kuluttajille vaihtoehtoja, vaan rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa. Näin totesi ruotsinkielisten maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto S-ryhmästä tiedotteessaan 22.4.2024, kun S-ryhmä yksipuolisesti päätti korvasi kotimaisen sianlihan tanskalaisella S-ryhmässä kaupan omalla Coop-tuotemerkin alla myytävällä sianlihalla.

– S-ryhmän kasvava markkinaosuus yhdistettynä siihen, että vähittäiskauppaketju vahvasti työntää myös omia tuotemerkkejään kauppoihin, on tunnustettu tapa, jolla kaupat voivat painaa viljelijöiden tuottajahintoja alaspäin. Kauppojen omien tuotemerkkien kasvava valta-asema kauppojen hyllyillä on kehitys, joka ei viimekädessä hyödytä kuluttajia, toteaa SLC:n puheenjohtaja Mats Nylund.

Viiniliiketoiminnan nykyinen toimintamalli

Alkoholijuomien maahantuontia harjoittaa yli 900 tavarantoimittajaa, joista 250 on kotimaisia. Näistä suurin osa on pieniä tai keskisuuria yrittäjävetoisia yrityksiä, joiden osaamisen myötä tuotevalikoima on nykyisellään erittäin monipuolinen ja laadukas. Ala työllistää tällä hetkellä noin 3000 henkeä maahantuonnissa, valmistuksessa ja tukkukaupassa, ja Alko lähes 2500 henkeä vähittäismyynnissä. Verojen osuus alkoholijuomien hinnasta on merkittävä. Yli 8 % alkoholia sisältävän viinipullon (75cl) hinnassa on pelkästään alkoholiveroa tällä hetkellä 3,42 euroa; lisäksi viinipullon kuluttajahinnassa on myös arvonlisäveroa 25,5%.

Alkoholikaupan (viinien ja väkevien juomien) toimitusketju on nykyisellään terveellä tavalla kilpailtu ja takaa kaikille yrityksille joko maahantuojana (oma varasto Suomessa) tai agenttina pääsyn markkinoille. Kilpailu maahantuojien ja agenttien välillä tapahtuu tarjoamalla tuotteita Alkolle, jolla on velvoite taata tasapuoliset ostoehdot kaikille.

Maahantuoja voi saada tuotteensa Alkoon kahdella eri tavalla. Tuote voi päästä Alkon järjestämän avoimen kilpailutuksen jälkeen Alkon vakiovalikoimaan, jolloin Alko takaa alkuvaiheessa tietynsuuruisen jakelunpeiton, mutta jakelupeiton jatkuminen, laajentuminen tai supistuminen riippuu tämän jälkeen kuluttajien ostomääristä.

Alko on ainoastaan jakelukanava, jolla on velvoite toimia tasapuolisesti

Vaihtoehtoinen toimintatapa maahantuojalle on listata tuote Alkon verkkokaupan tilausvalikoimaan, jossa sen myyntivolyymi on niin ikään kiinni kuluttajakysynnästä. Menestyessään riittävän hyvin tilausvalikoiman tuote voi nousta Alkon myymälän hyllylle.

Menettelyt ovat avoimet, ymmärrettävät ja kaikille tavarantoimittajille yhdenvertaiset. On myös olennaista, että Alkon yksinmyyntioikeudella myymät tuotteet hinnoittelee aina tuotteen maahantuoja/agentti, jolloin päätösvalta yksittäisen tuotteen osalta on yhtäältä sekä tuotteen maahantuojalla että toisaalta kuluttaja-asiakkailla. Alko on ainoastaan jakelukanava, jolla on velvoite toimia tasapuolisesti kaikkien tavarantoimittajien suhteen.

Kaikki Alkon vakiovalikoiman ja tilausvalikoiman tuotteet ovat kaikkien suomalaisten ulottuvilla, ne ovat vapaasti tilattavissa Alkon 370 myymälään ja yli 100 noutopisteeseen.

Alkon liiketoimintamalli on rakennettu monipuolisen alihankintaverkoston varaan, ja sitä kilpailutetaan jatkuvasti. Toimintamalli tarjoaa Alkon asiakkaille poikkeuksellisen laajan ja monipuolisen tuotevalikoiman jatkuvasti kilpailutetuin hinnoin. Toisaalta se mahdollistaa monipuolisen ja asiantuntevan (yrittäjävetoisen) alihankintaverkoston, joka pystyy hankkimaan mitä erilaisimpia tuotteita Alkoon maailmanlaajuisesti.

On syytä myös huomioida, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna viiniliiketoiminta on luonteeltaan pientuottajavaltaista ja paljolti käsityöhön perustuvaa. Tuotannon standardisointi ja tasapäistäminen eivät ole sille ominaisia piirteitä.

Päivittäistavarakauppa alkoholin jakelijana

S- ja K-ryhmien yhteenlaskettu markkinaosuus on 83,4 prosenttia, ja Kesko on todennäköisesti maailman kannattavin ruokakaupan yritys (YLE 21.2.2025: Suomalaiset ruokakaupat ovat maailman kannattavimpia, sanoo asiaa tutkinut työelämäprofessori.

Päivittäistavarakaupassa valikoimaan otto tapahtuu eri tavalla kuin Alkossa. Suomessa on erittäin keskittynyt päivittäistavarakauppa, jossa kahden markkinajohtajan neuvotteluasema on toimitusketjuun nähden käytännössä määräävä. KKV:n selvityksen (18.3.2025) mukaan jotkin toimijat voisivat saada tuotteensa huonommin kauppojen valikoimiin kuin nyt Alkon valikoimiin.

Taustasyynä tälle on päivittäistavarakauppojen nykyinen liiketoimintamallirakenne, jonka ytimessä ovat keskitetyt volyymipohjaiset ostotoiminnot ja standardisointi. On odotettavissa, että päivittäistavarakaupat eivät muuttaisi liiketoimintamalliaan myöskään yli 8 %:n viinien/väkevien jakelun suhteen, koska näin ei ole tapahtunut alle 8 %:n tuotteidenkaan osalta. SIksi voidaan olettaa, että myös viinien/väkevien päivittäistavarakauppamyynti rakentuisi volyymipohjaiseen ja keskitettyyn liiketoimintamalliin sopeutetuksi.

Keskittynyt päivittäistavarakauppa on ongelman ydin

On toki houkuttelevaa pettää itseään puhumalla ”Alkon monopolin murtamisesta” tai ”suomalaisten opettamisesta eurooppalaisille juomatavoille”. Tyystin käsittelemättä on jäänyt se, että muutos supistaisi valikoimia ja nostaisi etenkin laadukkaampien tuotteiden hintoja.

Keskittynyt päivittäistavarakauppa ja niiden liiketoimintamallit
ovat jo hilanneet suomalaisten ruokakorin hinnan EU:n kalleimpien joukkoon. Samanaikaisesti päivittäistavarakaupat ovat hyvin kannattavia, mutta niiden alihankintaketjut alkaen ruoan alkutuottajista painivat merkittävissä kannattavuushaasteissa.

Alkoholijuomien siirtäminen osaksi tällaisia päivittäistavarakaupan volyymeihin perustuvia liiketoimintamalleja tarjoaisi päivittäistavarakaupan keskusliikkeille mahdollisuuden säädellä haluamallaan tavalla myös viinien tuotevalikoiman laajuutta, syvyyttä ja hintatasoa, ja siten maksimoida myös alkoholijuomista saamiaan katteita. Tällainen säätely on niiden liiketoimintamallille keskeistä.

Päivittäistavarakaupan oligopolin vahvistaminen ei palvele kuluttajan etua

KKV toteaa selvityksessään, että enintään 8-prosenttisten tuotteiden hinnat ovat nyt samalla tasolla Alkossa ja ruokakaupoissa. Mikäli viinien myynti päivittäistavarakauppoihin sallittaisiin, olisi hintojen lasku KKV:n mukaan hyvin vähäistä. Todennäköisesti hinnat olisivat aivan halvimmissa volyymiviineissä hieman edullisempia, mutta monissa keskihintaisissa ja etenkin kalliimmissa viineissä nykyistä korkeampia.

Viinien tuominen päivittäistavarakauppaan ei todennäköisesti parantaisi niiden valikoiman laajuutta tai syvyyttä. Myymälätasolla päivittäistavarakaupan viinivalikoimat eivät yltäisi Alkojen nykyvalikoimien tasolle muutoin kuin ehkä joissain suurimmissa myymälöissä. Tämän seurauksena erilaisten viinien valtakunnallinen tarjonta supistuisi.

Jos ainoastaan yli 15 % juomat säilyisivät Alkon yksinoikeudessa, tämä heikentäisi myös väkevien juomien saatavuutta oleellisesti, koska Alkon olisi pakko radikaalisti supistaa jakeluverkostoaan ja liiketoimintaansa.

Päivittäistavarakaupan oligopolin jatkuva vahvistaminen ei ole kilpailun edistämistä. Viime kädessä kyse on suomalaisen elinkeinorakenteen monipuolisuudesta ja myös vaihtoehtoisten liiketoimintojen säilyttämisestä. Näillä päätöksillä on myös huomattavia työllisyysvaikutuksia.

Vireillä oleva poliittinen keskustelu viinien ja väkevien juomien jakelun avaamisesta päivittäistavarakauppoihin on esimerkki hankkeesta, jonka todellisia vaikutuksia tulee arvioida huolellisesti ja kokonaisvaltaisesti koko arvoketjun osalta.