SuomiAreenan paneelissa keskusteltiin perjantaina omaishoitajien jaksamisesta. Paneeliin osallistuivat perussuomalainen kansanedustaja ja paloesimies Ari Jalonen, Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtaja Anneli Kiljunen, emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta sekä sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kirsi Varhila. Tilaisuuden juonsi toimittaja Bettina Sågbom.
– Omaishoito on sellainen asia, jota ei voi täydellisesti ymmärtää ilman omakohtaista kokemusta. Se on myös hyvin monipuolinen ja yksilöllinen kokemus, jonka määrittää omaishoitajan ja -hoidettavan välinen suhde, Jalonen kertoo.
– Kaikissa omaishoitosuhteissa yhdistävänä tekijänä on se, että omaishoitajan pitää jaksaa ja ymmärtää myös itse pyytää apua. Jos omaishoitaja on itse työelämässä, kasautuvat työn ja omaishoidon paineet toistensa päälle, kun on omaishoitaja omalle puolisolleen, on omaishoitaja yleensä itsekin iäkäs, joten myös itselle pitää antaa aikaa, ja jos on omasta lapsesta kyse, hoitosuhteesta muodostuu hyvin pitkä, hän jatkaa.
Leikkaukset raskaita mutta välttämättömiä
Suomessa omaishoidon järjestävät kunnat, jotka voivat itsenäisesti päättää miten ja kuinka paljon ne siitä omaishoitajille maksavat. Koska hoito kuntien palveluyksiköissä tulee paljon kalliimmaksi, säästää omaishoito niille selvää rahaa. Siksi kuntien päättäjät ovatkin Jalosen mielestä hieman hölmöjä, elleivät ne pidä omaishoitajista kiinni asettamalla palkkiot kohdalleen ja järjestämällä omaishoitajille lepotaukoja myös.
Moni kansalainen on harmistunut uuden hallitusohjelman raskaista leikkaustoimenpiteistä. Itsekin hallitusneuvotteluihin osallistunut Jalonen tietää kertoa, että leikkaukset ovat valitettavia, mutta väistämättömiä.
– Ne pienet panostukset, joita hallitusohjelmassa on, osuvat kuitenkin hoitosektorille. Miksi leikkaukset ovat välttämättömiä johtuu siitä, että jos velkaantumista ei saada kuriin, on Kreikan tie pian Suomenkin kohtalo. Silloin lapsemme joutuvat maksamaan vielä suuremman laskun ja jäämään vieläkin huonommille palveluille, sanoo Jalonen.
Byrokratiaa purettava
Jalonen pitää tärkeänä myös byrokratian purkutalkoita ja odottaa paljon tulevalta sote-uudistukselta. Jo ennestään raskaassa tilanteessa olevien omaishoitajien ei pitäisi joutua itse selvittämään lakipykälistä, mihin heillä on oikeus.
– Asiat ovat jo huomattavasti parantuneet, mutta paljon on vielä tehtävääkin. Kun sote-uudistuksen myötä poistetaan raja-aitoja eri palvelujen väliltä, saadaan asiat toimimaan sujuvammin. Yhden luukun periaate pitäisi saada käytäntöön jollain tavalla, jotta tieto liikkuisi virastojen välillä eikä omaishoitaja joutuisi selittämään samaa asiaa monessa paikassa, Jalonen kertoo.
Keskustelussa esille nousi myös niin kotihoidon kuin yleensä kaiken sairaanhoidon resurssien riittämättömyys. Kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, on sairaanhoitajan ammatti niin kuormittava ettei se ole enää ammattina houkutteleva, jolloin sairaanhoitajien palkkaaminen entisestään vaikeutuu.
