Tästä kertoo jo se, että esimerkiksi kunta-alalla on 129 ammattinimikettä, jotka liittyvät suoraan ja pelkästään monikulttuurisuuden suojeluun, antirasismiin ja syrjimisen ehkäisyyn.
Monikulttuurisuusohjaajina, maahanmuuttosihteereinä, kotoutumisassistentteina tai muina vastaavina viranhaltijoina työskentelevien ihmisten yhteenlaskettua palkkasummaa tai heidän kokonaismääränsä ei tietäne tällä hetkellä kukaan. Ehkä heitä on tuhansia, ehkä kymmeniä tuhansia?
Eikä noiden mainittujen 129 nimekkeen joukossa vielä ole edes varsinaisia sosiaalityöntekijöitä tai esimerkiksi opettajia mukana lainkaan.
Ällistyttävä nimikeluettelo nousi esiin Teemu Keskisarjan yleisöluennolla keskiviikkona Oodissa. Keskisarjan aiheena oli rasismin historia Suomessa.
Esitys oli taattua Keskisarja-laatua: värikäs kielenkäyttö ja lennokkuus veivät kuulijan mukanaan, mutta taustalla näkyi ja kuului silti kokeneen historiantutkijan akateeminen ote.
Suvaitsevaisuusjuna puksutti 1990-luvulla
Keskisarja arvelee, että kuntien, valtion, koulujen ja yritysten toimintaa ja taloutta ohjaava antirasistinen esittäminen liittyy yhteiskunnan vaurastumiseen ja hyvinvointiin:
– Tämä kytkös olisi kiinnostava tutkimusaihe.
Keskisarja kuvailee merkkipaaluja: valtiopäivien arkistoista selviää, että sana ”rasismi” nousi ensimmäisiä kertoja esiin 1970-luvun alussa. Vauhti kiihtyi 1990-luvulle tultaessa: Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio perustettiin vuonna 1994, ja Suomi meni mukaan.
Vuonna 1995 Suomen opetusministeriö lähetti matkaan erityisen suvaitsevaisuusjunan Eurooppaan. Opetushallitus alkoi valmistella ”suvaitsevaisuuteen liittyviä teemalehtisiä” kouluihin jaettavaksi samoihin aikoihin.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen antirasismiteollisuus alkoi varsinaisesti kukoistaa. Eikä loppua näy.
Suomella ei ole mitään hävettävää
Tämä on erityisen merkillistä siksi, että Suomella ei ole mitään hävettävää. Ei nyt eikä aiemmilta vuosisadoilta, Keskisarja ihmetteli esitelmässään.
– Samalla, kun mielipidetiedusteluin todistetaan, että Suomi on rasistinen, kertovat esimerkiksi henkirikostilastot aivan muuta. Rasistinen motiivi kantasuomalaisen tekemässä tapossa tai murhassa on hyvin harvinainen.
Keskisarja muistutti myös niistä monista historian vaiheista, jolloin suomalaisia on kohdeltu nykymittapuulla rasistisesti.
– Kallonmittaajat kiersivät 1800-luvun Hämettä ja totesivat suomalaiset hidasälyisiksi, saamattomiksi ja vastenmielisen näköisiksi. Mutta ei siitä näytä kansallista traumaa tulleen – ylipäätään suhtautuminen ihmiselämään ja sen arvoon oli menneinä vuosisatoina aivan toinen kuin nyt.
– Vielä tuolla samalla vuosisadalla suomalaiset pystyivät myös näyttämään, että osaavat luoda tiedettä ja taidetta ja nousta sivistyskansojen joukkoon.
Keskisarja puhui myös suomenruotsalaisten ja suomalaisten suhteesta.
– Ei pidä paikkaansa, että ruotsinkieliset olisivat kohdelleet suomalaisia tai suomenkielisiä rasistisesti. Sanoisin, että Suomen kansakunta ja kulttuuri syntyi kahden kansallisen kielen ja kulttuurin liitosta.