Kesän 2026 poikkeukselliset sääolot ovat vaikeuttaneet maataloutta eri puolilla Eurooppaa. Kuivuus ja korkeat lämpötilat vähentävät satoja, lisäävät kastelun tarvetta ja nostavat tuotantokustannuksia. Kuumuus vaikuttaa sekä kasvinviljelyyn että kotieläintuotantoon.
Euroopan komission mukaan kuivuuden ja helleaaltojen aiheuttamat satotappiot ovat EU:ssa kolminkertaistuneet viimeisten 50 vuoden aikana ja kielteinen kehitys voimistuu.
Taustalla ihmisen toiminta
Ihminen on usein syypää maastopaloon, myös konkreettisesti. Yli 90 prosenttia paloista Euroopassa saa alkunsa ihmisen toiminnasta.
Kyse voi olla tupakantumpista, grillaamisesta, ajoneuvosta tai laitteesta syntyvästä kipinästä tai hallitsemattomasta kaskeamisesta, usein myös tahallisesta tuhopoltosta.
CNN kertoo, että yli 160 ihmistä on pidätetty tai kuulusteltu palojen tahallisesta sytyttämisestä Ranskassa.
Britanniassa hätäkokous
hädästä kertoo tilanne Britanniassa. Lähes kolme neljäsosaa Englannista kärsii helteistä ja tuore pääministeri Andy Burnham joutui kutsumaan hallituksensa keskiviikkona hätäkokoukseen maastopalojen vuoksi.
Myös Manner-Euroopassa vaikutukset näkyvät jo pelloilla. Ranskan maissisadon ennakoidaan median mukaan jäävän paikoin roimasti normaalista.
Kuumuus on pakottanut viljelijöitä myös Italiassa ja Espanjassa muuttamaan työskentelyään ja tekemään sadonkorjuuta jopa öisin. Samaan aikaan kastelukulut nousevat ja muutkin tuotantokustannukset painuvat punaiselle.
Ruokaomavaraisuus strateginen kysymys
Euroopan sääongelmat muistuttavat siitä, ettei ruoan saatavuutta voida pitää itsestäänselvyytenä edes EU:n sisämarkkinoilla.
Suomen näkökulmasta kyse on myös huoltovarmuudesta. Jos Etelä- ja Keski-Euroopan tuotanto kärsii toistuvasti kuivuudesta, Suomen oman maatalouden suhteellinen merkitys kasvaa.
Ruokaomavaraisuus toimii tällöin samalla tavalla kuin energiaomavaraisuus: kotimainen tuotanto vähentää riippuvuutta kansainvälisistä markkinoista juuri silloin, kun tarjonta häiriintyy ja hinnat nousevat.
Niukkuus nostaa tuottajahintaa
Kun maataloustuotteiden tarjonta Euroopassa vähenee, markkinahintoihin syntyy nousupainetta. Kehityskulku voi vahvistaa suomalaisen maatalouden asemaa ja parhaassa tapauksessa nostaa myös viljelijän sadostaan saamaa tuottajahintaa. Yhteys ei kuitenkaan ole automaattinen.
Kaupan, elintarviketeollisuuden, energian, lannotteiden ja muiden osatekijöiden hinnat vaikuttavat siihen, kuinka suuri osa kuluttajahintojen noususta lopulta päätyy alkutuottajalle.
Suomessa viljelijöiden saamissa hinnoissa on viime vuosina nähty hyvin erilaisia kehityskulkuja. Luonnonvarakeskuksen mukaan esimerkiksi maidon keskimääräinen tuottajahinta nousi vuonna 2025 kymmenen prosenttia ja naudanlihan 13 prosenttia. Sen sijaan leipävehnän tuottajahinta laski yhdeksän, rukiin 11 ja elintarvikekauran 13 prosenttia.
Viljan tuottajahinnan nousu ei Suomessa räjäytä leivän hintaa, koska viljelijän osuus lopputuotteen hinnasta on surullisen pieni. Siten vaikkapa 20 prosentin tuottajahinnan nousu voisi merkitä 100 hehtaarin viljatilalla lähes 20 000 euroa enemmän tuloa viljelijälle.
Maatalous osa huoltovarmuutta
Suomessa kasvukausi on lyhyt, mutta vettä on edelleen runsaasti saatavilla ja äärimmäinen kuumuus on ainakin toistaiseksi harvinaisempaa kuin Etelä-Euroopassa.
Yhä olennaisemmaksi kysymykseksi tulee, missä ruokaa pystytään tuottamaan varmasti myös katovuosina.
Euroopan tämän kesän kuivuus ja metsäpalot tekevät vanhasta käsitteestä jälleen ajankohtaisen: ruokaomavaraisuus ei ole vain maatalouspolitiikkaa, se on myös turvallisuuspolitiikkaa. Siksi kotimaisen maatalouden kannattavuuden turvaaminen voidaan tulevaisuudessa nähdä entistä selvemmin osana kansallista huoltovarmuutta.
