Oulussa nähtiin tästä pysäyttävä esimerkki, Mira Nieminen kertoo. Nahom Hagos tuomittiin vuonna 2025 jo kolmannen kerran raiskauksesta. Käräjäoikeus määräsi hänelle kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Oikeuden mukaan kyseisestä teosta olisi ilman aikaisemman tuomion huomioon ottamista seurannut noin kahden vuoden vankeusrangaistus.
– Tätä kutsutaan arkikielessä rikosten paljousalennukseksi. Juridisesti kyse on yhteisen rangaistuksen periaatteista ja aikaisemman vankeusrangaistuksen huomioon ottamisesta. Lopputulosta on silti vaikea ymmärtää, ja on syvästi tavallisen ihmisen oikeusymmärryksen ulottumattomissa, kuinka vakava rikos voi pienentää myöhemmin käsiteltävästä vakavasta rikoksesta määrättävää lisärangaistusta, Nieminen pohtii.
Uhrille väkivalta ei ole laskutoimitus
Jokainen raiskaus tai väkivaltainen teko on oma vakava rikoksensa, ja jokaisella rikoksella on oma uhrinsa. Uhrille tämän kokema väkivalta ei ole eikä Niemisen mielestä saakaan olla osa rikoksentekijän rikoshistorian kokonaisuutta tai jotain laskutoimitusta.
– Suomen rikosoikeuspolitiikka nojaa kansainvälisesti tarkasteltuna vähän vankeusrangaistuksiin. Eurostatin mukaan Suomessa oli vuonna 2024 vain 57 vankia 100 000 asukasta kohden, mikä oli EU:n pienin määrä. EU-keskiarvo oli 113. Vankiluku ei sellaisenaan kerro rangaistusten ankaruudesta, mutta se antaa aihetta tarkastella myös suomalaista rangaistuspolitiikkaa laajemmin. Erityisesti vakavien väkivalta- ja seksuaalirikosten kohdalla on perusteltua kysyä, ovatko seuraamukset riittäviä ja näkyykö rikosten toistuvuus niissä tarpeeksi voimakkaasti.
– Rikosten paljousalennuksia yleisesti, mutta etenkin vakavien väkivalta- ja seksuaalirikosten osalta, on syytä arvioida uudelleen. Kun ihminen syyllistyy rikoksiin tai useampaan tekoon kerralla ja toistuvasti esimerkiksi raiskauksiin tai vakavaan väkivaltaan, uusimisen pitää näkyä seuraamuksessa selvästi ja osoittaa yhteiskunnallista paheksuntaa, Nieminen vaatii.
Rangaistusten koventamiseen on varaa
Samalla Nieminen vaatii yhteiskunnan puuttumista kaikkein vaarallisimpien rikoksenuusijoiden aiheuttamaan uhkaan. Hallitus on vienyt eteenpäin varmuusvankeutta koskevaa uudistusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa yhteiskunnalle erittäin vaaralliseksi arvioidun vakavan rikoksentekijän vapaudenmenetyksen jatkaminen varsinaisen vankeusrangaistuksen jälkeen.
– Hallituksen toimesta on myös säädetty laki, jossa ensikertalainen voit olla vai kerran. Rikosoikeusjärjestelmän on suojeltava yhteiskuntaa ja turvattava samalla rikoksen uhrin oikeudet. Kun vakavia rikoksia tehdään yhä uudelleen, järjestelmän pitää pystyä reagoimaan siihen riittävän voimakkaasti, Nieminen painottaa.
– Rikosten uusimisesta ei pidä syntyä vaikutelmaa alennuksesta tai antaa tekijöille mahdollisuuksia laskelmoida rikoksia tai niistä saatavia rangaistuksia järjestelmän puitteissa. Mitä vakavammasta ja toistuvammasta rikollisuudesta on kyse, sitä selvemmin sen pitää näkyä myös rangaistuksessa. Meillä on varaa kiristää omaa kriminaalipolitiikkaamme ja rangaistuslainsäädäntöämme Eurooppaan verrattuna.