Jyrki Kataisen hallitus on aloittanut massiivisen mielikuvataistelun peittääkseen Suomen historian suurinta munausta. Ministerit ja virkamiehet syöttävät julkisuuteen osatotuuksilla perusteltuja väitteitä: ”Teimme kaikkemme, jotta STX:n Turun telakka olisi saanut loistoristeilijätilauksen. Laki ja EU-säännökset tulivat vastaan eivätkä korealaiset osallistuneet. Telakka ja koko STX-konserni on vararikossa.” Tässä päällimmäisiä ja muutamia täysin päättömiä väitteitä.
Haluan valaista kolikon toista puolta sillä parin vuosikymmenen kokemuksella, kun olin työntekijöiden edusmiehenä vääntämässä kättä ministereiden, virkamiesten ja eri riskirahoituslaitosten kanssa laivatilausten saamiseksi Suomen telakoille.
Nykyiset ministerit, ex-ministeri Mauri Pekkarinen ja nimettömät asiantuntijat todistelevat, että laki ja EU:n kilpailusäännökset – varsinkin artikla 107 – estivät valtiota osallistumasta risteilijätilauksen rahoituspakettiin. Kysymys oli siis markkinahintaisesta lainasta eikä tuesta.
Miten olematonta kilpailua voi vääristää?
EU:n säännöksillä yritetään varmistaa, että yritysten kilpailuedellytykset EU:n alueella olisivat kaikille yhdenvertaiset. Säännöksissä ja artikla 107 mukaan tuilla ei saa vääristää yritysten eikä valtioiden välistä kilpailua.
Royal Caribbean ei avannut avointa kilpailua loistoristeilijätilauksesta. Neuvottelut käytiin vain ja ainoastaan Turun telakan kanssa. Tilanne muuttui vasta 20.11.2012, kun hallitus kaatoi omalta osaltaan valmiiksi neuvotellun rahoituspaketin. Mikäli hallitus olisi tehnyt tuolloin myönteisen päätöksen käyttöpääomalainasta, ei kenelläkään olisi ollut mahdollisuutta valittaa mihinkään elimeen EU:ssa tai muuallakaan. Kysymys oli räätälöidystä tilauksesta erikoisosaajalta. Mikään EU:n säännös tai Suomen laki ei kiellä valtiota antamasta käyttöpääomalainaa tällaisissa tapauksissa.
Itse luotuja keinotekoisia rajoitteita
Valtion riskisijoitusyhtiöt on perustettu tuomaan markkinoille uusia ja toimivampia riskirahoituselementtejä. Tarkoitus oli aikoinaan vauhdittaa valtionsijoituksilla ja -lainoilla talouskasvua ja säilyttää nykyiset työpaikat. Alku toimi hyvin siihen saakka kunnes ex-ministeri Pekkarinen ohjeisti valtiollisten riskisijoituslaitosten riskikynnyksen niin korkeaksi, että siihen kompastutaan taantuman ja laman aikana vähänkin suurempien hankkeiden kohdalla. Ohjeistolla minimoidaan toki kaikki riskit, mutta samalla pysäytetään kasvun mahdollisuudet. Yltiövarovaisissa ohjeissa katsotaan liikaa peruutuspeiliin eikä huomioida tulevaisuuden tilauskannan reaaliarvoa.
Väite, että laki tuli esteeksi käyttöpääoman myöntämiseksi risteilijätilaukselle, on väärä. Esteeksi tuli ex-ministeri Pekkarisen laatima liian tiukkapipoinen ohjeisto.
Hallituksen olisi pitänyt tehdä luova päätös, jolla 50 miljoonan euron käyttöpääomalainalla olisi varmistettu 1,8 miljardin euron kauppa ja 22000 – 23000 työpaikkaa. Rahoituspakettihan oli rakennettu ministeriön ohjeistuksen mukaisesti. Yksityinen ja omistajan raha oli jo kasassa, vain valtion osuus petti.
Valtion riskirahoitusehdot edellyttävät, että rahoituspaketissa on vähintään 50 % yksityistä rahaa, jotta valtio tulee 50 % mukaan. Voin kokemuspohjaisesti väittää, että tämä ehto täyttyi tässäkin tapauksessa reilusti. Yksityistä rahaa taisi olla viimeisessä vaiheessa kokonaisrahoituspaketista 2/3 osaa. Siksi on täydellinen mysteeri, kuinka näin suuri kauppa voitiin tuhria valtion toimesta.
Valtion on nyt otettava teollisuuspolitiikassaan varovaisen finanssisijoittajan roolin sijaan aktiivinen teollisen omistajan rooli.
Vararikosta puhuminen vaarallista leikkiä
Jotkut haluavat leikkiä vaarallisia leikkejä kuiskuttelemalla uskomatonta väitettä telakan vararikosta. He jotka uskovat näihin väitteisiin, eivät tunne tai halua tunnustaa toimialan toimintatapaa tai maailmanlaajuista telakkateollisuuden tilannetta. Eivätkä he tunne suomalaisten telakoiden historiaa:
a) Maailmalla on ollut jo usean vuoden ajan raju telakoiden keskinäinen pudotuspeli menossa. Telakkateollisuudessa on noin 30 % ylikapasiteetti varsinkin bulkkituotteilla. Valtiot tekevät kaikkensa – Suomea lukuun ottamatta – säilyttääkseen omat telakkansa. Suomalaiset telakat pärjäävät tässä kisassa erikoisosaamisellaan kapeassa risteilijä-, jäänmurtaja- ja offshore- segmentissä, mikäli valtio ei estä tätä kotikutoisesti.
b) Ex-ministeri Pekkarisen kovasti kehuma norjalainen liikemies Kjell Inge Røkke teki varsinaiset temput, kun laittoi Aker Yardsia myyntikuntoon. Tilauskirjat pumpattiin mahdollisimman vahvoiksi laivojen lukumäärällä mitattuna, mutta katteella ei ollut niin väliä. Korealaiset tarttuivat Røkken syöttiin ja niin vuonna 2008 telakoiden porteille asennettiin STX:n kyltit. Yritysjärjestelyt osuivat korealaisten kannalta mahdollisimman huonoon ajankohtaan. Maailmanlaajuinen finanssikriisi syöksyi päälle ja pysäytti myös risteilijäkaupat kuin seinään. Varsinkin bulkkituotteissa peruttiin jo valmiita kauppoja ja jätettiin maksamatta jo valmistuneita aluksia. Koko telakka-ala vaipui maailmanlaajuiseen ahdinkoon. Sen johdosta kaikki alan normaalit pelisäännöt heitettiin roskakoriin. Alkoi todellinen pudotuspelisota telakoiden kesken.
Tämän sodan aikana syntyi kansallinen yhteisymmärrys säilyttää telakat Suomessa. Rakennettiin työllisyyssilta, johon valtio osallistui merkittävällä tavalla. Vastineena telakat pitivät omalta osaltaan työllisyyttä yllä. Katteet kapenivat ja telakan tulos huononi, kun tehtiin pieniä aluksia. Telakalla rakennettiin jopa pari terässiltaa henkilökunnan työllistämiseksi.
Nyt tästä isänmaallisesta ponnistelusta halutaan rangaista heiluttelemalla julkisuudessa telakan tilikirjoja. Työllisyyden keinotekoinen ylläpito ja edellisen omistajan miinusvoittoiset kaupat ovat toki heikentäneet STX Finlandin tasetta. Turun telakan taloustilanne ei kuitenkaan ole niin huono kuin mitä valtion edustajat antavat puolitotuuksilla ymmärtää. On myös syytä muistuttaa, että vuonna 2011 menetettiin Royal Caribbean varustamon 700 miljoonan euron risteilijätilaus hyvin samanlaisella valtiovallan viivyttelyllä ja töpeksimisellä saksalaiselle Meyer Werftin telakalle.
Varmistamalla nyt mahdollisimman nopeasti TUI:n tilaukset saadaan STX Finlandin tasetta vahvistettua. Valtiovalta varmistaa vain yrityksen vararikon, jos se jättää telakka-altaat tyhjilleen pariksi vuodeksi. Kumman maan hallitus valitsee nyt varmat verotulot vai vararikon sekä rajusti kasvavat työttömyyskulut?
Hallitusrintama yhdessä ex-ministeri Pekkarisen kanssa perustelee 50 miljoonana euron lainan eväämistä, koska he eivät halua riskeerata veronmaksajien rahoja. Kuitenkin tällä 50 miljoonan euron lainalla olisi saatu 1,8 miljardin euron kaupat ja varmistettua työt 23 000 useaksi vuodeksi. Semmoinen riski se olisi ollut.
Euron tukiprojektiin on jo laitettu riihikuivia vihisatasia suomalaisten rahaa niin paljon, että sillä olisi saanut hoidettua 1 000 risteilijävippiä ja 23 miljoonaa telakkatyöpaikkaa.
Teksti: Matti Putkonen
Kuva: Matti Matikainen
