Helsingin Sanomat kertoo, että ennen lahjoitusta Kaino Nurmisen vointi oli herättänyt huolta sekä perheessä että viranomaisissa. Kyseisen sairaalajakson aikana käynnistettiin toimet Nurmisen saamiseksi yleisen edunvalvonnan piiriin.
Ei pitäisi olla mahdollista
Perussuomalaisten kansanedustaja Minna Reijonen on huolissaan siitä, että ikäihmisen voi hakea sairaalasta pankkiin tekemään mittavia lahjoituksia edustamalleen säätiölle. Reijonen korostaa, että ikäihmisen olleessa kyseessä täytyisi tällaisissa asioissa käyttää erityisen tarkkaa harkintaa, sillä henkilön päätöskyvyn arvioiminen on kenelle tahansa ei-ammattilaiselle haastavaa.
– Monesti ihminen pystyy tsemppaamaan tarvittavan hetken sen verran, ettei päätöksentekokyvystä välttämättä herää kysymyksiä. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida siinä vaiheessa, jos henkilö haetaan asioimaan sairaalasta, vaikkei sairaalassaolo itsessään tarkoitakaan sitä, että päätöksentekokyky olisi alentunut, sanoo Reijonen.
Vanhuksia käytetään hyväksi
Kyse ei ole ainoastaan tästä tapauksesta, vaan ikäihmisiä saadaan esimerkiksi puhelinmyynnin avulla tekemään itselleen epäedullisia päätöksiä ja kauppoja. Usein erilaisten sopimusten purkamisesta koituu lähiomaisille harmaita hiuksia, kun postiluukusta alkaa tippumaan laskuja kaikenlaisista liittymäsopimuksista ja lehtitilauksista. Tilausten purkaminen voi paljastua erittäin haastavaksi ja laskut langeta maksettaviksi.
– Herää kysymys, että mitä tässä oikein voidaan tehdä, jotta pystymme suojaamaan ikäihmiset epäedullisilta päätöksiltä ja olemaan varmoja siitä, että kyseessä on varmasti ollut henkilön oma tahto. Olisi kovin raskas ja itsemääräämisoikeuttakin rajaava toimi ruveta asettamaan ihmisiä edunvalvonnan alaisiksi niin sanotusti varmuuden vuoksi. Meidän on päättäjinä nyt alettava pohtimaan vaihtoehtoja, sillä tämänhetkinen tilanne ei tunnu riittävältä, linjaa Reijonen.