Eerola moitti rankasti sisäisen turvallisuuden selontekoa – ”Suppean virkamiesryhmän aikaansaannos”

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Juho Eerola (ps.) moitti poikkeuksellisen ankarasti valtioneuvoston selontekoa sisäisestä turvallisuudesta. Eduskunta kävi siitä palauteselontekoa torstaina hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta.

Hallitus on tehnyt hiljattain kaksi muutakin selvitystä: ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sekä puolustuspoliittisen selonteon, jotka molemmat keräsivät kehuja yli puoluerajojen. Sisäisen turvallisuuden selonteko muodosti näköjään poikkeuksen.

Eerola luetteli alustuksessaan pitkän listan selonteon virheitä. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) kuunteli moitteita ministerintuolissaan kasvot peruslukemilla.

Eerolan mukaan selonteko ei vastaa kunnolla turvallisuusympäristön muutokseen eikä anna kunnollisia ohjeita varautumisen muutostarpeisiin muuttuneessa tilanteessa. Hän epäili syyksi sitä, että selonteko on tehty suppeassa virkamiesryhmässä. Parlamentaarinen osanotto olisi tuonut selvitykseen aivan erilaista potkua.

Suuret odotukset, suuri pettymys

Eerola kertoi, kuinka hallituksen selonteolle oli suuri tarve. Selonteon olisi pitänyt viitoittaa ja parantaa edellytyksiä heikentyneen sisäisen turvallisuuden parantamiseksi.

– Odotukset ovat olleet suuret. Selonteko on kuitenkin osoittautunut suureksi pettymykseksi. Tilanteessa, jossa sisäisen turvallisuuden tilannekuva on muuttunut olennaisesti haastavammaksi, sisäministeriössä laaditun selonteon kehittämisnäkökulma on poikkeuksellisen ohut ja yleinen, Eerola moitti.

Selonteossa todettiin, että toiminta pitää muuttuneessakin tilanteessa sopeuttaa valtion talousarvion kehyksiin, mikä merkitsee väistämättä turvallisuuden heikkenemistä.

Tekniseen edelläkävijyyteen ei näytetty määrärahoja

Muutamassa kohdassa saatetaan viitata esityksiin, joilla kehitettäisiin tehtäviä. Yksi on maininta tehtävien priorisoinnista, asettamisesta tärkeysjärjestykseen.

– Selonteossa ei kuitenkaan tehdä ehdotuksia, millä perusteilla ja mitkä lakisääteiset asiat jätettäisiin hoitamatta. Toinen ehdotus on teknologinen edelläkävijyys. Edelläkävijä pitäisi olla jo vuonna 2020. Selonteossa ei kuitenkaan kerrota, kuinka se tehdään. Uusien ja luotettavien viranomaisjärjestelmien kehittäminen kestää vuosia ja se maksaa. Poliisin jo vuosikymmenen vireillä ollut ja yhä kesken oleva vitja-hanke on esimerkki tietojärjestelmähankkeen vaativuudesta – ja kuinka siinä voidaan epäonnistua, Eerola suomi.

– Hankerahoitusta on kehyksissä leikattu, eikä uudistuksiin ole siten rahaakaan, Eerola jatkoi.

Ei vastannut toimeksiantoa

Eerola moitti, ettei selonteko vastannut eduskunnan tekemää toimeksiantoa. Hän arveli selonteon valmistellun suhteellisen suppeassa virkamiesryhmässä vailla parlamentaarista katetta.

– Esimerkiksi parlamentaarinen seurantaryhmä olisi mitä todennäköisimmin varmistanut, että selonteko olisi vastannut eduskunnan lausumaa ja vastannut sisäisen turvallisuuden kovan ytimen koko viranomaiskenttää. Ainakin tulli, syyttäjälaitos, tuomioistuimet rikosseuraamusvirasto olisivat ilman muuta kuuluneet selonteon piiriin, Eerola totesi.

Hän hämmästeli myös, kuinka selonteon aikaväli ulottuu vain vaalikauden loppuun, kun muissa selonteoissa tähdättiin pitkälle 2020-luvulle. Hän vaatikin välitarkistusta tehtyjen toimien toteutumisesta ennen kuin uusi sisäisen turvallisuuden selonteko tehdään 2020-luvun puolella.

Epäkohdat voidaan korjata määrätietoisin toimin

Eduskunnan tarkoitus on varmistaa, että viranomaiset saavat mahdollisuudet hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti. Uusiin uhkiin varautuminen vaatii uudenlaista koulutusta ja varautumista. Nykymenolla poliisi tulee apuun entistä harvemmin, Eerola varoitti. Heikentynyt suoriituskyky on pidemmän aikavälin jatkoa.

– Hallintovaliokunta on selonteon puutteita peratessaan tehnyt suuren työn, jotta sen katvealueet eivät jäisi havainnoimatta, Eerola totesi.

Hän varoitti myös, että jos turvallisuuden tunne katoaa, sitä on vaikeaa saavuttaa uudelleen. Sisäinen turvallisuus on heikentynyt monen vaalikauden aikana mm. uusien uhkien vuoksi. Mutta epäkohdat voidaan ratkaista määrätietoisin toimenpitein.

– Lopultakin kyse on pienistä summista: 1000 poliisia maksaisi noin 60 miljoonaa euroa, Eerola muistutti.