Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoittaa Perussuomalainen-lehden kolumnissaan vapaasta liikkuvuudesta.
Schengen-aluetta ja ihmisten vapaata liikkumista sen sisällä pidetään usein yhtenä eurooppalaisen integraation kruununjalokivistä. Avoimet rajat ilman passi- ja tullitarkastuksia ja jonoja paitsi helpottavat matkailua myös hyödyttävät raja-alueiden taloutta. Kirjoitan tätä kolumnia työhuoneessani Ranskan Strasbourgissa. Reinin toisella rannalla on saksalaiskaupunki Kehl. Ihmiset kulkevat rajan yli töihin, kouluun ja ostoksille autolla, ratikalla, pyörällä ja kävellen. Tornio ja Haaparanta muodostavat hyvin samanlaisen, syvästi integroidun alueen, jossa rajan ylittämisen huomaa lähinnä katukylttien kielen vaihtumisesta.
Schengen-järjestelmä perustuu luottamukseen. Koska jäsenmaat eivät voi valvoa sisärajojaan, niiden on voitava luottaa siihen, että EU:n ulkorajavaltiot, kuten Suomi ja Kreikka, valvovat yhteistä ulkorajaa. Tämä luottamus on kärsinyt pahasti vuonna 2015 kärjistyneen siirtolaiskriisin tuloksena. Italia ja Kreikka eivät pysäyttäneet alueelleen tulvineita laittomia siirtolaisia, vaan päästivät nämä jatkamaan matkaansa kohti Pohjois-Euroopan houkuttelevampia kohdemaita. Suomeen heitä tuli yli 30 000.
Schengen-säännöt mahdollistavat sisärajavalvonnan tilapäisen palauttamisen määräajaksi erityisten olosuhteiden vuoksi. Syksystä 2015 alkaen jäsenmaat ovatkin käyttäneet tätä mahdollisuutta yli 50 kertaa. Suomen hallituksella ei ollut poliittista uskallusta sulkea Ruotsin-vastaista maarajaa, mutta meitä ovat viimeisten kahden vuoden ajan jossain määrin suojelleet muiden maiden, kuten Tanskan, Itävallan ja Unkarin, rohkeammat otteet.
Rajavalvonnan palauttamista Tornionjoelle on vastustettu mm. kustannussyistä. Tämä on huono veruke toimettomuudelle, sillä kyse on käytännössä muutaman sillan valvomisesta. Eivät tulijat lähde pikkukengät jalassa ja iPhonet kädessä uimaan joen yli erämaassa. Lisäksi on muistettava, että nuorten miesten kuukausia ja jopa vuosia jatkuva majoittaminen, ruokkiminen, kouluttaminen, lääkitseminen ja viihdyttäminen se vasta maltaita on maksanutkin. Kaikki suomalaiset maksavat laskua lompakollaan, moni on valitettavasti joutunut maksamaan myös terveydellään tai jopa hengellään.
Komissiossa, Euroopan parlamentissa ja muissa federalistisissa piireissä sisärajavalvonnan palauttaminen on koettu imagotappioksi, ja sen lopettamista mahdollisimman pian on vaadittu äänekkäästi. Ratkaisut on kuitenkin tehtävä realistiselta pohjalta eikä imagosyistä. Laiton siirtolaisuus on taloudellinen ja sosiaalinen ongelma mutta myös turvallisuuskysymys. Turvapaikkaturistit ja jihadistit on pystyttävä pysäyttämään ja käännyttämään ulkorajoilla, jos sisä- rajat halutaan pitää avoimena.
Jos sekä ulko- että sisärajat vuotavat kuin seula, tuloksena on kontrollin ja valvonnan lisääntyminen jäsenmaiden sisällä. Tämä tarkoittaa betoniporsaita julkisille paikoille ja lisääntyviä kyttäys- ja kieltovaltuuksia viranomaisille. Sanalla sanoen toimenpiteitä, jotka rajoittavat tavallisten ihmisten vapauksia ja yksityisyyttä. On paljon halvempaa ja tehokkaampaa valvoa rajan yli kulkevia ihmisiä kuin rajojen sisällä olevia ihmisiä.
Vapaa liikkuminen on kaunis ajatus ja kannatettava tavoite. Se ei kuitenkaan saa olla pakkomielle tai itseisarvo, jonka takia pitäisi sietää mitä hyvänsä. On pidettävä kirkkaana mielessä, että vapaan liikkumisen oli alun perin tarkoitus hyödyttää jäsenmaiden kansalaisia ja niissä laillisesti oleskelevia. Sen ei ollut tarkoitus tehdä elämää helpoksi laittomille siirtolaisille, rajat ylittävälle rikollisuudelle tai terroristeille.
JUSSI HALLA-AHO