Yliopistojen itsehallinto uhkaa suomea tieteen kielenä – maisterivaiheessa englanti valtaa alaa

Hiljattain Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Leena Nissilä ilmaisi MTV:n haastattelussa huolensa suomen kielen asemasta korkeakouluissa. Hänestä Suomessa pitäisi olla tarjolla enemmän suomenkielisiä korkeakouluopintoja.

Erityisesti englanninkieliset maisteriohjelmat ovat lisääntyneet. Graduista 40 prosenttia ja väitöskirjoista peräti 90 prosenttia tehdään jo englanniksi. Tämä käy ilmi Janne Saarikiven ja Jani Koskisen selvityksestä, jossa tutkittiin yliopistojen kielivalintoja.

Samassa selvityksessä kysyttiin opiskelijoiden mielipidettä aiheesta. 38 prosenttia suomenkielisistä ja 74 prosenttia ruotsinkielisistä vastaajista halusi enemmän kursseja äidinkielellään.

Leena Nissilä painottaa, että kandivaiheessa opintoja on vielä tarjolla suomeksi, mutta tämän jälkeen tilanne muuttuu. Maisterivaiheessa voi usein opiskella vain englanniksi. Syyksi Nissilä mainitsee sen, että kansainvälisten opiskelijoiden määrä on lisääntynyt. Myös henkilökunta on usein ulkomaalaistaustaista.

Lisää suomen kieltä graduihin ja väitöskirjoihin

Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Tiera Laitinen jakaa huolen englannin kielen lisääntymisestä.

– Näen yliopistojen tilanteen selvänä uhkana. Suomi säilyy elävänä tieteen kielenä vain, kun sitä käytetään muulloinkin kuin populaareissa julkaisuissa. Opetusta pitää saada suomeksi, jotta sitä voi käyttää. Sanat ja tieteelliset lauserakenteet on hyvä oppia suomeksi.

Laitinen toimii Ilmatieteen laitoksella avaruussäätutkimuksen ryhmäpäällikkönä. Hänellä on tutkijatausta, ja hän on väitellyt avaruusfysiikasta.

Laitisen mielestä gradut pitäisi tehdä opiskelijan äidinkielellä, koska kyseessä on opinnäytetyö, jossa opiskelija osoittaa oppineensa perusasiat ja osaa soveltaa niitä. Graduja ei sellaisenaan julkaista kansainvälisessä sarjassa.

– Opiskelijoita pitäisi kannustaa tekemään graduja suomeksi.

Väitöskirjat tehdään hänen alallaan englanniksi.

– Tavallaan se on harmi ja sääli, mutta sille ei voi tehdä mitään. Käytännössä luonnontieteellisillä aloilla ei ole sopivia suomenkielisiä julkaisufoorumeja väitöskirjoille.

Suomenkielisistä julkaisuista tulisi palkita

Hänellä on kuitenkin ehdotus, miten suomen kieltä voi lisätä väitöskirjoihin.

– Johdanto-osan tekeminen suomeksi on mahdollista. Kun konekäännökset ovat tulleet käyttöön, sellaisesta syntyy tarvittaessa myös englanninkielinen käännös aika nopeasti. Tietysti käännös pitää tarkistaa huolellisesti.

Joillain tieteenaloilla Laitinen pitää perusteltuna sitä, että väitöskirja tehdään nimenomaan suomeksi.

– Jos käsitellään jotain suomalaista ilmiötä, kuten historiaa, metsätaloutta tai kasvistoa, suomen kieli on perusteltua. Tai jos kielen sävy on oleellista, kuten filosofiassa tai teologiassa.

Laitinen toivoo, että suomenkielisistä julkaisuista palkittaisiin esimerkiksi viran täytöissä.

– Tutkijan arvo mitataan englanninkielisten julkaisujen määrällä. Vaikka suomenkieliset julkaisut olisivat populaarisia tai oppikirjoja, niistä pitäisi palkita sekä rahalla että merkittävällä arvolla, kun jaetaan professuureja tai dosentin arvoja.

Englanti hidastaa oppimista

Laitisen mielestä yliopiston ilmapiirissä on ongelmia. Siellä on yleistä kansainvälinen huuma ja palvonta. Monen professorin mielestä on arvokkaampaa ja hienompaa tehdä gradu englanniksi.

Tilanteesta ovat huolissaan monet tahot. Professorien, tieteentekijöiden ja yliopistojen opetusalan Acatiimi-lehdessä pohditaan, miten yliopistolainen voi vaalia kansalliskieliä tiedeyhteisön arjessa, kahvihuoneissa ja luentosaleissa.

Artikkelissa Helsingin yliopiston suomen kielen professori Terhi Ainiala pitää aiheellisena huolta siitä, että suomi ja ruotsi kutistuvat ”kyökkikieliksi”, jos eri tieteenalojen syventävät opinnot ja tutkimus rakentuvat pelkästään englannin varaan.

Suomen kielen asema tieteessä on Tiera Laitiselle henkilökohtaisesti tärkeä asia.

– Äidinkieli on vahvin, ja sillä osaa ajatella täsmällisesti ja syvällisesti. Se on korkeatasoisen ajattelun edellytys tieteellisessä työssä.

Laitisen opiskeluaikana englanninkielinen opetus tuli voimalla, minkä hän koki haitalliseksi.

– Jos luento on englanniksi, joutuu koko ajan kääntämään ja tulkitsemaan, mihin menee iso osa aivokapasiteetista. Luen mieluummin kirjaa englanniksi, koska silloin voi hidastaa prosessia.

Opiskelijat ja henkilökunta tyytymättömiä englannin ylivaltaan

Mistä muutos johtuu? Miksi meillä on niin paljon englanninkielisiä graduja ja väitöskirjoja? Miksi ei voi opiskella suomeksi?

Saarikivi ja Koskinen kertovat selvityksessään syyksi Bolognan prosessin, joka on vuonna 1999 käynnistetty hanke. Sen tavoitteena on yhtenäistää Euroopan maiden korkeakoulutusjärjestelmiä ja luoda yhtenäinen eurooppalainen korkeakoulutusalue. Aalto-yliopisto ja teknilliset alat ovat pisimmällä kehityksessä. Edelleen suomeksi voi opiskella teologiassa sekä oikeus-, kasvatus- ja lääketieteissä, koska niillä on suora yhteys suomenkieliseen työelämään.

Sen sijaan monilla aloilla ei kandivaiheen jälkeen ole enää mahdollista opiskella suomeksi, vaan maisterivaiheessa siirrytään englannin kieleen. Tämä koskee noin kolmasosaa opiskelijoista.

Yliopistolaissa määrätään yliopistojen opetuskieliksi suomi ja ruotsi. Yliopisto voi päättää lisäksi muun kielen käyttämisestä opetus- ja tutkintokielenä ja opintosuorituksissa. Selvityksessä todetaan, että yliopistojen rahoitusmallit eivät kannusta opettamaan tai julkaisemaan kansalliskielillä.

Yliopistoilla on itsehallinto, jolla turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus. Itsehallintoon kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista.

Opiskelijat ja henkilökunta ovat tyytymättömiä tilanteeseen. Suomenkielisiä tutkielmia arvostetaan vähemmän. Lain mukaan englannin kielen pitäisi olla alisteisessa asemassa suhteessa suomen ja ruotsin kieleen. Nyt tilanne on päinvastoin: englanti hallitsee. Opiskelijakyselyissä kolme neljäsosaa vastaajista kertoo, että ei edes suunnittele kansainvälistä uraa.

Suomen kielen pakollista opiskelua kansainvälisille opiskelijoille

Laki takaa oikeuden opiskella yliopistoissa suomeksi tai ruotsiksi, mutta käytännössä näin ei läheskään aina ole. Selvityksessä maalataan uhkakuva tulevaisuudesta: jos myös tulevat suuret kansainväliset opiskelijamäärät aiotaan kouluttaa nykyiseen tapaan lähes yksikielisissä englanninkielisissä ohjelmissa, uhkaa jopa enemmistö suomalaisista yliopistokursseista muuttua englanninkielisiksi.

Saarikiven ja Koskisen selvityksessä esitetään erilaisia suosituksia siitä, miten tilannetta voisi parantaa. Yhtenä kohtana on kansalliskielen eli suomen tai ruotsin pakollinen opiskelu kansainvälisille opiskelijoille. Suomen tai ruotsin opiskelu pitäisi sisällyttää osaksi maisteriopintoja ulkomaalaisille opiskelijoille. Lisäksi maahan saapuville laadittaisiin pakollinen kieli-HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma. He saisivat alennuksia lukukausimaksuista, jos hallitsevat kieltä hyvin.

Tiera Laitinen on samaa mieltä. Hän lisäisi vaihto-opiskelijoille ja kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille suomen kielen opetusta.

– Vaihto-opiskelijat viipyvät Suomessa puolesta vuodesta vuoteen, joten heiltä ei voi vaatia niin paljon suomen kielen osaamista. Mutta kaikkia kursseja ei tarvitse opettaa heidän takiaan englanniksi, vaan pitää rajata. Tutkinto-opiskelijat ovat maassa kauemmin, ja heiltä pitää vaatia suomen kielen kunnollista oppimista sekä tutustumista maahan ja kulttuuriin.