Eduskunta hyväksyi kansainvälisen avun antamisen ja ottamisen

Eduskunta hyväksyi kansainvälisen avun antamisen ja ottamisen eduskunnan toisessa käsittelyssä tiistaina. Laki hyväksyttiin suuren yksimielisyyden merkeissä.

Tarve lain säätämiseen syntyi jo vuonna 2009, jolloin EU:n Lissabonin sopimuksessa sovittiin, että jäsenmaat auttavat toisiaan ja saavat apua sitä pyydettäessä.

Ranska elvytti kuolleen kirjaimen

Pitkään arveltiin, että tämä olisi vain muodollinen julistus, ns. kuollut kirjain, koska EU-maiden sotilasyhteistyö sujuu Naton kautta, johon useimmat jäsenmaat kuuluvat.

Suomi näytti jäävän paitsioon, kunnes Pariisin suuren terrori-iskun jälkeen Ranska yllättäen elvytti tämän lainkohdan pyytämällä kansainvälistä apua Lissabonin sopimuksen solidaarisuus- ja avunantolausekkeiden nojalla. Se sopi Suomelle erinomaisen hyvin, kuten ulkoministeri Timo Soini (ps.) on todennut.

Samalla huomattiin, ettei Suomen lainsäädäntö salli avun antamista kaikin tavoin. Suomi auttoi Ranskaa mm. korvaamalla Ranskan joukkoja YK-tehtävissä. Lainsäädännön rajoitukset huomattiin myös, kun Ruotsi etsi aluevesiltään vieraita sukellusveneitä. Suomi ei voinut lähettää avuksi omaa taistelualustaan, koska laki kielsi.
Nyt nämä rajoitukset poistetaan.

Eduskunta vahvisti kiireisen päätöksen

Ulkoasiainvaliokunta lisäsi lakiesitykseen ponnen, jonka eduskunta nyt hyväksyi. Sen mukaan Suomi voi päättää avun pyytämisestä tai antamisesta erityisen nopealla tavalla tilanteessa, joka on erityisen kiireinen, ja jossa apu on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä uhkaavan terrori-iskun tai valtion turvallisuutta vakavasti uhkaavan välittömän vaaran torjumiseksi, eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla.

Päätös voitaisiin tehdä nopeammin kuin mitä laissa toisaalla muuten sanotaan. Erityisen nopean päätöksen tekisi valtioneuvoston yleisistunto tai tasavallan presidentti.

Samat säännöt kuin muilla EU-mailla

Ilkka Kanervan (kok.) mukaan laki tarkoittaa käytännössä, että Suomen puolustusvoimat voi tästä eteenpäin ottaa hoitaakseen myös voimankäyttöön perustuvaa kansainvälistä toimintaa, kun kansainvälinen tilanne avun pyytämisen kautta sitä edellyttää tai kun avun meille tuominen on mahdollista kansainvälisen yhteisön kautta tapahtuvan avun vastaanottamisen merkeissä. Armeija saa samat valtuudet, jotka muissa EU-maissa ovat olleet jo aiemmin.

Kanerva korosti myös, ettei Suomi ehdoin tahdoin hakeudu konflikteihin, vaan haluaa pitäytyä niiden ulkopuolella; se on maanpuolustuksen lähtökohta. Suomi ei voi myöskään olla kauttakulkumaa hyökkäyksille toisia maita vastaan.

– Se on hyvin tärkeää, Lea Mäkipää (ps.) vahvisti.

Kanerva on eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.

Vapaaehtoiset etusijalla

Laissa säädetään myös puolustusvoimien kantahenkilökunnan osallistumisesta kansainvälisiin tehtäviin tarvittaessa määräyksellä, ei pelkän vapaaehtoisuuden pohjalta.

Mäkipää sanoi, että kansainvälisen toimintaan käytetään ensisijaisesti sellaista henkilöstöä, joka on todella sitoutunut kansainvälisiin toimintoihin, mutta muutakin henkilöstöä voidaan käyttää, jotta varmistetaan riittävät henkilövarat ja osaaminen.

– Mutta puolustusvaliokunta myös toteaa, että tässäkin asiassa pitäisi aina ottaa mahdollisesti huomioon henkilökohtaiset syyt ja perhesyyt. Mielestäni aina niitä vapaaehtoisia löytyy, kuten asiantuntijoiden puheenvuoroistakin on käynyt ilmi. Palveluehtojen on oltava kunnossa, vakuutukset ynnä muu, ja kun ajatellaan esimerkiksi tätä Afganistan-operaatiota, se on kestänyt 10 vuotta jo, niin siihen on kyllä löytynyt aina helposti halukkuutta, Mäkipää totesi.

Hän muistutti myös, että laki tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä tuli voimaan tämän vuoden alussa: sitä korvataan kaikkiin kriisinhallinta- ja muihin kansainvälisiin tehtäviin.