Vielä muutama vuosi sitten ilmastotutkijat joutuivat väittelemään ilmastontutkimuksen tuloksia kiistäneiden ilmastoskeptikkojen kanssa. Nyt asiantuntijoita haastetaan toiselta laidalta. “Asiantuntijat ovat sellaisen hyökkäyksen kohteena, että meidän pitäisi olla paljon radikaalimpia. On maailmanlopulla uhkailijoita ja ääritoimijoita.” Näin väittää Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas Talouselämän haastattelussa.

Suomen Uutiset kertoi elokuussa, että Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas huolestui ilmastopaniikista ja toivoi “faktoja ja realismia ilmastokeskusteluun”. Taalas kommentoi ilmastodebattia Audiomedian haastattelussa.

Nyt Taalas heittää lisää vettä myllyyn vaikutusvaltaisen Talouselämä-lehden haastattelussa (maksumuuri). Siinä missä tutkijoita epäilivät puolueellisuudesta aiemmin ilmastoskeptikot, nyt tutkijoiden ja poliitikkojen niskaan hengittävät ilmastoalarmistit.

Talouselämän mukaan paljon nykyistä radikaalimpia ilmastotoimia vaatii esimerkiksi Extinction Rebellion eli Elokapina -ilmastoliike, joka vaatii nollapäästöjä jo vuonna 2025 ja hallituksilta ”totuudenmukaista” ilmastotietoa.

– [Hallitusten välisen ilmastopaneelin] IPCC:n raportteja on luettu kuin Raamattua, haetaan tiettyjä jakeita, joista haetaan perusteita omille ääriajatuksille. Siinä on uskonnollisen ääriliikkeen piirteitä, Taalas sanoo.

Taalas hakee tolkullista keskitietä ja viittaa haastattelussa 1977 pidettyyn Korpilampi-seminaariin, jossa luotiin yhteinen näkemys suomalaisesta talouspolitiikasta. Silloin vasemmiston ja elinkeinoelämän näkemykset taloudesta olivat lähtökohtaisesti hyvin kaukana toisistaan, ja pääministeri Kalevi Sorsan hallituksen laatiman elvytyspaketin taakse oli saatava laaja yhteisymmärrys.

– Tarvittaisiin jonkinlainen ilmasto-Korpilampi. Tuotaisiin kiihkottomasti saman pöydän ääreen biodiversiteetin kannattajat, tutkijat, poliitikot ja elinkeinoelämä. Pohdittaisiin, mikä on Suomen kannalta järkevää tässä asiassa.

Myös tutkijoilla voi olla oma lehmä ojassa

Moni ilmastotutkijoihin epäilevästi suhtautuva ajattelee, että media suhtautuu tieteentekijöihin liian kritiikittömästi. Taalas komppaa kyseenalaistajia, ja kehottaa suhtautumaan “meihin asiantuntijoihinkin” tietyllä varauksella.

– Olemme joskus oman asiamme promoottoreja. Tätä on ilmennyt myös metsä- ja ruokavaliokysymyksissä.

Taalakselle itselleen tärkein asia oli 20 vuotta sitten otsonitutkimus.

– Mitä enemmän sitä referoitiin julkisuudessa, sitä hienompaa. Samalla toiveena oli rahoituksen lisääminen omalle alalle, Taalas myöntää Talouselämän haastattelussa.

Taalaksen perhe pelkäsi 1980-luvulla ydinsotaa

Taalas tarjoaa haastattelussa muitakin historiallisia vertauksia.

Taalas harkitsi vaimonsa kanssa 1980-luvulla muuttoa Uuteen-Seelantiin. He osallistuivat rauhanmarsseihin ja pelkäsivät ydinsotaa.

– Mietimme, että Uudessa-Seelannissa ehkä olisimme turvassa, koska eteläinen pallonpuolisko ei saastu niin pahasti. Mietimme myös ettei lapsia kannata tehdä tällaiseen maailmaan.

Taalaksen perheeseen kuitenkin syntyi viisi lasta, eikä ilmastotutkija lämpene ajatukselle, että lapset pitäisi nyt jättää tekemättä, kun ilmastoahdistus painaa. Maailmanloppu ei ole tulossa, vaikka elinolosuhteet kävisivät joillakin alueilla haastaviksi. Ihmiset ovat ennenkin selviytyneet vaikeissa oloissa.

– Suomen mediailmapiiri on ollut huolta lisäävä. Uusin asia oli, että lapset ovat kielteinen asia. Olen huolestunut esimerkiksi nuorista äideistä, jotka elävät monien taakkojen alla.

Taalaksen mukaan 1980-luvulla oli sama henkinen ilmapiiri kuin nyt nuorison keskuudessa.

– Pitäisi tehdä fataalisti jotain hyvin nopeasti. Media osin ruokkii sitä. Vaikkapa metsät ja ruoka-asiat ovat tärkeitä asioita ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta ne eivät kuitenkaan ole se ydinjuttu. Nyt ne ovat saaneet paljon painoa, Taalas sanoo.

Puuhastelu ja haahuilu ei tuota tulosta

Hänen mielestään ilmastopolitiikassa media on nostanut esiin yksittäisiä, välillä vähämerkityksisiä keinoja.

– On ollut sellaista haahuilun meininkiä. Toimenpiteitä tarvitaan ilman muuta, mutta Suomelle järkeviä keinoja on syytä harkita tarkkaan.

Suomessa kuten koko maailmassa ongelman ratkaisun ydin on Taalaksen mukaan fossiilienergiasta luopuminen.

– Öljystä, kivihiilestä, maakaasustakin ja Suomessa myös turpeesta luopuminen. Se on keskeisin asia.

Suomen Uutiset