Ammattitaidon SM-kisat: Taitajia palkittiin Turussa

Eelis Hietanen on yksi niistä neljästäsadasta ammatillisesta opiskelijasta, jotka osallistuivat vuoden 2025 ammattitaidon SM-kilpailun finaaliin. Jättiläismäinen tapahtuma keräsi Turkuun 66 000 kävijää – kilpailijoita, ammatillisia opettajia, valmentajia, huoltojoukkoja ja paljon uteliasta yleisöä.

Kilpailussa oli 47 eri sarjaa logistiikasta elintarvikealaan, vaatevalmistuksesta floristiikkaan ja metsäkoneen käytöstä pelisuunnitteluun. Finaaliin pääsi vain karsinnan kautta; semifinaali järjestettiin helmikuussa.

Turun loppukilpailun varsinaiseksi päätähdeksi eli Taitajien Taitajaksi nousi Karoliina Koskinen, joka kilpaili eläintenhoidossa.

Ammattitaidon SM-kisojen massiivisista kisavalmisteluista, semifinaaleista ja niiden taustavoimista on aikaisemmin kerrottu Suomen Uutisissa.

Nuorten ammattilaisten juhlaa

Ammattimestaruuskisat ovat näytön paikka paitsi nuorille ja heidän valmentajilleen, myös laitteitaan ja koneitaan kilpailuun toimittaville yrityksille ja kisakylän rakentajille. Päähuomio pysyy kuitenkin nuorissa ammattilaisissa.

Ei liene aivan helppoa keskittyä muuraamiseen, asennustöihin tai sievien pikku leivonnaisten muotoiluun, kun tuomarit tekevät vieressä muistiinpanoja ja yleisö kiertää ympärillä. Jokaisella kilpailijalla on selässään numerolappu, tai kisaajan nimi on kiinnitetty kilpailutilan yläpuolelle.

Tiukka ”Älä häiritse kilpailijaa” -kyltti ja pienet aidat estävät uteliasta yleisöä tuppaamasta liian lähelle.

Maalaus ja tapetointi -sarjan voittaja Elisa Uusi-Illikainen kertoi vielä tiistaiaamuna hiukan jännittäneensä, mutta tunne helpotti, kun pääsi aloittamaan näytön. Hän oli päättänyt keskittyä vain suoritukseensa.

– Minulla oli korvatulpat, ja sekin auttoi, että välillä saatoin työskennellä selin yleisöön.

”Moottoriöljyä suonissa”

Kilpailualueesta osa oli ulkotiloissa, joiden yleisömäärää saattoi hiukan rokottaa se, ettei sää suosinut: jäätävä tuuli puhalsi kaikkina kilpailupäivinä ja käänsi sateenvarjot nurin.

Kilpailuinto ja omien taitojen hiomisen halu tuntuu tarttuneen niihinkin nuoriin, jotka nyt eivät päässeet mitaleille saakka. Tuleva eläintenhoitaja Janna Apell lähtee heti maanantaiaamuna Belgiaan uusiin oman alansa kilpailuihin opettajansa kanssa, vaikka Turussa ei sujunut aivan odotetusti.

Nuoret tietävät, että kilpailuissa kiertää yritysten edustajia rekrytoimassa parhaita päältä. Kisakonkarit ja aiempien vuosien Taitaja-mestarit kertovat, että pelkkä osallistuminen valmentaa työelämään, kun pitää selvitä kireässä aikataulussa vaativista tehtävistä, joissa yllätyksiä tulee vastaan.

Palataan vielä keskustelemaan Eelis Hietasen kanssa. Autoilu kulkee suvussa isoisältä pojanpojalle: Hietasen isällä on kuljetusyritys, ja siellä nyt palkittu Hietanenkin jo työskentelee.

– Mulla virtaa dieseliä ja moottoriöljyä veressä, nauraa Hietanen.

Isä-Hietasella lienee syytä ylpeillä jälkikasvustaan?

– Kyllä minä tänne nimenomaan voittamaan lähdin. Lisään, että se ei olisi ollut mahdollista ilman valmentaja Juho Järvistä ja läheisten kannustusta, muistuttaa Hietanen.

Ammattiopettajien huoli: Peruskoulu päästää liian helpolla

Turun Messukeskusta kiertäessä ei voi välttyä keskusteluilta, jotka sivuavat ammatillisen opetuksen huolia.

Ammatilliset opettajat kertovat samaa kuin lukioiden ja yliopistojen opettajat: peruskoulusta pääsee nykyään heikoilla tai olemattomilla valmiuksilla jatko-opintoihin. Pidennetty oppivelvollisuus pakottaa 2. asteelle nuoria, joilla ei riitä motivaatio minkäänlaiseen opiskeluun.

Pitkän tuomari- ja päätuomariuran tehnyt lajivastaava Sonja Kannisto tunnistaa ja tuntee ongelman, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon, että Taitaja-kisoissa koulutuspolitiikan varjopuolet voi hetkeksi unohtaa. Kilpailuihin pyrkivät karsintojen kautta vain motivoituneimmat, paineensietokykyiset ja oppimishaluiset nuoret. Heidän valmentamisensa ja kilpatehtävien suunnittelu on henkireikä ja oppimisen paikka opettajillekin.

Kannisto kouluttaa tulevia laborantteja. Heidän joukossaan on myös aikuisopiskelijoita ja alanvaihtajia. Laboranttien kilpailutehtäviin kuului muun muassa vesinäytteen fluoridipitoisuuden määritystä ja jauhelihan mikrobiluvun selvittämistä.

Maatalousteknologiassa riittää töitä

Siinä missä maisterit murehtivat työpaikkojen katoamista, näyttää tulevaisuus monella ammattialalla suorastaan houkuttelevalta.

Tämä pätee myös maatalousteknologiaan, vaikka maatalousalan oppilaitokset periaatteessa ovatkin ”alenevilla markkinoilla”, kuten lajivastaava Juha Toivonen asian ilmaisee.

– Kyllä meidän tilatyöntekijät, eläintenhoitajat ja erilaisiin työkoneisiin, niiden ajamiseen ja korjaamiseen erikoistuneet ammattilaiset työllistyvät. Osa ryhtyy koneurakoitsijoiksi, eikä asiakkaita tarvitse etsiä.

Tulevaisuudessa nuoria saattaa hakeutua maatalouden pariin siksikin, että paljon osaamista vaativa ekomaatalous ja -viljely kiinnostaa yhä useampia.

Maatalousteknologian osastolla pyörivät pojat eivät vielä tällaista ajattele. He keskittyvät intohimoonsa eli koneitten käsittelyyn ja ajamiseen. Isot kysymykset huoltovarmuudesta tai luonnon monimuotoisuudesta noussevat mieleen vasta myöhemmin.