Raportti paljastaa: Venäjän vaikuttamisyritykset epäonnistuvat surkeasti – Kremlin tuputtama viesti ei pure suomalaisiin

Venäjän ongelmallista kehitystä seliteltiin aikoinaan parhain päin
vetoamalla havaittujen ongelmien ylikorostamiseen, niiden väliaikaisuuteen, hyvien vaihtoehtojen puutteeseen tai Venäjän arvostelijoiden ”russofobiaan”.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomessakin herättiin arvostelemaan poliittista eliittiä Venäjään liittyvästä toiveajattelusta tai sinisilmäisyydestä. Arvostelu koskee erityisesti keskustaa ja siitä vasemmalle sijoittuvia tahoja.

– Ne poliitikot, joilla oli kyseenalaisia yhteyksiä venäläiseen kaasuteollisuuteen ja venäläisiin poliitikkoihin jo ennen Ukrainan sotaa, ovat edelleen keskeisiä vaikuttajia. Se myös luo haluttomuutta käydä asioita läpi kriittisesti, on puhemies Jussi Halla-aho luonnehtinut asiain tilaa.

Taisi valtamediakin olla samassa vallan vuotavassa veneessä.

Imperialismin oppikirjasta

Valtioneuvoston julkaisusarjassa on ilmestynyt selvitys Venäjän vaikuttamisesta Suomessa 2000-luvulla. Argumenteissa tuodaan esiin suomalaisten päätöksentekijöiden luontainen taipumus vältellä rehellistä ja avointa keskustelua Venäjän sisäisen kehityksen ongelmista ja sen ulkopolitiikan Suomen etujen vastaisesta luonteesta.

Nyt aika on toinen ja syykin selvillä:

– Venäjä määrittelee keskeisiksi kansallisiksi eduikseen suurvaltastatuksen palauttamisen ja eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen muokkaamisen sellaiseksi, että Venäjän erityislaatuinen ”valtiosivilisaation” asema ja oikeus naapurimaidensa suvereniteettia rajoittavaan etupiiriin tunnustetaan kansainvälisesti, todetaan Sinikukka Saaren luotsaaman tutkimuksen johtopäätöksissä.

Kirkkaasta motiivista huolimatta Venäjän painostuksellinen vaikuttaminen Suomeen ei useinkaan ole ollut tuloksellista, ja sen torjunta on hyötynyt Suomen turvallisuuspoliittisesta konsensuksen kulttuurista.

Patenttiratkaisu puuttuu

Raportissa tuodaan esille se ilmiö, että Venäjää myötäileviä poliittisia ryhmiä on hankalaa niputtaa yhteen. Venäjä on kuitenkin saanut manipuloitua itselleen kannattajia ja hyödyllisiä idiootteja monenlaisista ryhmittymistä.

Viestintäasiantuntija ja kirjailija Katleena Kortesuo arvioi, että osittain myös tämän vuoksi meidän on vaikea määritellä informaatiovaikuttamisen vastatoimia.

– Eri kohderyhmät saattavat reagoida niihin eri tavoin, eikä torjumiseen ole yhtä patenttiratkaisua saati ihmelääkettä.

Vaikuttavuuden tutkiminen vaikeaa

– Informaatiovaikuttamista on tärkeää tutkia muun muassa tekoina, kampanjoina, toimintamalleina, strategioina, toimijoina ja ilmiöinä. Näistä saadaan onneksi mitattavaa dataa, ja niihin on myös ansiokkaasti pureuduttu eri tutkimuksissa. Harmillista on, että yhtä asiaa on mahdotonta tutkia: Venäjän informaatio-operaatioiden vaikuttavuutta, Kortesuo sanoo.

Hän katsoo, että Venäjän viestin vaikuttavuus on Suomessa tehotonta ehkä siksi, että olemme luontaisesti immuuneja venäläismieliselle viestinnälle.

– Jos Venäjän vaikuttamisyritykset menisivät Suomessa läpi, emme koskaan olisi liittyneet Natoon, uudistaneet rajalakia tai liittyneet takaisin Ottawan sopimukseen.

Kaikki nämä kolme ratkaisua olivat Venäjä-vastaisia, ja ne toteutuivat siitä huolimatta. Venäjän informaatiovaikuttaminen Suomessa on Kortesuon mukaan kyllä laajaa, monikanavaista, pitkäjänteistä, pahantahtoista ja resurssejamme kuluttavaa mutta se ei näytä pääsevän tavoitteisiinsa kovin hyvin.

Kiinaa ei saa unohtaa

Kortesuo toteaa, että “keskimäärin ottaen suomalainen nauraa venäjämielisille dosenteille ja MV-julkaisuille”. Ani harva uskoo Venäjän tuputtamaan viestiin, joskin Suomessa asuvat venäläiset tutkitusti luottavat siihen herkemmin.

– On erinomaista, että raporttiin on otettu Venäjän lisäksi myös Kiina. Usein kun Suomessa puhutaan informaatiovaikuttamisesta, keskitymme ensisijaisesti Venäjään. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska kyseessä on itänaapurimme. Silti Kiinaa ei saisi unohtaa, kun puhutaan tästä aihepiiristä, Kortesuo painottaa.