Mikkeliläisiä datakeskuslobbareita on siunattu tänä talvena kahdella manifestilla. Ensin kaupunginhallitus sai tiedokseen datakeskuspelikirjan, sitten konsulttiyhtiö FCG luovutti laatimansa energiaintensiivisten hankkeiden aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin.
FCG:n 42-sivuinen arviointi, jossa on 24 kuvaa ja 7 taulukkoa, kiihdyttää entisestään Mikkelin datakeskuskuumetta, kun taas 36-sivuinen pelikirja, sanamäärältään suppea ja informaatioltaan yksipuolinen, tähtää yksiäänisen Yhden Mikkelin luomiseen.
Mistä on oikein kyse?
Yksiäänisen Mikkelin yhteinen rintama
Pelikirjan missiona on luoda ”yhteinen tahtotila ja yhteinen viestintälinja”, jotta Mikkeli viestisi datakeskus- ja energiaintensiivisistä investoinneista mahdollisimman yhdenmukaisesti, yhdellä äänellä.
Yhden Mikkelin yhtä ääntä yhdenmukaistava retorinen työkalu tähtää siis datakeskushankkeiden sujuvoittamiseen.
Missiota perustellaan kansallisella, paikallisella ja henkilökohtaisella näkökulmalla.
Pelikirja vannoo, että datakeskukset tukevat suomalaisen ”energiajärjestelmän kestävää kehitystä” sekä vahvistavat alueellista vetovoimaa ja paikallista elinvoimaa.
Puhtaan veden pääkaupungiksi julistautuneesta Mikkelistä halutaan tehdä mahdollisimman houkutteleva investointikohde, ja jotta kriittiset soraäänet eivät hiekoittaisi valittua latua, pitää Mikkelissä viestiä datakeskuksista yhdenmukaisesti ja yksiäänisesti.
Tähän tarkoitukseen pelikirja tarjoilee linjaustensa mukaisia verbaalisia konsteja.
Eri tilanteissa eri tavalla
Yksiäänisen Mikkelin puolustajan on turvauduttava erilaisiin retorisiin repertuaareihin riippuen kohderyhmästä, jolle datakeskuksista ja muista sähköintensiivisistä investoinneista puhutaan.
Pelikirjassa on huomioitu erilaiset kommunikaatiotilanteet, kuten kokoukset, neuvottelut, mediatiedotteet, somepostaukset ja julkiset keskustelut, samoin huhujen alas ampumiset ja niiden levittämiset.
Eri tilanteissa pitää puhua eri tavalla – ja tietyin äänenpainoin.
Pelikirja opastaa puhumaan päättäjille ja virkamiesjohdolle asiallisesti ja yhteiskuntavastuullisesti. Kaupunkikonsernille ja sisäisille toimijoille on puhuttava selkeästi ja ohjaavasti. Rahvaalle tulee tarinoida ymmärrettävästi ja luottamusta rakentavasti. Sijoittajille ja yrityksille puolestaan rupatellaan ratkaisukeskeisesti ja liiketoimintalähtöisesti.
Toisaalta pelkkä puhe ei pelikirjan mukaan riitä, vaan voitto vaatii ”yhteistä rintamaa”.
Ydinajatus ”Yksi Mikkeli – yksi ääni” haiskahtaa hivenen militaristiselta.
Pelkäksi tiedoksi, ei sananvapauden rajoittamiseksi
Pelikirjaa kommentoi heti tuoreeltaan moni mikkeliläinen luottamushenkilö.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Oskari Valtola (kok.) katsoo, että datakeskusinvestointeihin liittyy erityistä tiedon tarvetta.
– Olisi oikeastaan vastuutonta olla tekemättä viestintäsuunnitelmaa kaupungille näin merkittävässä asiassa, ajattelee Valtola.
Valtolan mukaan pelikirja esitettiin kaupunginhallitukselle suunnittelukokouksessa ja asia vain merkittiin tiedoksi. Valtolan mielestä julkisuudessa on esitetty virheellisiä väitteitä, että pelikirjalla pyrittäisiin rajoittamaan valtuutettujen sananvapautta.
– Se ei pidä paikkaansa, painottaa Valtola.
”Pelikirjaa ei tehty luottamushenkilöille ollenkaan”
Myöskään Heli Kauppinen (vihr.), ammatiltaan viestintäsuunnittelija, ei ole kokenut, että pelikirja rajoittaisi millään tavalla hänen oikeuttaan esittää päättäjänä mielipiteitään. Kauppinen muistuttaa, että pelikirja tuotiin kaupunginhallitukselle vain tiedoksi kokouksen ilmoitusasioissa:
– Emme siis tehneet siitä mitään päätöstä, eikä meidän edellytetty sitoutuvan siihen, painottaa Kauppinen.
Hänen mukaansa pelikirjaa ei ole jaettu valtuutetuille, mikä sekin osoittaa, ettei pelikirjalla ole tarkoitus vaikuttaa luottamushenkilöiden lausuntoihin.
Kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja, kunnallisneuvos Arto Seppälä (sd.) puolestaan toteaa, ettei pelikirjalla ole mitään tekemistä luottamushenkilöorganisaation kanssa:
– Pelikirjaa ei tehty luottamushenkilöille ollenkaan, sanoo Seppälä ja kehottaa esittämään kaikki kysymykset Miksei Oy:lle.
Pelikirjan tehtävä ei ole ohjata poliittista keskustelua
Yhtiön toimitusjohtaja Timo Paakki vahvistaa, ettei pelikirja rajoita luottamushenkilöiden oikeutta avoimeen ja kriittiseen keskusteluun:
– Pelikirjan tehtävänä on tukea organisaation sisäistä selkeyttä, ei ohjata poliittista keskustelua, hän tiivistää.
Paakki painottaa, että pelikirjan käyttäjiä ovat erityisesti viranhaltijat ja asiantuntijat, joiden yhdenmukaisesta viestinnästä yritykset hyötyvät:
– Tiedämme kokemuksesta, että investointihankkeiden onnistuminen edellyttää selkeää, yhtenäistä ja oikea-aikaista viestintää, korostaa Paakki.
Faktapohja vailla faktoja
Yhtiö puhuu yhtä ja pelikirja toista. Etenkin kun pelikirja korostaa peittelemättömästi pyrkimystä yksiäänisen Yhden Mikkelin luomiseen – yhteisen rintaman rakentamiseen, tietynlaisten äänenpainojen ja puhuntojen valitsemiseen – sekä faktapohjaiseen viestintään vailla faktoja.
Pelikirja kehottaa esimerkiksi korostamaan uusiutuvan energian mahdollisuuksia ja sähkön saatavuutta Etelä-Savossa, vaikka maakunnan energiaomavaraisuus on tunnetusti varsin heikko, mikä kyseenalaistaa pelikirjan pyrkimyksen viestiä ”todennetuin faktoin”.
”Faktapohjainen tarina tukee uskottavuutta”, pelikirja muistuttaa.
”Pelikirjat sopivat lähinnä jääkiekkoon”
Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Raimo Heinänen suhtautuukin pelikirjaan kriittisesti.
– Pelikirjat sopivat lähinnä jääkiekkoon ja joissain tapauksissa johto-organisaation työvälineiksi, hän toteaa.
Pelikirjassa Heinänen ei näe etuja. Hän muistuttaa, että se on johdettu FCG:n aluetaloudellisten vaikutusten ylioptimisesta arvioinnista, jossa esitetyt arviot eivät tule Heinäsen mukaan toteutumaan esitetyn kaltaisina. Mikkeliin on suunnitteilla viisi datakeskusta, joista kaksi on rakennuslupavaiheessa.
– Käsittääkseni pelikirja perustuu pienen joukon käsitykseen siitä, mitä pitää tehdä, että päästään toivottuun tavoitteeseen, sanoo Heinänen.
Myös kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Jaana Strandman on kritisoinut pelikirjaa. Helmikuisessa FB-päivityksessään Strandman vieroksui sitä, että pelikirjassa ohjeistetaan jopa äänensävyjen käytössä sekä suorien vastausten antamisessa.
– Kenenkään kansalaisen kriittistä ajattelua ei voi sitoa konsultin tekemään pelikirjaan, muistutti Strandman.