Saksan turvallisuuspoliisi BfV on päättänyt pistää “tarkkailuun” AfD:n radikaalimman puoliskon, niin sanotun Flügelin. Samalla on BfV:n päällikkö julistanut kaksi AfD:n maakuntajohtomiestä, Björn Höcken ja Andreas Kalbitzin ”äärioikeistolaisiksi” (rechtsextrem). Asiaa koskevassa aineistojulkaisussaan antaa BfV ymmärtää, että se harkitsee myös koko puolueen asettamista ”tarkkailuun”. Saksan politiikan käänteitä analysoi FT Pekka Kauppala.

Kun julkinen keskustelu jostain asiasta on suuressa kohussa, on mainio aika korottaa veroja ja tehdä iskuja kansalaisvapauksia vastaan. Muutenhan sellaiset todennäköisesti herättäisivät laajaa pahennusta! Nyt on sellainen aika koronaviruksen ollessa käytännössä ainoa keskusteluteema Saksassa.

”Tarkkailu” (Beobachtung) tarkoittaa, että kohteeksi valittuja henkilöitä voidaan vakoilla rajattomasti ilman lakien antamaa suojaa tätä vastaan. Kun sen kohteeksi asetetaan suuri osa suurta puoluetta pelkällä turvallisuuspalvelun päätöksellä, on kyseessä raju poliittinen hyökkäys sitä vastaan. Oikeusvaltiossa tämäntyyppinen päätös olisi alistettava sekä juristisesti päteville että demokraattisille laitoksille kuten tuomioistuimet tai liittoparlamentti. Saksassa kuitenkin riittää pelkkä turvallisuuspalvelun päätös.

Ensimmäistä kertaa ei tätä toki tehdä Saksan liittotasavallan historiassa. Toisen maailmansodan jälkeen on sitä käytetty erilaisia pienempiä oppositiopuolueita vastaan. Nyt kuitenkin ensimmäisen kerran on ryhdytty toimiin suurta parlamenttipuoluetta vastaan.

Vuonna 2018 oli Saksan poliittisten voimapuolueiden CDU ja CSU parissa valmius suuri luopua nykyisestä hallituksesta demarien kanssa. Se olisi merkinnyt käytännössä jonkinasteista yhteistyötä AfD:n kanssa. Ankaran sisäisen taistelun jälkeen voittivat kuitenkin Angela Merkelin ja Markus Söderin demarimieliset. Sen jälkeen erotettiin suoraselkäinen Hanns-Georg Maaßen BfV:n johtajan paikalta. Maaßen oli nimenomaan varoittanut AfD:n demonisoinnista.

Tämän vuoden helmikuussa oli Thüringenin CDU valmis hyvin varovaiseen ja epäsuoraan yhteistyöhön AFD:n kanssa. Seurauksena oli kuitenkin raivokas reaktio keskus-CDU:lta, joka sekaantumisellaan syöksi koko maakunnan kuukaudeksi vaikeaan valtiokriisiin. Ja tuloksena oli lopulta CDU:n paljon avoimempi ja voimakkaampi tuki syntyneelle vihervasemmistohallitukselle kuin oli edes suunniteltu AfD:n kanssa. Keskus-CDU:n merkeliläisiä ei häiritse, että puolueen virallisessa linjassa yhteistyö vasemmistoliiton kanssa on yhtä kielletty kuin AfD:n kanssa.

Thüringenin valtiokriisi on todennäköisesti ohi kestettyään tasan kuukauden. 5.3 valitsi Thüringenin parlamentti kolmannessa äänestyksessä eniten ääniä saaneen ehdokkaan, entisen pääministeri Bodo Ramelowin uudeksi pääministeriksi. Ramelow jäi neljä ääntä vaille ehdottoman enemmistön, joten hänen vihervasemmistohallituksensa tulee olemaan tällä kertaa vähemmistöhallitus. Mutta ei ole epäilystä, että se tulee ainakin jonkin aikaa selviämään CDU:n suvaitsemana, ”toleroimana”. CDU on antanut sille lupauksen, että ei tule harjoittamaan oppositiotoimintaa, joka voisi uhata hallitusta.

Tällä tavalla paikallinen CDU on rikkonut keskus-CDU:n päätöksen, että yhteistoimintaa ei harjoiteta vasemmistoliiton ja AfD:n kanssa. Paljon karkeammin kuin olisi ollut, jos CDU olisi ”toleroinut” yhdessä AfD:n kanssa liberaalien vähemmistöhallitusta. Keskus-CDU:n häikäilemätön ja röyhkeä asiaan sekaantuminenhan tällaista suunnitelmaa vastaan synnytti koko pitkän valtiokriisin.

Alun perin ei keskus-CDU ollut halunnut hyväksyä myöskään tällaista ratkaisua. Se vaati heti uusia vaaleja maakuntaan. Mutta paikallisen CDU:n pelko uudesta suurtappiosta niistä sekä tarve 2/3 äänienemmistöön tekivät vaalihankkeesta mahdottoman. Sitten keskus-CDU yritti vielä viimeistä temppuaan vaatimalla Ramelowin korvaamista pääministerinä jollakin teknokraatilla ehtona vihervasemmistohallituksen tukemiselle. Mutta tästäkin se joutui perääntymään keskus-sosialidemokraattien asetuttua Ramelowin tueksi uhkaamalla keskushallituksen kaatamista.

Näin on CDU:n harjoittama eristyspolitiikka vasemmalta puoleltaan romahtanut. Ainoa todellisen eristämisen kohde on enää AfD, mutta se sitäkin äkeämmin. Mitä tämä merkitsee eristämispolitiikan tulevaisuudelle?

Arvioni mukaan sen heikkenemistä pitkällä tähtäyksellä. Sillä suurelle osalle CDU:n peruskannattajia vie tämä loputkin uskonjäänteet eristämispolitiikan periaatteellisesta oikeutuksesta. Heitä ei voi saada uskomaan, että DDR:n kommunistidiktatuurin uudelleenkastettu toteuttajapuolue voisi olla ainakaan vähemmän vaarallinen demokratialle tai moraalisesti hyväksyttävämpi kuin porvarillinen AfD. Aina kaikenlaiseen eristämispolitiikkaan kielteisesti suhtautunut paikallis-CDU:n saavutti myös eräänlaisen tasapelin valtakamppailussa keskusjärjestönsä kanssa. Tämä samalla kaivaa maata uskolta keskuslinjan voittamattomuudesta.

Saksassa on nyt hetkellisesti odotettavissa entistäkin kovaäänisempää ja härskimpää AfD:n eristämispolitiikkaa. Mutta Thüringen saattaa osoittautua sen Pyrrhoksen voitoksi.

Pakolaishyöky ja CDU

Thüringen kriisin päätöstapahtumat jäivät Saksassa kuitenkin täysin uuden pakolaiskriisin ja koronaviruksen leviämisen varjoon. Pakolaiskriisissä ilmeisesti CDU, osittain myös Thüringenin tapahtumien aiheuttaman uskottavuusongelman vuoksi, aikoo esiintyä päättäväisesti. Tällä hetkellä johtava puheenjohtaja- ja kansleriehdokas Armin Laschet veti 6.3 asiassa yksiselitteistä linjaa: pakolaisia Turkista ei missään tapauksessa päästetä EU:hun ja Turkin politiikka tuomittiin kokonaan. Niin kokonaan, että Laschet samalla tuomitsi Turkin sotilaalliset toimet Syyriassa, nimittäen niitä sodankäynniksi.

Liittokansleri Merkel ei tosin ole lausunut asiasta mitään, joten tämä linja ei ole kiveen hakattu. Turkin harjoittamaan kiristykseen ei oletettavasti kuitenkaan myönnytä.

PEKKA KAUPPALA
Dr. phil., Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen dosentti, HY