Ei voi olla niin, että oppilaalle määrättyä kurinpitoseuraamusta ei tarvitse käytännössä suorittaa. Jos koulu määrää jälki-istunnon, sen pitää myös voida varmistaa, että seuraamus toteutuu. Opettajalla on oltava todellinen mahdollisuus puuttua häiriökäyttäytymiseen, Sara Seppänen sanoo.
Perusopetuslain mukaan jälki-istunto on yksi koulun käytössä olevista kurinpitokeinoista. Lain mukaan oppilas voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi. OAJ:n mukaan ongelmana kuitenkin on, ettei lainsäädäntö selkeästi määrittele, mitä tapahtuu tilanteessa, jossa oppilas ei saavu määrättyyn jälki-istuntoon.
Seppäsen mukaan tämä on yksi esimerkki siitä, miten koulun auktoriteetti voi käytännössä murentua.
– Jos oppilas jättää jälki-istunnon suorittamatta, opettaja joutuu käytännössä vain olemaan yhteydessä huoltajiin ja toivomaan, että asia saadaan sovittua. Kurinpitoseuraamuksen pitää olla seuraamus myös käytännössä, ei vain paperilla oleva merkintä.
OAJ on esittänyt, että kurinpidollisten seuraamusten, kuten jälki-istunnon, tulisi olla velvoittavia eli oppivelvollisuuteen kuuluvia suorituksia. Seppänen pitää esitystä perusteltuna.
– Koulun pitää pystyä puuttumaan häiriökäyttäytymiseen ajoissa ja tehokkaasti. Jos kurinpitokeinoja ei voida panna toimeen, opettajan auktoriteetti heikkenee ja samalla kärsivät ne oppilaat, jotka haluavat oppia rauhassa.
Koulun turvallisuus ei saa jäädä tulkintojen varaan
OAJ nostaa esiin myös tilanteet, joissa opettajan tai muun koulun henkilökunnan on tarpeen fyysisesti rauhoittaa oppilasta. Nykyisessä lainsäädännössä ei ole selkeää säännöstä oikeudesta kiinnipitämiseen, vaikka eduskunnan oikeusasiamies on jo vuonna 2021 todennut lainsäädännössä olevan tältä osin puutteita.
Seppäsen mukaan koulun henkilökunnalle on annettava selkeät ja turvalliset toimintamallit tilanteisiin, joissa oppilaan käyttäytyminen uhkaa hänen omaa tai muiden turvallisuutta.
– Opettajan ei pidä joutua tilanteeseen, jossa hän joutuu sekunneissa arvioimaan, mitä hän saa tehdä vaaratilanteessa ja mitä ei. Lainsäädännön on oltava selkeä. Samalla henkilökunnalle on annettava riittävä koulutus siihen, miten uhkaavissa tilanteissa toimitaan turvallisesti.
Tieto viranomaisten välillä kulkemaan
OAJ:n mukaan ongelmia on myös viranomaisten välisessä tiedonkulussa. Esimerkiksi poliisilla voi olla tieto nuoren rikollisesta toiminnasta tai päihteiden käytöstä, mutta tieto ei välttämättä välity koululle, vaikka sillä voisi olla merkitystä oppilaan ja muiden turvallisuudelle.
Seppänen pitää tilannetta kestämättömänä.
– Jos viranomaisella on tieto vakavasta riskistä, joka vaikuttaa lapsen tai muiden turvallisuuteen, tiedon pitää tarvittaessa kulkea myös kouluun. Tietosuoja ei saa muodostua tekosyyksi sille, ettei koulu saa tietoa silloin, kun tiedolla on suora merkitys turvallisuuteen.
Seppäsen mukaan viranomaisten välistä tiedonkulkua on parannettava erityisesti tilanteissa, joissa kyse on väkivallasta, rikollisuudesta, päihteistä tai muusta toiminnasta, joka vaarantaa kouluyhteisön turvallisuutta.
Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu
Seppänen korostaa, että koulun työrauha ei ole vain opettajien asia.
– Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Yhden oppilaan jatkuva häiriökäyttäytyminen ei saa viedä muiden lasten mahdollisuutta oppia. Koulu ei voi onnistua perustehtävässään, jos opettajan aika kuluu jatkuvasti häiriötilanteiden selvittämiseen.
Seppäsen mukaan samalla on pidettävä kiinni siitä, että vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvatuksesta ja käytöksestä.
– Koulun tehtävä on opettaa. Vanhempien tehtävä on kasvattaa. Koulu tarvitsee kuitenkin riittävät keinot puuttua tilanteisiin, joissa koulun sääntöjä rikotaan ja muiden oppilaiden oikeus turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu.
Seppänen vaatii, että koulurauhan vahvistamiseksi kurinpitokeinojen on oltava aidosti velvoittavia ja toimeenpantavia, opettajien auktoriteettia ja mahdollisuuksia puuttua häiriökäyttäytymiseen on vahvistettava, lainsäädäntöön on selkeästi kirjattava koulun henkilökunnan toimivaltuudet vaarallisissa tilanteissa, opettajille on tarjottava riittävä koulutus haastavien ja uhkaavien tilanteiden varalle ja viranomaisten välistä tiedonkulkua on parannettava silloin, kun kyse on oppilaiden turvallisuudesta.
– Ilman työrauhaa ei tapahdu oppimista. Ilman turvallisuutta ei ole työrauhaa. Ja ilman toimivia kurinpitokeinoja opettajalle jää liian usein kädet sidotuiksi.
– Suomalainen koulu tarvitsee takaisin selkeät rajat, auktoriteetin ja selkeän vastuunjaon. Oppilaan oikeudet ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeitä ovat muiden oppilaiden ja opettajien oikeudet turvalliseen ja häiriöttömään kouluympäristöön. Nyt sääntely on korjattava vastaamaan koulun todellista arkea.