Kulttuurisota velloo kaikkialla – Vasemmistolle suomalaisuudella ei ole väliä

Kansanedustaja Onni Rostila taustoittaa, että käsitteenä kulttuurisota on alkujaan lähtöisin Yhdysvalloista. 1990-luvulta alkaen maan perinteistä, kristillisiin juuriin ja arvopohjaan nojaavaa kulttuuria alettiin haastaa poliittisesta vasemmistosta etenkin vähemmistöryhmiä, heidän oikeuksiaan ja historiallista kaltoinkohtelua painottavasta näkökulmasta.

Kulttuurisodan teemat ovat samankaltaisia myös tänä päivänä Suomessa.

– Kysymys on siitä, kuka saa ja minkälaisilla ehdoilla määritellä Suomen kulttuuria ja kansallista identiteettiä sekä minkälaisten tapahtumien saatossa se on muotoutunut sellaiseksi kuin se on, Rostila sanoo.

Hänestä ei ole kestävä ajatus, jos yksilöiden ja kansakuntien kulttuurinen itseymmärrys pohjautuu negatiiviseen itseruoskintaan.

– Historiassa on tehty virheitä, mutta niistä täytyy pystyä menemään yli ja ottaa niistä opiksi. Tulee muistaa hyvät ja onnistuneet ratkaisut, Rostila sanoo.

Nyt politiikkaan niin aktiivisesti kuin ei-aktiivisesti osallistuvat ihmiset joutuvat elämään syvien ristiriitojen keskellä kulttuurisodan taistelun seurausten kanssa.

Keskiössä suomalaiset ja suomalaisuus

Kaupunginvaltuutettu, eduskunta-avustaja Tuulia Alanko kysyy Rostilalta, miksi suomalainen kulttuuri on erityinen.

– Yksinään se, että meillä on olemassa sellainen omaleimainen kansakunta ja kulttuuri kuin suomalaiset ja suomalaisuus, tekee siitä säilyttämisen arvoisen, Rostila painottaa.

Suomalaisille hyviä ja edullisia asioita uhkaa vasemmistoliberaalien ajatusmalli.

– Vasemmistoliberaalista näkökulmasta ei ole mitään väliä, onko sadan vuoden päästä sellaista maata ja kansaa kuin suomalaiset. Tietysti sellaiselle ihmiselle on tavattoman vaikea perustella sitä, miksi se on tärkeää tai miksi monet ihmiset kokevat sen tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi, Rostila kertoo.

Vasemmistolaiset lähtevät ajattelussaan esimerkiksi siitä, että vähemmistöjen oikeudet ja historialliset tulkinnat ovat olleet vain pielessä suomalaisessa tai länsimaisessa kulttuurissa. Näin negatiivinen ajattelu kietoutuu Rostilan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja imaisee mediankin puolelleen.

– Tämä on uskomattoman takaperoista ajattelua, siis se, että olemme valmiita uhraamaan meidän yhteiskunnan elinkelpoisuuden, tulevaisuuden, eläkejärjestelmän ja hyvinvointipalvelujen rahoituksen, hän sanoo.

Luksususkomuksiin ei ole enää varaa

Syntyvyys on ollut Suomessa pitkään laskusuunnassa. Tähän Rostila pitää yhtenä syynä vasemmistolaista näkemystä, jossa perheellistymistä pidetään esimerkiksi naisten kannalta vain negatiivisena.

– Siinä ajatellaan, että kunhan ei vain puututa heidän aika utopistiseen sukupuolten välisen tasa-arvon ideaalimalliinsa. Itse ajattelen, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tällaisiin kummallisiin luksususkomuksiin, Rostila sanoo.

Hän huomauttaa, että Suomessa on jo paljon ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti jättävät hankkimatta lapsia ja perhettä. Tässä tilanteessa tarvitaan perinteisiä perhearvoja.

– Silloinhan meillä on kaikki syyt keskittyä kannusteissa juuri niihin ihmisiin, jotka haluaisivat lapsia. Hedelmällisyystietoutta voitaisiin lisätä tuntuvasti, Rostila katsoo.

Vastareaktio utopialle

Monet nuoret suomalaismiehet ovat liittyneet kirkkoon ja kannattavat perinteisiä sukupuolirooleja.

– Siinä on paljon vastareaktiota kulttuuriseen pakkosyöttöön siltä toiselta laidalta. Ainoa asia, mikä tuntuu olevan pyhää, ovat vallalla olevat vasemmistoideologian opinkappaleet. En ihmettele ollenkaan sitä, että tällainen vastareaktio on tuloillaan, Rostila selvittää.

Alangon mukaan punavihreä media leimaa usein perinteiset arvot jopa ihmisoikeuksien vastaisiksi, vaikka jossakin asiassa kysyttäisiin vain, mikä on oikein tai väärin.

Tässä kysymyksessä Rostilan mielestä on tapahtunut silmänkääntötemppu, jossa perinteiset arvokäsitykset on julistettu vähintään epäilyttäviksi ja vasemmistoideologiasta on tullut yhteiskunnallinen pyhä, jota vastaan ei saa rikkoa.

– Nyt ollaan menossa kohti epävakaita aikoja. Vastareaktio on nähdäkseni oikeutettu. Jos käsistä karannutta vasemmistolaista totalitarismia ei kyetä suitsimaan, niin silloin me ajaudumme kriisitilaan, Rostila huomauttaa.