Moderni toimittaja haluaa raportoida oma agenda edellä – Näin toimii nykyjournalismi

“Ruotsin hallitus haluaa maahanmuuttajien lähtevän kotimaihinsa, kunnat nousivat kapinaan” otsikoi Helsingin Sanomat mahtipontisesti perjantaina. Jutussa valaistaan asiaa esimerkillä 4 600 asukkaan syrjäisestä saamelaiskunnasta, jonka kunnanhallituksen puheenjohtaja kieltäytyi lokakuussa auttamasta maahanmuuttajia palaamaan kotimaihinsa.

Jutussa painotetaan lisäksi, että “Ruotsin oikeistohallitus on tehnyt useita päätöksiä, joilla kiristetään maahanmuuttoa tai jo Ruotsissa olevien maahanmuuttajien asemaa. Ulf Kristerssonin hallituksen tukipuolue on ruotsidemokraatit, joka on vahvasti maahanmuuttovastainen puolue”. Asia ja asenne tulivat selväksi.

Journalismin uudet ihanteet

Median käyttötavat ovat muuttuneet ja sosiaalisen median vaikuttajat sekä kansalaisjournalistit haastavat perinteisen median.

Toimitusten on ollut pakko sopeutua uuteen toimintaympäristöön ja niinpä somen ansainta- ja toimintalogiikat ovat kiinteä osa tämän päivän journalismia.

Muutosten tuulista johtuen ”sosiaalisen median aikakautena kasvaneet nuoret journalistien sukupolvet saattavat myös nähdä journalistisen ihanteen uudella tavalla”, kiteyttää Sari Hurme Haaga-Helian ammattikorkeakoulun opinnäytteensä.

Toimittaja haluaa ohjata ihmisten mielipiteitä

Eräs keskeisistä tuloksista Journalistiopiskelijoiden näkemyksiä aktivismin ja journalismin rajapinnasta -tutkimuksessa on se, että “objektiivisuutta ja neutraaliutta pidetään uutistyössä tavoiteltavana asiana, vaikka kukaan yksilö ei voi koskaan olla täysin objektiivinen. Objektiivisuuden tavoittelu ei kuitenkaan saisi mennä oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolustamisen edelle”.

Eli suomeksi sanottuna entistä useampi toimittaja haluaa ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Pyrkimys vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on siten ollut joillekin keskeinen syy hakeutua toimittajaksi. Näin analysoi vallitsevaa asiain tilaa Verkkouutiset.

Media tarjoilee usein puolitotuuksia

Toimittajien muutos perinteisestä roolistaan mielipiteiden muokkaajaksi näkyy tyypillisesti aineiston valikoimisena, eli siinä, että median sisältöihin valitaan ja sisällöissä esitetään pitkälti vain toimittajan etukäteen päättämän tarinan rakennetta tukevia seikkoja. Tällöin tarinaan toisenlaista näkökulmaa tarjoavat lähteet jätetään käyttämättä. Näin lopputuloksesta saadaan puolitotuus, jossa usein merkittäväkin osa tiedosta jätetään kertomatta.

Kätevimmin tämä tapahtuu siten, että media kutsuu asiantuntijahaastateltavaksi henkilön, jonka etukäteen tiedetään lausuvan toimittajan tarinaa tukevia näkemyksiä. Esimerkiksi Ylen juttuihin valikoituu säännöllisesti haastateltavia, jotka lähemmässä tarkastelussa paljastuvat vasemmistopoliitikoiksi tai turvapaikka-aktivisteiksi.

Eduskunnan ulkopuolella yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu onkin pitkälti jakautunut kahteen erilliseen tilaan: sosiaalisen median avoimeen keskusteluun ja toisaalta vanhan valtamedian kontrolloimaan kuplaan, jossa vuoropuhelua käyvät lähinnä toistensa kanssa samaa mieltä olevat asiantuntijat ja etujärjestöjen lobbarit.

Lukijoita turha syyttää luottamuspulasta

Muutama vuosi sitten ilmestyneessä teoksessa “Journalismin kuiolema” tietokirjailija Katleena Kortesuo pohtii sitä, miksi luottamus mediaan on hapertunut.

Laajan lähdeaineiston avulla Kortesuo osoittaa, miten mediatalojen toimituksissa on pitkälti hylätty tavoite neutraalista ja puolueettomasta tiedonvälityksestä. Esimerkit kirjaan on poimittu isojen medioiden kuten Ylen, Helsingin Sanomien, iltapäivälehtien sekä talouslehtien aineistosta.

–Jos mediaan ei luoteta, on turha syyttää lukijoita. Silloin journalistin pitää katsoa peiliin ja miettiä, mistä luottamus koostuu. Onko media toiminut niin kuin pitää luottamuksen herättäjänä, tietokirjailija kysyy.