Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa lapsen vanhempi pyrkii ilman hyväksyttävää syytä heikentämään tai katkaisemaan lapsen suhteen toiseen vanhempaansa. Tämä voi olla esimerkiksi toisen vanhemman mustamaalausta, perättömien syytösten esittämistä tai vaikuttamista lapseen sillä tavalla, että lapsi alkaa torjua vanhempaansa, vaikka he olisivat aiemmin olleet läheisissä väleissä.
Ensi- ja turvakotien liiton kyselyn mukaan yli kolmannes perheitä työssään kohtaavista ammattilaisista oli havainnut vieraannuttamista usein tai erittäin usein. Samaan aikaan lähes puolet vastaajista koki, että heidän mahdollisuutensa puuttua vieraannuttamiseen olivat huonot.
– Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa hänet tarkoituksella erotetaan toisesta vanhemmastaan. Vieraannuttaminen aiheuttaa pitkäaikaisia haittoja lapselle ja koko perheelle. Vieraannuttamisen kohteena oleva vanhempi jää usein tilanteissa yksin ja ilman apua. Siksi tarvitsemme lainsäädäntöä, joka tunnistaa, kuinka vakavasta ilmiöstä on kyse ja antaa viranomaisille konkreettiset keinot puuttua vieraannuttamiseen, toteaa kansanedustaja Kaisa Garedew.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin
YK:n lapsen oikeuksien sopimus turvaa lapselle oikeuden ylläpitää säännöllistä yhteyttä kumpaankin vanhempaansa, ja vieraannuttaminen aiheuttaakin vakavaa haittaa lapsen hyvinvoinnille. Vieraannuttaminen on myös tunnistettu yhdeksi lapseen kohdistuvan väkivallan muodoksi. Toimenpidealoitteessa esitetään, että hallitus ryhtyy valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla vieraannuttaminen määritellään nykyistä selkeämmin ja säädetään rangaistavaksi.
– Tarvitsemme lisää tietoisuutta siitä, mitä kaikkea vieraannuttaminen käytännössä on. Kun ilmiö tunnistetaan paremmin niin perheissä, viranomaisissa, päiväkoti- ja koulumaailmassa sekä sosiaalityössä, siihen voidaan myös puuttua nykyistä tehokkaammin. Tärkeintä on turvata lapsen etu ja hänen oikeutensa molempiin vanhempiinsa. Lapsi ei saa olla vanhempien välisten ristiriitojen pelinappula, toteaa Pia Sillanpää.
