Sananvapauspuolustajat moittivat Suomi-mediaa yksiäänisyydestä ”Missä Ylen ohjelmista ovat ne ihmiset jotka kritisoivat verotusta, sekä näkemystä, että valtion tehtävä on tarjota kaikille kaikkea”

Suomen Uutiset Show’n uudessa jaksossa kansanedustaja Joakim Vigelius sekä varatuomari ja kirjailija Jarkko Tontti ruotivat Suomen median tilaa ja sananvapautta. Suomen Uutiset Show’n vierailevana juontajana nähdään tällä kertaa tietokirjailija Katleena Kortesuo, joka omissa kirjoissaankin on käsitellyt suomalaisen median vääristymiä.

Yleisradiosta löytyi paljonkin kritisoitavaa. Vigelius moittii Yleä samasta asiasta kuin monet muutkin, eli yksiäänisestä hymistelystä. Esimerkkinä Vigelius mainitsee ylen perjantaiaamun Jälkiviisaat -debattiohjelman.

– Mä ihmettelen, että kun siinä vakiokaartissa, josta otetaan aina ne kolme vierasta keskustelemaan Ylen toimittajien kanssa, niin miten voi olla, että parhaimmillaan meillä on samat kolme panelistia, jotka ovat aina täysin samaa mieltä keskusteltavista asioista? Että kun siellä tulee keskustelua veroista, niin näkemys on, että verot on hyvä ja veronkevennykset on paha.

-Jos on keskustelua Elokapinasta ja autoilusta, niin Jälkiviisaissa ollaan sitä mieltä, että Elokapina on hyvä ja autoilu on paha. Ja mitä tahansa sinne tuleekaan keskusteltavaksi, niin voi luottaa siihen, että siellä on ehkä kaksi kädenlämpöistä talousoikeistolaista, jotka voivat sanoa, että no, ei veronkevennykset niin paha juttu kuitenkaan ole. Mutta missä Ylen ohjelmista ovat ne ihmiset, jotka tykittelevät siellä sananvapaudesta, kritisoivat verotusta sekä näkemystä siitä, että valtion tehtävä on tarjota kaikille kaikkea, Vigelius ihmettelee.

Oikeistomedia puuttuu Suomesta

Jarkko Tontti ilmaisee olevansa tyytymätön suomalaiseen mediakenttään osin samoista syistä kuin Vigelius.

-Kyllä tämä on meillä todella kapea-alaista. Meillä toki on se erikoislaatuinen juttu, että meillä on maakuntamediat, jotka tarjoavat tietynlaista vastapainoa sille linjalle, mitä Helsingin Sanomat ja Yleisradio pääasiassa tuovat, mikä siis tiivistyy etenkin Jälkiviisaisiin ja Helsingin Sanomien linjaan yleensäkin.

-Mutta nähdäkseni Suomesta puuttuu kokonaan ei-vasemmistolainen iso media, mikä täällä joskus on ollut. Koska olen keski-ikäinen jo, niin muistan vielä Uusi Suomi -paperilehden, Tontti sanoo.

Tontti on työurallaan asunut pitkiä aikoja ulkomailla, joten vertailukohtia löytyy, ja hän kuvaakin Suomi-mediakentän eroavaisuuksia merkittäväksi ulkomaiseen tiedotusvälineiden kirjoon nähden.

-Esimerkiksi Britanniassa on BBC, joka on vähän niin kuin meillä Yle. Siinä on selvä vasemmiston vinouma. Sitten on Guardian, jota suomalaiset toimittajat kutsuvat laatumediaksi, ja se on Labourin pää-äänenkannattaja. Sitten on keskustaoikeistolainen The Times, ja sitten on Daily Telegraph ja muita, jotka ovat selvästi oikeistolaisia. Suomesta sen sijaan puuttuu median oikea laita. Ja se on turhauttavaa.

Yle nakertaa maakuntamedian toimintaedellytyksiä

Suomen Uutiset Show’n uudessa jaksossa videoterveiset esittää Mediakonserni Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi, joka katsoo julkisrahoitteisen Yleisradion selvästi heikentävän maakuntamedian toimintaedellytyksiä.

Tontti tunnistaa huolenaiheen. Yleisradio esimerkiksi tekee huomattavan paljon samoja sisältöjä, joita maakuntalehdissäkin tehdään.

– Ymmärrän hyvin kaupallisen median turhautumisen. Vertauskuvallisesti tilannehan on nyt se, että meillä olisi tuossa yksityinen ruokakauppa ja tuossa on vieressä valtion ruokakauppa, josta saa ilmaiseksi kaiken. Niin, kuka sitten loppujen lopuksi menee siihen yksityiseen ruokakauppaan?

Yleisradio mielellään brändää itseään iskulauseilla ”luotettavuudesta” ja ”vastuullisuudesta”. Tontti kuitenkin sanoo, että jo pelkkä ajatus erityisen luotettavasta valtionmediasta on mennyttä maailmaa.

– Että muka (Yleisradiolla) olisi oikotie oikeaan, laadukkaaseen ja totuudelliseen mediaan. Höpö höpö. Se mikä on ainoa tie eteenpäin, on mahdollisimman laaja-alainen kilpailu. Mahdollisimman erilaisia näkökulmia eri medioista pöydälle eteen ihmisille. Ja Ylen ainoa keino eteenpäin on se, että Ylen asemaa pitäisi pienentää entisestään.

Ylestä tuli toimittajien suojatyöpaikka

Veronmaksajat arvostelevat Yleä päivittäin eri alustoilla, mutta Katleena Kortesuo huomauttaa siitä miten niukkaa Yle-kritiikki on media-alan sisällä. Syykin on melko ilmiselvä.

-Suomessa on hyvin vähän media-alan työpaikkoja, joten toimittajan Hesarilla, Ilta-Sanomissa, tai muualla on hyvin vaikea kritisoida Yleä, koska se saattaa olla seuraava työnantaja.

Vigelius sanoo suoraan että Ylestä on tullut media-alan suojatyöpaikka.

-Ylen rahoitus on paljon turvatumpi, kuin suurien suurten mediatalojen rahoitus. Eli vaikka tällä hetkellä ei olisikaan pakko mennä Ylelle töihin, niin kymmenen vuoden päästä voi olla tilanne se, että kaupallisen median puolella ei ole toimittajille juurikaan töitä. Siellä voi olla puolet vähemmän työpaikkoja, kun taas Ylellä voi olla sama määrä työpaikkoja kuin nytkin.

Vihapuhehysteria myllersi Suomessakin

Kortesuo kysyy Vigeliukselta ja Tontilta, pitävätkö he itseään sananvapausaktivisteina. Kumpikin tunnustautuu vähintäänkin sananvapauden puolustajaksi. Herrat kannattavat näkemystä sananvapaudesta ilmiönä, johon kuuluu sekä sananvapausjuridiikka että toisaalta myös kulttuurillinen ilmapiiri siitä, mitä tosiasiallisesti suvaitaan, sekä millaisia mielipiteitä, arvoja ja näkemyksiä yhteiskunnassa kuullaan.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on kuultu huolestuneen äänenpainon sävyttämiä varoituksia niin sanotusta vihapuheesta. Tontti pitää koko käsitettä epäkelpona ja politisoituneena.

-Mielestäni Suomessa oli vuosikausia jopa vallalla tietynlainen vihapuhehysteria, jossa selvästi yritettiin suitsia erilaisia keskusteluja leimaamalla tietyt aiheteemat vihapuheeksi ”kuka puhuu” -lähtökohdista, jolloin toisen puhetta ei kommentoida, vaan vain mustamaalataan. Se on aina huono asia, jos ei keskustella, vaan ilmoitetaan toiselle, että olet paha ihminen.

Vigelius tunnistaa ilmiön, ja toteaa, että vihapuhehysterian yksi ulottuvuus on ollut esimerkiksi islam-kritiikin vähäisyys valtamediassa.

– Kyseessä on sananvapauden ongelma tai ainakin mielipiteiden moninaisuuden ongelma. Somen keskustelupalstoilla voidaan usein lukea, miten väärin on esimerkiksi halal-teurastaminen tai millaisia ongelmia liittyy siihen, kun yhteensovitetaan Lähi-idästä tulleita ihmisiä suomalaiseen yhteiskuntaan ja miten se voi pahimmillaan näkyä yhteiskunnassa. Siitä luetaan somenkommenttikentissä, mutta sitä ei lueta ja siitä ei kuulla A-studiossa tai Jälkiviisaissa tai vastaavanlaisissa keskusteluohjelmissa, vaikka se on tärkeä keskustelu, jota käydään kuitenkin muualla Euroopassa tällä hetkellä aika tiiviisti.

Katso Suomen Uutiset Show’n uusi jakso täältä: