Sampo Terho uudistaisi kaiken: ohjelmat, organisaation visuaalisen ilmeen ja julkisen imagon.
Erot ehdokkaiden välillä eivät korostuneet perussuomalaisten puheenjohtajatentissä sunnuntaina Oulussa. Kulttuuriministeri Sampo Terhon ja europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon välinen vastakkainasettelu koski lähinnä sitä, tuleeko puheenjohtajan olla kansanedustaja ja ministeri, vai voiko puoluetta johtaa myös Brysselistä käsin.
Median luoma kuva kahdesta poliittisista linjakysymyksistä keskenään aivan erilaisesta ehdokkaasta huvitti puheenjohtajapaneelia. Ehkä jyrkimmin maahanmuuttokriittinen ja Suomen eroa Euroopan unionista ajava Riku Nevanpää huvitti yleisöä toteamalla, että kun media on jauhanut kuinka näistä ääripäistä valitaan jompi kumpi, voisi puheenjohtajan valita siitä välistä.
Terho korosti useaan otteeseen, että hänen syynsä liittyä perussuomalaisiin oli maahanmuuttokriittisyys, ja että hänen agendallaan on kaiken aikaa ollut ja tulee olemaan kolme teemaa, joista kaksi muuta ovat eurokriittisyys ja pakkoruotsin vastustus.
Halla-ahon mukaan ministerin tehtävä syö niin paljon aikaa, että ei ole realistista vaatia, että puheenjohtaja voisi samanaikaisesti olla ministeri ja kiertää kenttää 365 päivää vuodessa.
“Johtopäätös on että ministerin työ ei ole kovin raskas, jos se mahdollistaa tämän.”
Europarlamentaarikon työn yhdistäminen puheenjohtajan tehtäviin ei Halla-ahon mukaan voi olla sen vaativampaa kuin ministerin tehtävien.
Halla-ahon mukaan Soinin jälkeisenä aikana puolueen yhtenä keskeisenä tavoitteena tulee olla toimintatapojen kehittäminen.
“Kärsimme edelleen pitkästä historiastamme pienenä puolueena. Pienet puolueet ovat usein henkilökeskeisiä ja keskusjohtoisia”, Halla-aho sanoi.
Halla-ahon mukaan puolue tulisi päivittää vastaamaan sitä tosiasiaa, että se on yhä toiseksi suurin eduskuntapuolue. Sen kokoisessa puolueessa arkiasioiden hoitaminen ei voi olla kiinni puheenjohtajan läsnäolosta, vaan tehtäviä olisi jaettava toimivalle puheenjohtajistolle, joille kullekin on annettu oma vastuualue.
Puheenjohtajapaneeli oli yksimielinen siitä, että jatkossa puheenjohtajaa tulisi voida vaihtaa parin kauden välein. Halla-ahon mukaan asioiden “pitää normalisoitua niin, että puheenjohtajan vaihto ei ole elämää suurempi kysymys”.
Puolue uudistuu Soinin kauden jälkeen dramaattisesti, valittiin puheenjohtajaksi terho, Halla-aho tai kuka tahansa muista ehdokkaista.
Halla-aho lisäisi puoluetoimiston keskusteluyhteyksiä piirien ja paikallistason kanssa. Europarlamentaarikon mukaan paikallistason riidat karkottavat hyviä ihmisiä puoluetoiminnasta, ja näihin riitoihin pitää puoluejohdolla olla toimiva mekanismi reagoida.
Lisäksi Halla-aho haluaisi toimiston käyttöön lisää pätevyyden perusteella valittuja eri alueiden asiantuntijoita, jotta eduskuntaryhmällä ja puolueella olisi kättä pitempää puolustaa tavoittaan.
Sampo Terho olisi valmis uudistamaan kaiken, “ohjelmat, organisaation, visuaalinen ilmeen ja imagon”.
Terho haluaisi ennen kaikkea päästä eroon perussuomalaisista syntyvästä mielikuvasta menneisyyteen tuijottavana puolueena.
Terhon mielestä perussuomalaiset ovat aina olleet nimenomaan tulevaisuuteen katsova puolue, koska perussuomalaisissa on katsottu, että vanhat puolueet eivät vastaa niihin kysymyksiin, jotka tulevaisuudessa ovat tärkeitä.
Riku Nevanpää olisi valmis vaikka uudelleensijoittamaan puoluetoimiston jonnekin kolmoskehän ulkopuolelle.
Brexitin seurauksena perussuomalaiset tulevat menettämään merkittävän kumppanin konservatiiviryhmä europarlamentissa supistuu merkittävästi. Puolueen entinen varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kysyi ehdokkailta, voisiko tämä tarkoittaa rohkeampaa yhteistyötä sellaisten aiemmin liian leimaaviksi koettujen puolueiden kuten Ranskan Kansallisen rintaman ja Itävallan tai Hollannin Vapauspuolueiden kanssa.
Halla-ahon mukaan kansainvälisessä yhteistyössä pitää olla tarkkana. “Jos ilmoitat olevasi jonkun yhteistyökumppani, olet osasyyllinen kaikkeen mitä ne tekevät kotimaissaan.”
Halla-ahon mukaan Ranskan Kansallinen rintama on mainituista puolueista maineen kannalta myrkyllisin. Perussuomalaisilla on sen kanssa sekä yhteisiä tavoitteita että poikkeavia kantoja.
Halla-ahon mukaan perussuomalaiset eivät kuitenkaan voi liikaa korostaa hygieniaseikkoja.
“Se hankaloittaa asioiden hoitamista. olisin valmis lisäämään yhteistyötä.”
Naisehdokkaiden Leena Meren ja Veera Ruohon mielestä keskusteluyhteys pitää voida säilyttää kaikkien puolueiden kanssa, mutta varsinaiset yhteistyökumppanit on valittava tarkemmin.
Suomen historiasta ehdokkaat löysivät esikuvallisia roolimalleja eri puolueista. Halla-aho nosti monen merkittävän henkilön joukosta sosiaalidemokraatti Väinö Tannerin. Raimo Rautiola uskoi, että jos perussuomalainen puolue vain olisi ollut olemassa, olisi kokoomuksen J. K. Paasikivi liittynyt siihen. Veera Ruohon esikuva oli sosiaalidemokraattien Miina Sillanpää.
Sampo Terhon kolme roolimallia ovat Paasikivi, joka tunnisti tosiasiat, edistyspuolueen Risto Ryti, joka uhrasi itsensä isänmaan hyväksi, sekä suomalaisen puolueen oppi-isä J.V. Snellman.
Paneelin jälkitallenne katsottavissa täältä >
