Aloitetaan maanantain Iltalehden suuresta vaalitentistä, jossa nähtiin poikeuksellinen hetki. Toimittaja kysyy puolueiden puheenjohtajilta: ”Ketkä haluavat lisää humanitaarista maahanmuuttoa?”
Vihreiden ja vasemmiston puheenjohtajat nostavat tietenkin kätensä, mutta SDP-puheenjohtaja Antti Lindtmanin käsi ei nouse.
PS-puheenjohtaja Riikka Purra tarttuu välittömästi tilanteeseen. Hän suomentaa Lindtmanin kannan salamannopeasti katsojille: ”Siis SDP kannattaa hallituksen tekemiä merkittäviä kiristyksiä humanitaariseen maahanmuuttoon. Tämä on uutinen.”
Hämmentyneen oloinen Lindtman vastaa tavalla, jossa hän on ristiriidassa äskeisen oman äskeisen käsiäänestyksensä kanssa. Yleinen älämölö täyttää studiohuoneen. Asia jää epäselväksi.
Tallenne tilanteesta (juttu jatkuu alempana):
Samana iltana SDP-kuiskaaja Dimitri Qvintus selittää Twitterissä, mitä Lindtman oikeasti tarkoittaa. Siitä huolimatta, että Lindtman ei toivo lisää humanitaarista maahanmuuttoa, Qvintus käytännössä ilmoittaa, että SDP haluaa lisää humanitaarista maahanmuuttoa.
Qvintuksen mukaan SDP haluaa”vähintään tuplata pakolaiskiintiön”.
Kumman kanta on oikea? Lindtmanin vai Qvintuksen?
On toki totta, että Antti Lindtman on oppostiopuolueen puheenjohtaja, mutta toisaalta Dimitri Qvintus ei ole ensimmäistä päivää töissä. Hän on toiminut useiden SDP:n raskassarjalaisten erityisavustajana keskittyen erityisesti viestintätehtäviin. Hän on toiminut kahden ex-pääministerin Antti Rinteen ja Sanna Marinin erityisavustajana, samoin ex-valtionvarainministeri Jutta Urpilaisen ja ex-ulkomaankauppaministeri Ville Skinnarin erityisavustajana. Hän ei itse pyri parrasvaloihin vaan toimii nimenomaan taustavaikuttajana.
On todella poikkeuksellista, että taustavaikuttajat alkavat korjailla puolueidensa puheenjohtajien kommentteja julkisesti. Kun näin tapahtuu, on puheenjohtaja tyypillisesti söhlännyt rankasti.
Tilanne on sen verran kummallinen, että on syytä kysyä, mitä oikein on meneillään.
”Lunttilappu-Lindtman” oudoksuttaa
Soppaan liittyy lisäksi sekin, että Antti Lindtman on joutunut epäillyksi ”lunttilappujen” käyttämisestä. Toiminta on sen verran silmiinpistävää, että SDP-puheenjohtajalle sovitellaan jo lisänimeä ”lunttilappu-Lindtman”.
Kuten kansanedustaja Tere Sammallahti (kok.) videollaan osoittaa, Lindtmanin huomio kiinnittyy vaalitenteissä kummallisen usein hänen älykelloonsa tai kännykkäänsä. Molempiin on nykytekniikalla tavattoman helppoa ohjailla kuiskauksia.
On pakko kysyä, vastaanottaako Lindtman vinkkejä esikunnaltaan kesken vaalitenttien?
Jos vastaanottaa, on seuraavaksi kysyttävä, kuka täsmälleen ottaen päättää Antti Lindtmanin kannoista, hän itse vai hänen älykellonsa?
Yleisen elämänkokemuksen nojalla voitaneen sanoa, että puheenjohtajatentti on kenties stressaavin mahdollinen ympäristö, johon huippupoliitikko voi joutua. Tilanteet ovat kiivaita ja julkisia, eikä yhteenkään virheeseen ole varaa. Huomiokyky virittyy äärimmilleen, ja kaikki antavat parhaansa – tai jos eivät anna, ovat pian entisiä puheenjohtajia. Tällaisen rääkin keskellä tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että Lindtman olisi jakanut huomiotaan vaikkapa urheilutulosten seurantaan.
Kuten kaikki pulpettia lapsena kuluttaneet tietävät, lunttilappuihin turvautuivat lapsina ennen kaikkea ne, jotka eivät olleet ehtineet tai jaksaneet lukea läksyjään. Hätäpäissään paperin kulmalle tuhrustettiin jotain sellaista, minkä turvin yritettiin sitten päästä kokeesta läpi.
Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.
Taustavaikuttaja Dimitri Qvintusta ei voi syyttää perehtyneisyyden puutteesta. Hänen uransa usean ministerin luotettuna päinvastoin antaa kuvaa poikkeuksellisen hyvin asioihin perehtyvästä asiantuntijasta.
Antti Lindtman sen sijaan ei anna kuvaa vastaavanlaisesta perehtyneisyydestä. Suhtautuminen humanitaariseen maahanmuuttoon on yksi aikakautemme suurimmista poliittisista kysymyksistä. Jos Lindtman ei ehdi tai jaksa opetella oman puolueensa keskeisimpiä kantoja, on varmaan ihan hyvä, jos joku teatterikuiskailee niitä hänelle.
