Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n työolobarometrin mukaan 42 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtamista viime vuoden aikana. Luku on laskenut vuoden 2023 luvusta 48 prosentista, mutta pysyy yhä korkealla. Alle 51-vuotiaista alanvaihtoa on harkinnut noin puolet.
Peruskoulun opettajista alanvaihtoa on harkinnut 47 prosenttia, ja ammatillisen koulutuksen opettajista 44 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa luku on 40 prosenttia, ammattikorkeakouluissa 39 ja lukiossa ja yliopistossa 37–38 prosenttia.
Kysely toteutettiin marraskuussa 2025, ja siihen vastasi 1 667 OAJ:n jäsentä.
Puolet nuorista ei usko jaksavansa eläkeikään
Barometrin mukaan 38 prosenttia vastaajista ei usko jaksavansa nykyisellä työtahdilla eläkeikään saakka. Alle 31-vuotiaista näin arvioi peräti 52 prosenttia ja alle 50-vuotiaistakin 42 prosenttia. Yli 50-vuotiaat suhtautuvat omaan jaksamiseensa selvästi luottavaisemmin.
Työhönsä tyytyväisten osuus on samaan aikaan laskenut pitkällä aikavälillä: vuonna 2013 työhönsä oli tyytyväinen 82 prosenttia vastaajista, vuonna 2025 enää 71 prosenttia.
Haitallista työstressiä kokee usein 38 prosenttia vastaajista, kun vastaava luku muilla aloilla on työ- ja elinkeinoministeriön barometrin mukaan keskimäärin 19 prosenttia.
Opettajia kuormittavat erityisesti ristiriitaiset odotukset. Barometrin mukaan noin 40 prosenttia opettajista kokee, että eri ryhmien — työnantajan, huoltajien ja oppilaiden — ristiriitaiset vaatimukset vaikeuttavat työntekoa melko tai erittäin usein. Alle 31-vuotiailla osuus on vielä suurempi, 47 prosenttia. Naisopettajat arvioivat tilanteen kielteisemmäksi (41 %) kuin miesopettajat (28 %).
Vanhempien vaatimukset lisääntyvät
Ristiriitaisten odotusten taustalla on barometrin mukaan muun muassa huoltajien kasvava rooli. Ilmiötä kuvasi Helsingin Sanomille luokanopettaja Joanna Lukkarila, jonka mukaan huoltajien vaatimukset koulun aikatauluista ja sisällöistä ovat yleistyneet. Vaatimukset ovat osin mahdottomia toteuttaa yhdelle opettajalle kolmenkymmenen oppilaan ryhmässä.
Barometrin luvut osoittavat, että ongelma koskee erityisesti uransa alkupäässä olevia opettajia: lähes joka toinen alle 51-vuotias harkitsee lähtöä alalta, ja yli puolet nuorimmista epäilee jaksamistaan eläkeikään saakka. Pelkkä opettajankoulutuksen aloituspaikkojen lisääminen ei tätä korjaa, jos valmistuva opettaja harkitsee lähtöä ennen kuin ehtii vakiintua ammattiinsa.
Kysymys ei siis ole enää siitä, saadaanko opettajia koulutettua riittävästi, vaan siitä, saadaanko heidät pysymään alalla.