Koulushoppailu on puhututtanut viime aikoina, erityisesti kun Helsingin kaupunki äskettäin siirsi oppilaaksiottoalueiden rajoja. Koulushoppailun tavoitteena on välttää kouluja, joissa on paljon S2-oppilaita – eli oppilaita joiden äidinkieli ei ole suomi.
Ylen haastattelussa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen johtava arviointiasiantuntija Annette Ukkola totesi koulushoppailusta seuraavaa:
– Kyllähän se voi näyttää rasismilta, jos vältetään nimenomaan sen perusteella, että [koulussa] on paljon S2-oppilaita.
Tässä lausunnossa kiteytyy vallitsevan rasisminvastaisen ohjelman ongelma. Onko kaikki rasismilta näyttävä todella rasismia?
On olemassa kaksi vaihtoehtoa. Yksi mahdollisuus on julistaa, että kaikki ihonvärin kanssa korreloiva välttelykäyttäytyminen on rasismia. Toinen vaihtoehto on tunnustaa, että tietyt ominaisuudet korreloivat etnisen taustan kanssa, jolloin noiden ominaisuuksien perusteella tapahtuva valikointi voi näyttää rasismilta olematta kuitenkaan sitä.
Mikä oikeastaan on rasismia?
Jos työnantaja etsii kokenutta työntekijää, jolla on erinomainen kielentaju, onko se rasismia? Tai jos suomea puhuva kristitty etsii suomea puhuvaa kristittyä puolisokseen? Entä jos suomalainen vanhempi haluaa, että hänen lapsensa saa opiskella koulussa sanaston sijaan itse asiaa?
Esimerkkejä voitaisiin keksiä loputtomiin. Olennaista on ymmärtää, että kaikissa näissä esimerkeissä johonkin muuhun kuin ihonväriin pohjautuva valikointi voi johtaa myös tiettyjen etnisyyksien yli- tai aliedustuksiin valinnoissa, koska etnisyys korreloi tiettyjen ominaisuuksien kanssa. Noihin ominaisuuksiin pohjautuva valikointi voi siis näyttää rasismilta olematta sitä.
Koulushoppailun tapauksessa vanhemmat eivät valikoi koulua oppilaiden ihonvärin vaan kielitaidon perusteella. Vai kuvitteleeko joku, ettei koulushoppailua tapahtuisi, jos Itä-Helsingin kouluissa suurin osa oppilaista puhuisi äidinkielenään norjaa tai puolaa?
Rasistiolettama johtaa Pahkasika-maailmaan
Vallitsevaan ajattelutapaan kuuluu tekeytyä tyhmäksi edellä mainittujen tosiseikkojen edessä. Niinpä esimerkiksi monikulttuurisuutta vastustavaa politiikkaa haukutaan rasistiseksi.
Selittämättä jää, millä perusteella on rasistista kitkeä turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttöä, välttää maahanmuuttoa misogyynisistä muslimimaista ja suojella suomalaista kulttuuria globalisaatiolta.
Mielipide-eliitin ja mediapapiston mielestä jokainen suomalainen onkin rasisti kunnes toisin todistetaan. Syyttömyyden todistaminen on kuitenkin useimmiten mahdotonta – minkä vuoksi oikeusvaltioperiaatteisiin kuuluu syyttömyysolettama; todistustaakka on syyttäjällä, ei syytetyllä.
Kun syyttömyysolettamasta on antirasistisissa kansantuomioistuimissa luovuttu, rasistiolettama luo maailman, jossa yksilöt ja instituutiot joutuvat jatkuvasti todistelemaan epärasistisuuttaan.
Päädytään tilanteeseen, jossa Euroopan arvostetuimmat tiedeinstituutiot palkkaavat professoreiksi plagioivia satusetiä, kunhan nämä vain osaavat kertoa nyyhkytarinoita kohtaamastaan syrjinnästä.
Kerro kenen syy
Koulushoppailu on puhtaasti poliitikkojen, lähinnä vihervasemmistolaisten poliitikkojen luoma ongelma. Heidän politiikkansa on perustunut virheelliseen maailmankuvaan. Useimmat ihmiset haluavat elää ja asua kaltaistensa kanssa, jos valinnanvaraa on.
Kotouttaminen ei noin vain onnistu. Väestöt eivät olekaan hammasratasmaisia taloudellisia yksiköitä, joita voidaan vaihdella kuin varaosia ja liikutella markkinoiden tarpeiden mukaan. Väestöt ovat kulttuureja, sivilisaatioita, kansakuntia, kieliä, jumalia, tapoja, toiveita ja muistoja… Jokainen etnisesti eriytynyt asuinalue kertoo tästä todellisuudesta, joka ei mahdu tietotekniikkafirman mainoskuvastoon, mutta ei sen vuoksi ole vähemmän todellinen – päinvastoin.
Kulttuuri, tausta ja historia eivät ole jotakin ohutta, joka voidaan pyyhkäistä pois ja sipaista päälle uusi kerros. Jokainen ihminen koostuu mittaamattoman syvistä kokemusten kerrostumista – eikä tässä ole kyse mistään mystiikasta. On jo yleistä tietoa, että sotatraumat periytyvät ainakin kolmen sukupolven päähän. Miksei moni muukin aineeton kulttuuriperimä?
Vasaran laki
Psykologi Abraham Maslow muotoili 1960-luvulla kuuluisan ”vasaran lain”. Sen mukaan kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta, jos kädessä on vasara.
Poliitikot vaativat aiheuttamiinsa ongelmiin luonnollisesti poliittisia ratkaisuja.
Ainakin Espoon SDP:n valtuustoryhmän vetäjä Helena Marttilan mukaan ”tarvitaan poliittisia toimia väestön sekoittamiseksi”.
SDP:n kuntapoliitikon mukaan väestöt siis täytyy sekoittaa, koska väestöt eivät halua oma-aloitteisesti sekoittua. Monikulttuurisuuden vasara kädessä ei pysähdytä kysymään, miksi väestöjen pitää sekoittua.
Poliitikkojen mielestä koulushoppailun syy ei ole kurjan tilanteen aikaansaaneissa politiikoissa vaan koululaisten vanhemmissa, jotka reagoivat poliitikkojen aikaansaamaan tilanteeseen juuri sillä tavoin kuin valtiovarainministeri Riikka Purra ennusti jo vuonna 2012.