KUVAKAAPPAUS/NEWSMAX
Kanadalaisen professori Gad Saadin uusi kirja kuvaa harkitsemattoman empatian tappavia vaikutuksia. Saadin mukaan koko länsimainen sivilisaatio uhkaa tuhoutua, ellei velvollisuudeksi muuttunutta myötätuntoa karaista järjenkäytöllä.
Miksi vihervasemmisto kannattaa maahanmuuttoa muslimimaista, joissa asenteet naisia ja vähemmistöjä kohtaan ovat ultrakonservatiivisia? Yksi mahdollinen vastaus löytyy kanadalaisen professori Gad Saadin uutuuskirjasta ”Suicidal empathy”.
Markkinointiin ja evoluutiopsykologiaan erikoistunut Saad esittää myyntimenestykseksi nousseessa teoksessaan, että ristiriitaisen käytöksen syynä on ”itsetuhoinen empatia”. Käsite auttaa ymmärtämään monia viime vuosien ääri-ilmiöitä woketuksesta massamaahanmuuttoon.
Itsetuhoinen empatia on Saadin mukaan sellaista myötätuntoa, jonka seurauksena on myötätuntoisen itsensä tuho. Karkein esimerkki voisi olla veitsen ojentaminen murhaajalle. Itsetuhoisen myötätuntoinen ihminen ei edellytä empatialta vastavuoroisuutta, vaan tuntee myötätuntoa myös sellaisia toimijoita kohtaan, jotka tavoittelevat hänen omaa tuhoaan.
Yhteiskunta osoittaa itsetuhoista myötätuntoa, kun se vastaanottaa niin monia turvapaikanhakijoita, että sisään pääsee myös länsimaiden tuhoa juonivia jihadisteja. Silloin Euroopan turvalliset maat muuttuvat turvattomiksi myös oikeasti turvapaikkaa tarvitseville – kuten sille 15-vuotiaalle syyrialaistytölle, jota marokkolainen Abderrahman Bouanane puukotti Turun torilla 2017.
Saadin mukaan empatia on muuttunut harkinnanvaraisesta hyveestä sokeaksi velvollisuudeksi ja käynyt sen myötä järjettömäksi. Pahimmillaan empatialla korvataan politiikka, paetaan vastuuta ja oikeutetaan ajattelemattomuus. Moraalisen harkinnan ja seurausten punnitsemisen sijaan kääriydytään silmittömän suvaitsevaisuuden tuottamaan ylemmyydentuntoon.
Itsetuhoista empatiaa potevat länsimaat huolehtivat laittomien maahanmuuttajien oikeuksista enemmän kuin kansalaistensa turvallisuudesta; rikollisten hyvinvoinnista enemmän kuin uhrien oikeudentunnosta; lihavien ihmisten tunteista enemmän kuin heidän terveydestään… Saadin teoksessa riittää esimerkkejä.
Itsetuhoisen empatian vaarallisimpiin ilmentymiin lukeutuu empaattinen journalismi, jossa vaietaan taktisesti osasta tosiasioita, jos ne vain mukailevat ”vaarallisia” näkemyksiä. Siten rampautetaan demokratia, koska kansalaiset eivät saa enää luotettavaa tietoa äänestyspäätöstensä perusteiksi.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa media mainitsee valkoisen murhaajan ihonvärin seitsemän kertaa todennäköisemmin kuin mustan. Iso-Britannian rikosuutisissa taas puhutaan ”aasialaisista”, vaikkei kyse olekaan koskaan japanilaisista tai buddhalaisista.
Sama ilmiö on Suomessa saanut monet epäilemään rikoksesta heti maahanmuuttajaa, ellei uutisessa mainita tekijän etnisyyttä. Hyväntahtoinen vilppi johtaa siis ongelman kärjistymiseen; ollaan ajattelemattoman empatian ytimessä.
Saadin mukaan lännen itsetuhoinen empatia kumpuaa sairaalloisen huonosta itsetunnosta. Vaikka länsimaalaiset lakkauttivat orjuuden ja keksivät universaalit ihmisoikeudet, he pitävät silti itseään ainutlaatuisesti syyllisinä orjuuden kaltaisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Kohtuuttoman huonon omatunnon ajamina olemme nyt tekemässä ”sivilisaatiollista seppukua”.
Länsimailla ei ole uskallusta puolustaa itseään tai arvojaan. Kun muslimimaahanmuuttajat eivät sopeudu yhteiskuntiimme, syytämme itseämme: yhteiskuntiemme salakavalaa rasismia ja riittämättömiä panostuksia kotouttamiseen. Samaan aikaan monissa muslimimaissa suhtaudutaan avoimen vihamielisesti vähemmistöihin, olivat ne sitten uskonnollisia, etnisiä tai seksuaalisia.
Saadin mukaan länsimailta puuttuu ”kulttuurinen mielen teoria”, siis ymmärrys siitä, etteivät kaikki muut kulttuurit ajattele samoin kuin me. Suhtaudumme islamilaiseen maailmaan kuin jonkinlaiseen avuttomaan pörröiseen eläimeen, joka vain odottaa auttavaa kättämme. Muslimit taas suhtautuvat läntiseen maailmaan kuin valloitettavaan naiseen.
”Itsetuhoinen empatia” on eittämättä osuva nimitys ilmiölle. Kyse nimittäin todella on ihmishengistä, kuten Henry Nowakin tapaus osoittaa. Kaameimmillaan kokonaisia terrori-iskuja on jäänyt estämättä antirasismin takia.
Michael Tuohey työskenteli lentokentän lipputiskillä Portlandissa 11. syyskuuta 2001. Kun Mohammed Atta saapui tiskille, Tuohey piti tätä monella tapaa epäilyttävänä, mutta omien sanojensa mukaan ajatteli heti, ettei ole ”poliittisesti korrektia” epäillä arabia terroristiksi – ja päästi Attan koneeseen. Sisäistetyn poliittisen korrektiuden seurauksena satoja ihmisiä kuoli.
Manchesterin areenalla vartijana vuonna 2017 työskennellyt Kyle Lawler on puolestaan kertonut, ettei hän lähestynyt 30-kiloisen rinkan kanssa kuumana kesäpäivänä sisätiloissa liikkunutta Salman Abedia, koska ei halunnut leimautua rasistiksi. Muutaman minuutin kuluttua Abedi räjäytti rinkkaan piilotetun pommin tappaen 22 ihmistä, joista nuorin oli 8-vuotias.
Rasismin kammottavat seuraukset lienevät kaikilla tiedossa. Antirasistisen poliittisen korrektiuden inhimillisestä hinnasta puhutaan harvemmin. Eikö sokeaa empatiaa siis riitä terrorismin uhreille?
Todellisuudessa rajaton ja kaikkiin tasapuolisesti kohdistuva myötätunto on mahdottomuus. Jos kumartaa yhtäälle, pyllistää toisaalle. Kun terrorismin uhrit unohdetaan, jotta muslimit eivät kohtaisi ennakkoluuloja, halvennetaan uhreja – ikään kuin he eivät olisi muistamisen arvoisia.
Ei ole kyse siitä, ollaanko empaattisia vai ei, vaan muistamisen ja tunteiden politiikasta; siitä, ketä kohtaan empatia sallitaan. Terrorismin uhreista vaietaan samaan tapaan ja samasta syystä kuin aikanaan Neuvostoliiton partisaani-iskujen uhreista: muistaminen uhkaa vallitsevaa politiikkaa.
Saadin diagnoosi itsetuhoisen empatian riivaamien länsimaiden nykytilasta on karu, mutta onneksi löytyy ratkaisu. Lännen täytyy kulttuurina palata käyttämään järkeään ja uskaltautua tekemään vaikeitakin päätöksiä. Päättämättömyyden seuraukset voivat olla paljon hirvittävämpiä.
Israel Hayom -lehden haastattelussa Saad kertoo olevansa täysin vakuuttunut siitä, että ellei eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa kiristetä nykyisestä, löysäilyn jatkuminen johtaa kantaväestön ja muslimien sisällissotaan:
– Eurooppa tulee luhistumaan laajamittaiseen väkivaltaan.
Kirjansa lopuksi Saad toteaa, että yhteiskunta, joka välittää empatiasta enemmän kuin omasta selviytymisestään, kuolee.
Suomen Uutiset
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Kohutusta empatiataulusta tuttuja identiteettipoliittisia hankkeita on nyt vaivihkaa ujutettu Tampereen uuden koulutuspoliittisen ohjelman osaksi. Asian esille nostanut perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius moittii etenkin kokoomusta ja keskustaa, jotka ovat hyväksyneet empatiataulun uudet sovellukset kaupunginhallituksessa.
Polarisaatio ei enää tarkoita vain poliittisten näkemysten nurkkakuntaistumista. Vastakkainasettelu on entistä juurtuneempaa jo henkiselle tasolle – kyvyttömyyteen kokea empatiaa vastakkaisen poliittisen laidan edustajia kohtaan. Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että poliittisten ryhmien edustajien keskuudessa empatia on valikoivaa. Vielä hämmästyttävämpi löydös on se, että tämä empatian puolueellisuus on epäsymmetristä oikeistolaisten ja vasemmistolaisten keskuudessa. Oikeistolaiset osoittivat enemmän empatiaa vasemmistolaisia kohtaan kuin vasemmistolaiset oikeistolaisia kohtaan. Tutkimuksen mukaan oikeistolaisilla on siis suotuisammat mielipiteet vasemmistolaisista kuin vasemmistolaisilla oikeistolaisista.
Perussuomalaisten kansanedustaja ja 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius korostaa, että Tampereen kohuttua empatiataulua on mahdotonta hyväksyä jatkovalmistelun jälkeenkään, ellei etukäteen tiedetä, millaista erityiskohtelua sillä perusteltaisiin kunnan palveluissa.
Kokoomus ja SDP kiistelevät parhaillaan sosiaalisessa mediassa siitä, kuka vastaa Tampereen kohutun Empatiataulun suunnittelusta ja ideoinnista. Hanke on miellyttänyt erityisesti demaripormestari Ilmari Nurmista, mutta myös kokoomus on osallistunut sen edistämiseen.
Viikon suosituimmat
Suomen Uutisten haastattelemat Kontulan alueella liikkuvat ihmiset kertovat huumeiden käytön näkyvän aiempaa enemmän katukuvassa. Monen mielestä myös alue on muuttunut merkittävästi viime vuosina.
Jason Arday on tällä hetkellä maailman kohutuin hahmo. Hän nousi 2020-luvun alussa kansainväliseksi akateemiseksi tähdeksi ja Cambridgen professoriksi elämäntarinansa, rotuaktivisminsa ja DEI-symboliarvonsa siivittämänä. Useat yliopistot jakoivat hänelle kilpaa kunniatohtorin titteleitä. Hiljattain hänen väitöskirjastaan ja tutkimusartikkeleistaan löytyi satoja selittämättömiä yhtäläisyyksiä muiden tutkijoiden aikaisempiin töihin. Lisäksi hänen kertomuksensa erilaisista urheilu- ja hyväntekeväisyysansioista paljastuivat liioitelluiksi tai jopa täysin katteettomiksi. Ensin Cambridgen yliopisto yritti pestä käsiään ja syyttää kriitikoita ajojahdista. Keskiviikkona yliopisto ilmoitti alkavansa sittenkin selvittämään tapausta, ja pian sen jälkeen Arday ilmoitti eroavansa virasta. Skandaalia on pidetty osoituksena laajemmasta instituutiomaailman mädännäisyydestä. Yliopisto halusi uskoa moraalisesti lumoavaan kertomukseen ja ryhtyi ensin puolustamaan sankariaan ennen kuin tarkisti tosiasiat.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin tuore ehdotus SDP:n syrjäyttämisestä hallitusneuvotteluissa herättää happamia reaktioita demareissa. Samalla kuitenkin unohtuu, että äskettäin demarien esikuvamaassa Espanjassa eniten ääniä ja paikkoja saanut puolue jäi oppositioon. Historiallisesti Suomessakin on aiemmin muodostettu hallituksia, joissa suurin puolue ei ole johtanut hallitusta.
Oikeusministeriö vaatii tiukempaa eläintenpitokiellon käyttöä eläinsuojelurikoksissa ja ehdottaa kiellolle pidempää vähimmäiskestoa. Ministeriö linjaa myös, että kiellon rikkomisesta voi jatkossa seurata jopa vuoden vankeusrangaistus.
Suomen talouskehitys on ollut EU:n kärkeä koko alkuvuoden: ensimmäisellä neljänneksellä Suomen kasvu oli EU-maiden nopeinta, ja toisella neljänneksellä Suomi oli edelleen yksi neljästä nopeimmin kasvaneesta EU-maasta.
Viides Kotkaniemi-foorumi järjestettiin keskiviikkona Luumäellä presidentti P. E. Svinhufvudin kotimuseon puutarhassa. Foorumin pääpaneelissa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustelivat pääministeri Petteri Orpo (kok.), perussuomalainen valtiovarainministeri Riikka Purra, SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman sekä keskustan puheenjohtaja Antti Kaikkonen.
Ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos ja tutkija Samuli Salminen käsittelivät Kesäkatsaus 2026 -ohjelmassa perussuomalaisen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esittämiä muutoksia STEA-avustusten jakoperusteisiin.
Kun Espanjan hallitus epäonnistui EU:n ulkorajan suojaamisessa, SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman löysi arvosteltavaa vain yhdestä suunnasta: rajaa puolustavasta Suomen sisäministeristä. Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikaisen mukaan se kertoo kaiken olennaisen SDP:n turvallisuuspoliittisista prioriteeteista.
Perussuomalaiset on tuoreessa Ylen kannatusmittauksessa suurin nousija 1,1 prosentin kannatusnousulla. Tällä hetkellä perussuomalaisten kannatus on Ylen gallupin perusteella jo 15,6 prosenttia, joka on melkein viisi prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Perussuomalainen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman ja puolueen 2. varapuheenjohtaja Joakim Vigelius muistuttavatkin näin eduskuntavaalien lähestyessä, että perussuomalaisten äänestäminen on käytännössä ainoa vaihtoehto Antti Lindtmanin johtamalle vasemmistohallitukselle.
Reformipuolueen johtaja Nigel Farage on esitellyt suunnitelman, jossa Britannian kuninkaallinen laivasto lähetettäisiin Englannin kanaaliin pysäyttämään maahantunkeutujien kumiveneet. Farage kutsuu hanketta omaan tyyliinsä "suurimmaksi sotilasoperaatioksi kanaalissa sitten toisen maailmansodan".
Lue lisää
Lue lisää
Lue lisää
