Heinäluoma selittää koulushoppailun asuntopolitiikalla – tilastot kertovat toista

Kun Itä-Helsingin koulupiirimuutoksista noussut koulushoppailukeskustelu kuumeni tällä viikolla, SDP:n itähelsinkiläinen kansanedustaja Eveliina Heinäluoma tarjosi Helsingin Sanomille oman selityksensä. Koulushoppailu itsessään ei hänen mukaansa ole ongelma vaan oire. Avainasemassa on asuntopolitiikka, jolla ”tasataan alueiden sisäisiä tulo- ja varallisuuseroja”.

Esimerkiksi hän nosti oman kotikaupunginosansa:

– Täällä Myllypurossa koulut ovat kulkeneet parempaan suuntaan, kun aluetta on muutenkin kehitetty, Heinäluoma sanoi.

Samassa yhteydessä hän arvosteli hallituksen asuntotukileikkauksia siitä, että ne ”nimenomaan vahvistavat segregaatiota”.

Väite kannattaa purkaa kahteen osaan: pitääkö esimerkki Myllypurosta paikkansa, ja pitääkö väite asuntopolitiikasta segregaation ehkäisykeinona paikkansa.

Myllypuro ei ole onnistumistarina

Heinäluoman esimerkki nojaa siihen, että Puu-Myllypuron uusi omakotitaloalue on tuonut Myllypuroon lisää perheitä ja tasapainottanut koulun oppilaspohjaa vuodesta 2015 lähtien.

Juuri tätä samaa oppilaspohjaa ollaan nyt siirtämässä pois Myllypuron koulusta. Kaupungin päätöksen mukaan Puu-Myllypuro ja Karhukallio liitetään vaiheittain vuosina 2027–2030 Itäkeskuksen peruskoulun oppilaaksiottoalueeseen.

Niitä perheitä, jotka Heinäluomakin esittää todisteena Myllypuron parantumisesta, ollaan siis kirjaimellisesti ajamassa pois Myllypuron koulusta. Alueelle muuttaneet saattavat oikeutetusti kokea tulleensa petetyiksi.

Myllypuron peruskoulun henkilöstökin kyseenalaisti oppilaiden siirron. Henkilöstöllä ”nousi huoli siitä, että alueellinen eriytyminen saattaa heidän koulussaan vahvistua”.

Siinä missä Heinäluoma kuvaa Myllypuroa esimerkkinä onnistuneesta kehityksestä, koulun väki pelkää oppilasalueiden muutoksen heikentävän tilannetta. Heinäluoman kuvailema ”parempi suunta” on siis tilapäinen kehityskulku, jonka kaupunki on itse päättänyt purkaa.

Asuntomarkkinaan lisää ylituotantoa

Heinäluoman laajempi väite on, että valtion tukeman asuntotuotannon supistaminen ”vahvistaa segregaatiota” ja että lisärakentaminen olisi tähän ratkaisu. Väite nojaa oletukseen, että Helsingissä on asuntopula.

Markkinadata kertoo päinvastaista.

Suomen Vuokranantajat ry:n ekonomisti Eemeli Karlssonin analyysin mukaan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen tarjonta on Helsingissä yli kolminkertaistunut runsaassa vuosikymmenessä: vuonna 2015 tarjolla oli 3,1 asuntoa tuhatta asukasta kohti, maaliskuussa 2026 luku oli 10,1.

Tilanne on niin vino, että vaikka Helsinkiin ei hyväksyttäisi enää yhtään uutta asuntohanketta, ylitarjonta ei purkaudu vuoden 2015 tasolle ennen vuotta 2029. Karlssonin mukaan 2020-luvulla ei ole yhtään vuotta Helsingissä, jolloin asuntoja valmistuisi vähemmän kuin asuntokuntien määrä on kasvanut.

Ennätysmäärä asuntoja tyhjillään

Heinäluoma kaipaa lisää valtion tukemaa asuntotuotantoa, vaikka valtion tukemissa asunnoissa oli viime vuonna arviolta 10 000 tyhjää asuntoa koko maassa. Peräti 184 kunnassa tuetun tuotannon vuokrat ovat jo nyt vapaarahoitteisia korkeampia.

Helsingin oma tarkastuslautakunta vahvistaa saman. Kaupungin vuokrayhtiö Hekan tyhjäkäyttö on kasvanut selvästi viime vuosina, mikä lautakunnan mukaan lisää kustannuksia ja vaikeuttaa vuokrien pitämistä kohtuullisina.

Yli 1 500 Hekan asuntoa on kuukausittain ilman vuokralaista. Hekan oman arvion mukaan tyhjäkäynnin kustannus on nousemassa lähes 33 miljoonaan euroon. Tämä lisäkustannus siirtyy omakustannusperiaatteen vuoksi suoraan muiden kaupungin vuokralaisten vuokriin.

Vanha levy soi yhä

Heinäluoma pyörittää SDP:n vanhaa levyä. Valtion pitäisi rakennuttaa lisää asuntoja markkinoille suhdanteista välittämättä.

Hän esittää lisärakentamisen keinoksi ehkäistä segregaatiota, mutta jo olemassa oleva tuettu asuntokanta kärsii tyhjäkäynnistä, joka nostaa vuokria juuri niiltä pienituloisilta, joita politiikalla piti auttaa.

Lisäksi Helsingin tyhjät vuokra-asunnot eivät jakaudu tasaisesti. Vuokralaisia on vaikeinta löytää nimenomaan syrjäisemmille ja vähemmän halutuille alueille – siis samoille alueille, joilla segregaatiokeskustelua muutenkin käydään.

Lisärakentaminen ei vähentäisi segregaatiota vaan lisäisi jo ennestään suurta tyhjien asuntojen määrää, kasvattaisi veronmaksajien taakkaa ja nostaisi kaupungin tukemien asuntojen vuokria.