Kaksi professoria lyttää tohtori Pekka Himasen loppuraportin Helsingin Sanomissa. Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta antaa murskaavan arvostelun raportin suurimpien tähtien, professoriksikin kiistanalaisesti tituleeratun Pekka Himasen ja hänen kuuluisan oppi-isänsä Manuel Castellsin osuuksista.
– Aloitetaan positiivisista asioista. Kieli on parantunut Sinisestä Kirjasta, ja osa tapaustutkimuksista on ihan asiallisia. Mutta Himasen ja Manuel Castellsin osuuksia lukiessa päällimmäinen tunne on sääli ja myötähäpeä, Haaparanta sivaltaa Helsingin Sanomissa.
Ei kelpaisi akateemiseksi tutkimukseksi
Haaparannan mukaan ainakaan Himasen tekemät osat eivät kelpaisi normaaliksi akateemiseksi tutkimukseksi.
– Olen omien tutkimusintressieni takia lukenut aika paljon yhteiskuntafilosofista kirjallisuutta, mutta olen amatööri. Jos minäkin silti näen nopeasti, että kirjallisuutta ei tunneta ja kehitelmät ovat naiiveja virityksiä, vaikea uskoa että tämä voisi tulla julkaistuksi millään normaaleilla kriteereillä.
“YK-ympäristöön sovellettu puppugeneraattori”
Tampereen yliopiston akatemiaprofessori ja sosioloti Pertti Alasuutari epäilee raportin tuoneen uutta tietoa
– Suoraan sanottuna en usko että mikään tässä kirjassa on syntynyt hankkeelle annetun rahoituksen pohjalta. Joukko yliopistoissa työskenteleviä ihmisiä on kirjoittanut esseitä aikaisempien tutkimustensa pohjalta, Alasuutari moittii.
Heikoimpana tekstinä hän pitää Fernando Calderonin arviointia inhimillisestä kehityksen uudelleenarvioinnista.
– Se on tekstinä jokseenkin jäsentymätön, ja jotkut sen lauseet vaikuttavat kuin YK-ympäristöön tehdyn puppugeneraattorin suoltamilta, Alasuutari arvioi.
