Eurooppaa jo vuosia piinannut eurokriisi ja tänä vuonna puhjennut pakolaiskriisi ovat alleviivanneet EU:n epäkohtia. Eurokriisin hoitoa jo pitkään kritisoinut Philippe Legrain ja Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau toteavat, että EU:n ongelmana on lyhytjänteinen politiikka. Molemmat myös muistuttavat ongelmien juontuvan yhdestä lähteestä: Saksasta.
Philippe Legrain toimi Euroopan komission ex-puheenjohtaja Jose Manuel Barroson talousasiain neuvonantajana. Legrain kirjoittaa Project Syndicatessa Euroopan olevan vaarassa hajota. Legrainin mielestä jo eurokriisissä nähtiin lyhytjänteisen politiikan johtaneen kriisin paisumiseen ja pitkittymiseen.
Eurokriisiä pitkitetty sanelupolitiikalla
Legrain muistuttaa, että Kreikan velkojen saneeraus kestävälle tasolle vuonna 2010 olisi horjuttanut pahoin saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja, ja että siitä olisi koitunut kustannuksia. Legrainin mielestä hintalappu on kuitenkin paisunut, koska euromaiden finanssipolitiikkaa piti kiristää keskellä taantumaa – pääosin Saksan vaatimuksesta. Hintalappu näyttäytyy vaatimattomana talouskasvuna.
Tämän lisäksi euromaiden takaamia luottoja on kriisimaiden harteilla vielä pitkään. Euromaat ovat ajautuneet paikoin napit vastakkain, kun ne ovat jakaantuneet velkojiin ja velallisiin.
Wolfgang Münchau puolestaan kirjoittaa, että tarjolla olevasta Euroopan yhdentymisestä olisi syytä kieltäytyä. Eri euromaat näkevät liiaksi eri lailla sen, mitä esimerkiksi finanssipoliittinen unioni tarkoittaa. Saksalaisten näkökulmasta sillä tarkoitetaan jokaiselle euromaalle tyrkytettyä talouskuria, kun monella muulla maalla tämä olisi yhteisvastuuta ja finanssipoliittista taakanjakoa.
Münchaun mielestä saksalaisten tarjoama finanssipoliittinen unioni ei korjaa valuuttajärjestelmän vikoja. Hän pitää nykyistä yhteisvaluuttaa kiinteän valuuttakurssin valtakuntana. Hän ei usko pankkiunionista tulevan toimivaa, koska yhteisvaluuttakin on jäänyt epätäydelliseksi. Näin on käynyt, vaikka kriisi onkin alleviivannut eurojärjestelmän valuvikoja.
Siirtolaisuuskriisi jakaa Eurooppaa
Käsillä olevan siirtolaisuuskriisin myötä EU-maissa on tullut toinen jakolinja. Saksa ilmoitti syyskuun alussa, että Syyriasta unionin alueelle lähteneet ihmiset ovat tervetulleita Saksaan. Pian tämän jälkeen Saksa joutui niin suuren vaelluksen kohteeksi, että se joutui rajoittamaan maahanmuuttoa.
Saksan noustua pullonkaulaksi, kauttakulkumaiden ongelmat alkoivat, kun tuhannet ihmiset jäivät rajan tuntumaan jumiin. Kauttakulkumaat joutuivat niin ikään rajoittamaan maahanmuuttoa. Unkarin aidattua sekä Serbian että Kroatian vastaiset rajansa, pääosin Saksaan hakeutuvat siirtolaiset ja pakolaisasemaa hakevat joutuivat kulkemaan Slovenian läpi.
Slovenia ei pysty kuitenkaan huolehtimaan pohjoiseen hakeutuvista ihmisistä edes kauttakulkumaan asemassa. Slovenia on joutunut rajoittamaan läpi virtaavien ihmisten määrää. Tämä on puolestaan pakottanut Kroatian tekemään samoin. Nyt tuhannet ihmiset voivat jäädä loukkuun Serbiaan.
Syksyn sateet ja öisin alas laskevat lämpötilat ovat jättäneet jo nyt ihmisiä suojattomaksi Balkanilla. Talven lähestyessä tilanne tulee vain pahenemaan.
Ison-Britannian mahdollinen ero
Saksa on halunnut, että siirtolaisia jaettaisiin EU:iin tasaisemmin. Kritiikki on kuitenkin ollut suurta. Kriitikot muistuttavat, etteivät he voi vangita ihmisiä maihin, joissa siirtolaiset eivät viihdy.
Siirtolaiskriisi voi myös nostaa EU-vastaisuutta Isossa-Britanniassa. Legrainin mielestä Ison-Britannian mahdollinen ero EU:sta voi kääntää koko EU:n tulevaisuuden. Toistaiseksi yksikään maa ei ole eronnut EU:sta. Ison-Britannian tilanteen vuoksi Euroopalla ei ole kauaa aikaa korjata toimimattomia rakenteitaan.
Henri Myllyniemi