Turvetuotanto on ollut vuoden ensimmäisellä puoliskolla paljon otsikoissa. Alkuvuoden kovat pakkaset muistuttivat turpeen merkityksestä energiahuoltovarmuudelle. Luonnonvarakeskus julkaisi kasvu- ja kuiviketurpeen tiekartan, kansalaisaloite turpeesta keräsi yli 50 000 nimeä ja hallituksen lisätalousarvioneuvottelut jumiutuivat hetkeksi turpeen uuden tukimallin ympärille.
– Suurimmaksi ongelmaksi turvetuotannon puolustamisessa on muodostunut Suomen ylikireä hiilineutraaliustavoite. Etenkin ympäristöministeriö on suhtautunut nihkeästi toimiin, joilla turvetuottajien asemaa voitaisiin helpottaa. Vuosi 2035 on kuitenkin aivan nurkan takana, ja on käynyt selväksi, ettei hiilineutraaliutta voida tässä aikataulussa tavoittaa ilman merkittävää liikkumisen ja ruuan kustannusten nousua. Sellaista emme voi hyväksyä, Jari Koskela toteaa.
Taistelu turpeen puolesta jatkuu
Toisessa lisätalousarviossa myönnetään 10 miljoonaa euroa Huoltovarmuuskeskukselle turpeen varmuusvarastointiin. Samalla sovittiin uudesta tukimallista, jonka tarkoitus on turvata huoltovarmuuden kannalta välttämätön turvetuotannon taso. Riittävä energiaturpeen saanti on Koskelan mukaan tärkeää myös siksi, että korkeamman jalostusasteen turvetuotteille riittää raaka-ainetta.
– Turvetuotannon kannalta tärkeä on myös Luonnonvarakeskuksen parhaillaan tekemä selvitys turpeen korkean jalostusasteen tuotteista. Näitä ovat kasvualustojen lisäksi muun muassa biostimulantit, rehut, eristelevyt ja aktiivihiili. Selvitystä tehdään eduskunnan jakovaroista myönnetyn rahoituksen avulla.
– Taistelu turpeen puolesta on ollut haastavaa, mutta tällä kaudella on saatu merkittäviä voittoja ja negatiivista kierrettä katkaistua. Tätä politiikkaa täytyy jatkaa, sillä huoltovarmuus, ruuantuotanto, korkean jalostusasteen tuotteet ja vientipotentiaali edellyttävät, että turvealan tulevaisuudelle tarjotaan vakaat näkymät, Koskela kirjoittaa.
Koko kolumni luettavissa Jari Koskelan Facebook-sivuilta.