Ylen tuoreen puoluekannatuskyselyn tulokset olivat pettymys. Perussuomalaisten kannatus laski helmikuussa. Tämä uhkaa katkaista viime kesäkuusta käynnissä olleen kannatusnousun.
Oli yllättävää, että SDP:n kannatus ei kärsinyt häirintäskandaalista juuri ollenkaan. Demarien kannatus jopa nousi. SDP:n kannatus alkaa olla tapissa tasan 25 prosentissa.
SDP mainostaa reiluuttaan, mutta mitä se tarkoittaa?
SDP:n viesti yrittää tuoda toivoa. Puolueen slogan ”kaiken voi tehdä reilummin” antaa ymmärtää, että hallituksen tekemille ikäville sopeutustoimille olisi olemassa vaihtoehto. Jotain, mikä olisi nyt nähtyä miellyttävämpi. SDP ei ole vaihtoehtobudjeteissaan perunut kuin murto-osan hallituksen tekemistä leikkauksista ja muista toimenpiteistä. Se ei edes yritä perua hallituksen toimenpiteitä, vaan se aikoo asettua asumaan valmiiksi rakennettuun taloon.
Tämä nykyinen Antti Lindtmanin tekemä ”oikeistodemari”-kuvio on riskinen.
SDP:n puheet ja teot ristiriidassa
Äänestäjät, media ja SDP:n vasemmistosiipi voivat alkaa ihmetellä, miksi SDP:n puheet ja teot ovat ristiriidassa. Miksi vain vasemmistoliitto esittää peruvansa käytännössä kaikki nykyhallituksen toimenpiteet ja vielä osoittaa niille rahoituksen miljardiluokan veronkorotuksilla? Monet SDP:ssä haluaisivat paljon löysempää talouspolitiikkaa kuin mitä puoluejohto nyt lupailee. Asiasta möykkääminen voi siis olla nykyjohdon vastustajien etujen mukaista.
Jos SDP yrittää mahtua hallitukseen kokoomuksen kanssa, Petteri Orpon hallituksen toimenpiteistä tuskin pakitetaan merkittävästi. Ei kokoomus voisi sellaiseen suostua. Kokoomuksen kanssa SDP saa kaupanteossa vain muutaman näkyvän peruutuksen, joista tärkein on varmaankin työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden palauttaminen. SDP:lle on tärkeää, että valtio verotukee ay-jäsenyyttä, sillä sieltä SDP:n kannatuspohja sekä vaalirahoitus tulee. Lindtmanin siipi voi sitten selittää, että tämä oli se kompromissi, johon kokoomuksen kanssa päästiin.
Hallituksen toimet vahvistavat julkista taloutta
Perussuomalaisten kannatus on ottanut hallituspuolueista eniten osumaa leikkauksista sekä kasvukäänteen jatkuvasta siirtymisestä.
Viikko sitten julkaistu Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti kertoi, että Suomen taloussuhdanne on osin hallituksen ikävien säästötoimien mutta pääasiassa ulkoisten syiden aiheuttamaa. Korkeat korot, kauppasota ja sodan jatkuminen Euroopassa eivät ole hallituksen vika.
Tehtyjä leikkauksia ja uudistuksia olisi helpompi perustella, jos kasvua näkyisi välittömästi. Rukattaessa julkista taloutta kestävämpään kuntoon ei tavoitteena ole välitön talouskasvu. Tavoitteena on sopeuttaa menojen ja tulojen suhdetta toisiinsa joko menoleikkauksin tai veronkorotuksin. Tämä väkisinkin hidastaa talouskasvua ainakin lyhyellä aikajänteellä.
Kypsään ikään ehtinyt hyvinvointivaltio piti laittaa laihikselle, koska se ei muuten olisi pysynyt pitkään hengissä. Arviointineuvoston raportti sanoo, että hallituksen ”toimet kokonaisuudessaan vahvistavat julkista taloutta selvästi enemmän verrattuna siihen, ettei niitä olisi tehty”.
Luetaanpa uudelleen: hallituksen toimet vahvistavat julkista taloutta selvästi.
Hallituksella on ollut huonoa onnea. Matalasuhdanne, korkeat korot ja rakennussektorin alakulo tekevät ajankohdasta kurjan julkisen talouden kestävyyden vahvistamiselle. Parempia aikoja ei kuitenkaan enää ollut mahdollista odottaa. Kaikista reilupuheistaan huolimatta myös vihervasemmisto joutuu istumaan tähän samaan kattaukseen.
Perussuomalaisilla on iso työmaa kertoa tästä äänestäjille. Eduskuntavaalien kannatuslukemat ovat tärkeitä tietenkin itse puolueelle, mutta myös suomalaisille. Olen luottavainen, että maamme talous ei kestäisi enää uutta Viisikko-hallitusta, joka suhtautuisi julkisen talouden pitoon löysästi. Siihen ei ole enää varaa edes noususuhdanteessa.
