Vauhdikkaasti käynnistynyt pakkoruotsin poistamiseen tähtäävä kansalaisaloite saa taustatukea eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Sampo Terholta (ps.). Terho on koonnut blogiinsa listan niistä väitteistä, joilla pakkoruotsia tyypillisesti kannatetaan, sekä tarjoaa perustelunsa sille, miksi nämä väitteet eivät ole kestävällä pohjalla.
Terhon lista ohessa:
Väite 1: ”Onhan kouluissa muitakin pakollisia aineita, kuten matematiikka ja biologia, miksei siis myös ruotsi” – Pakollisia aineita saa kouluissa olla jatkossakin, mutta yhtäkään niistä ei voi perustella sillä, “että onhan muitakin pakollisia aineita, siksi myös tätä opiskellaan”. Tässähän ei perusteluna ole lainkaan asiasisältöä. Minkä tahansa aineen opiskelusta on osoitettava olevan hyötyä niille, joille se on pakollista. Matematiikan ja biologian perustiedot ovat tarpeellisia kaikille ja kaikkialla maailmassa, eli niille on selkeät yleishyödylliset perusteet, jotka ruotsilta puuttuvat.
2. ”Ruotsin opiskelu on hyvä tapa oppia muitakin kieliä” – Varmasti vielä parempi tapa oppia muita kieliä on lukea niitä itseään, eikä ensin vuosia ruotsia.
Pakkoruotsi edistää kansainvälisyyttä” – Todellisuudessa maamme hirttäytyminen kahteen kansainvälisesti pieneen kieleen (suomi ja ruotsi) on paremminkin nurkkakuntaista, ei avautumista kansainvälisyydelle.
3. ”Pakkoruotsi on osa pohjoismaista identiteettiämme” – Jokaisella on oikeus itse päättää identiteetistään, eikä kaikille suomalaisnuorille nimenomaan pohjoismaisuus ole keskeisin osa identiteettiä. Erityisen omituista on, että ”pohjoismaisuus” syntyisi nimenomaan ruotsin osaamisella, eikö suomi ole aivan yhtä pohjoismainen kieli?
4. ”Ruotsi on meille tärkeä vientimaa” – Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta ei kelpaa pakkoruotsin perusteeksi. Ensinnäkin maailmankaupan kieli on englanti. Toisekseen vienti Saksaan ja Venäjälle on myös meille tärkeää, eikä meillä silti ole väitetty olevan tarvetta pakkosaksalle tai pakkovenäjälle. Ylipäänsä on järjetön väite, että jos esimerkiksi tehdas tuottaa tavaraa jota viedään Ruotsiin, jokaisen työntekijän tehtaan liukuhihnallakin täytyisi osata puhua ruotsia, jotta kaupankäynti onnistuu.
5: ”Ruotsin kieli on sivistävää” – Ehkäpä, mutta voiko kukaan tosissaan väittää, että se on sivistävämpää kuin vaikkapa ranska, saksa, espanja tai mikä tahansa muu kieli, jota osa oppilaista lukisi mieluummin kuin ruotsia?
6: ”Ruotsi ja ruotsin kieli ovat keskeinen osa historiaamme” – Kyllä, mutta historiaa opiskellaan historian tunneilla. Kielten opetuksen täytyy tähdätä tulevaisuuden tarpeisiin, ei menneisyyteen. Menneisyyteen ei voi työllistyä, eikä edes lähteä turistimatkalle kieliosaamistaan hyödyntämään.
7: ”Kaksikielisyys on rikkaus” – Tämä on mielipide eikä järkiperustelu. Jokaisella on tietenkin oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta toisaalta kukaan ei voi toisen puolesta määrätä, mitä toisen on koettava rikkaudeksi. Suomen valtion perustuslaillinen kaksikielisyys ei myöskään edellytä pakkoruotsin ylläpitämistä.
8: ”Pakkoruotsi edistää kielellistä monimuotoisuutta” – Monimuotoisuus ei mitenkään edisty siitä, että kaikki kansalaiset pakotetaan lukemaan yhtä ja samaa kieltä laajemman kielivalikoiman sijaan. Päinvastoin, kieliosaamisen monimuotoisuus kapenee pakkoruotsin takia.
9: ”Meidän pitäisi opiskella enemmän kieliä, ei vähemmän” – Kielivapauden ajatus ei ole vähentää kielten opiskelua, vaan että ruotsin sijaan saisi koulussa opiskella jotain muuta kieltä. Eli kielivapauden myötä suomalaisten kielitaito ei vähenisi vaan monipuolistuisi.
10: “En ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että osaa useampia kieliä”– Tämä on varmasti periaatteessa totta, mutta itse ainakin olen kuullut hyvin monien valittavan sitä, että joutui lukemaan nimenomaan ruotsia kieliosaamisensa laajentamiseksi, eikä saanut vapautta lukea jotain suurempaa maailmankieltä sen sijaan.
11: ”Kun jokaisen on luettava pakkoruotsia, kaikille taataan yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä kaksikielisyyttä vaativiin virkoihin” – Pakkoruotsijärjestelmän purkaminen tulisikin aloittaa juuri virkakelpoisuusvaatimuksista, joille ei ole mitään käytännöllisiä perusteita. Riittää, että kaikissa virastoissa ja laitoksissa on joku, joka osaa antaa ruotsinkielistä palvelua. Kaikkien ei tarvitse sitä osata.
12: ”Pakkoruotsi on välttämätöntä siksi, että ruotsinkieliset saisivat Suomessa palvelua” – Ruotsinkieliset palvelut tulee ensisijaisesti turvata ruotsinkielisten omalla työvoimalla, mutta tätä voidaan lisäksi täydentää vapaaehtoisilla ruotsin lukijoilla, joita varmasti riittäisi edelleen paljon. On muistettava, että ruotsinkielisiä on vain noin 5 % kansalaisista. Jos siis esimerkiksi puolet suomenkielisistä opiskelisi ruotsia, potentiaalisia palvelun tarjoajia olisi jo kymmenkertainen väestönosa ruotsinkielisiin nähden. Toisaalta taas RKP ei itsekään usko pakkoruotsin turvaavan palveluita, koska vuonna 2010 Keski-Pohjanmaan aluehallintopäätöksessä RKP vaati liitoksen Vaasan kanssa ja esitti perusteluksi, että Oulun pakkoruotsin läpäisseitten virkamiesten ruotsin kielen taito oli riittämätöntä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen.
13: ”Pakkoruotsi on välttämätöntä kaikille, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos joskus vanhemmiten muuttaisi Ruotsiin” – Sitäkään ei tiedä, muuttaako Viroon, Venäjälle, Espanjaan, Kiinaan tai EU-hommiin ympäri Eurooppaa. Jokaiseen tulevan elämän mahdolliseen käänteeseen ei koulussa voida varautua pakko-opetuksella, vaan on parempi harjoitella uusia taitoja vasta sitten, kun tarvetta todella ilmaantuu.
14: ”Pakkoruotsia pitää opiskella, koska Suomi on kaksikielinen maa” – Toteamus ei tarkoita mitään ilman täsmennystä, sillä itse maahan ei puhu mitään kieltä. Jos tällä tarkoitetaan, että Suomen valtio on perustuslaillisesti kaksikielinen, niin väite on totta, mutta perustuslaissa ei sen sijaan sanota mitään siitä, että jokaisen suomalaisen täytyisi opiskella ruotsia. Jos toteamuksella taas väitetään, että Suomen kansa on kaksikielistä, niin väite on totta vain pieneltä osin. Suurin osa Suomesta ja suomalaisista on yksikielisesti suomenkielisiä, joskin nykyään meillä on valtava määrä erilaisia kielivähemmistöjä, joista ruotsinkieliset ovat vain yksi. Suomea voi siis käytännössä kutsua monikieliseksi maaksi, mutta kaksikieliseksi ainoastaan perustuslaillisessa mielessä, eikä perustuslaista löydy tukea pakkoruotsille. Edelleen, jos suomalaiset olisivat oikeasti kaksikielisiä, ei nykymuotoista pakkoruotsia edes tarvittaisi, vaan ruotsia opittaisiin jo arkielämässä.
15: ”Ruotsihan on niin helppoa, että koko riita asiasta on turha” – Todellisuudessa ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia ja siksi eri ihmisille eri asiat ovat helppoja tai vaikeita. Toisekseen mitään aineita ei opiskella koulussa sillä perusteella, että ne ovat helppoja, vaan syynä täytyy olla käytännön tarve. Jos kouluaineet todella valittaisiin helppouden perusteella, olisi yläasteen ja lukion oppimäärät vaivatonta täyttää vieläkin helpommilla opinnoilla, mutta tämä olisi järjetöntä.
16: ”Pakkoruotsi on välttämätöntä elävän kaksikielisyyden ylläpitämiseksi” – Tämäkään perustelu ei pohjaudu minkäänlaiseen osaamistarpeeseen tai yleiseen hyötyyn, vaan on poliittinen tavoite ylläpitää pakkotoimenpitein maamme kaksikielisyyttä. Mielenkiintoisinta väitteessä on, että se olettaa niin sanotun ”elävän” kaksikielisyyden itse asiassa perustuvan keinotekoiseen pakkoon. Tavoite on kuitenkin sekä mahdoton että moraaliton. Pakkoruotsin oppimistulokset ovat erittäin heikot, eikä suomenkielisiä suomalaisia ole kyetty edes yli 40 vuoden pakkoruotsin opintojen jälkeen muuttamaan kaksikielisiksi. Lisäksi on yksiselitteinen vääryys jos suomenkielisiä suomalaisia yritetään valtion pakkotoimenpitein muokata identiteetiltään kaksikielisiksi; silloin ollaan moraalisesti samassa tilanteessa kuin sortovuosien venäläistämispyrkimyksissä.
Uusi kansalaisaloite on luettavissa kokonaisuudessaan täällä >
SUOMEN UUTISET