Suomen Uutiset tapasi pitkän linjan hoitoalan ammattilaisen Miran, joka tyrmää demarien ehdotuksen.
– Järjetön ajatus. On pärjätty, kun on ollut yksi ulkomaalainen ja loput suomalaisia. Olisi hullu ajatus, että olisi vain yksi suomalainen. Se ei tule toimimaan. Suomen kieli ei kaikilla taivu, he eivät ymmärrä mitä pitää tehdä, hän sanoo.
Työssään ympärivuorokautisen tehostetun palvelun asumisyksiköissä hän on nähnyt lukuisia vaaratilanteita johtuen ulkomaalaisten hoitajien puutteellisesta kielitaidosta.
– On ollut tilanteita, että heille on sanottu, että jollekin ei saa antaa tiettyä lääkettä. Ovat antaneet sitä. Tai on kielletty tekemästä jotain. Ovat tehneet, kun eivät ole ymmärtäneet. Vaaratilanteita syntyy, kun heillä ei ole kielitaitoa.
SDP:n Nasima Razmyarin mukaan enemmän kuin kielestä, on kysymys siitä, millä tavalla ja millaisella tunnearvolla hoivatyötä tehdään.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman totesi viime viikolla, että keskeisissä tehtävissä toimivien hoitajien suomen ja ruotsin kielen taitovaatimuksia on syytä tiukentaa, sillä puutteellinen kielitaito voi vaarantaa potilasturvallisuuden. Rydmanin mukaan Suomen on ensisijaisesti koulutettava itse tarvitsemansa hoitoalan työvoima.
Raporttien tietoja ei ymmärretä
Suomalaiset hoitajat joutuvat tekemään paljon ylimääräistä työtä, koska kaikki asiat eivät ulkomaalaisilta suju.
– Jos töissä on suomalaisen lisäksi kaksi ulkomaalaista, suomalainen vastaa yksin ihan kaikesta. Perushoito ulkomaalaisilta onnistuu kyllä, mutta kaikki muu, kuten lääkkeiden ja kaiken muun kirjaamiset, jotka on nostettu tärkeään rooliin, niitä he eivät tee, kertoo lähihoitaja Mira.
Häntä hirvittää myös miten sujuvat yöt, kun ulkomaalainen tulee yövuoroon. Yövuorossa saattaa olla kerrallaan koko talossa vain yksi henkilö.
– Ei tiedä ymmärtääkö hän mitä iltaraportilla sanottiin.
Kerran Mira tuli itse tauon jälkeen töihin ja yövuoroon. Ulkomaalainen hoitaja antoi hänelle raportin. Tämän mukaan kaikki oli normaalia. Tämä ei kertonut saattohoidossa olevista tai huonossa kunnossa olevista, joita käydään katsomassa usein, heitäkin osastolla silloin oli. Sanoi vain kaiken olevan OK. Toisen osaston suomalainen hoitaja jäi illalla ylitöihin, jotta Mira sai oikeat ja tarvitsemansa tiedot alkavaa yövuoroaan varten.
Yökkö nukkui lukitun oven takana
Mira on työskennellyt eri Aasian maista ja Itä-Euroopasta tulleiden hoitajien kanssa. Ensimmäiset töihin tulleet aasialaiset eivät osanneet suomea yhtään, kun tulivat. Yksi hoitaja puhui vain oman maansa kieltä, ei suomea eikä englantia.
– Hoitajan pitäisi pystyä kommunikoimaan asukkaiden, henkilökunnan ja muidenkin kanssa, Mira huomauttaa.
Samainen hoitaja teki mielellään yövuoroja. Kerran Mira oli toisella osastolla itsekin yövuorossa ja vei aamun lehden toiselle osastolle puoli kuuden aikaan aamulla. Hän ihmetteli, kun sen osaston kanslian ovi oli lukossa ja valot pois päältä. Kanslian ovi pidettiin aina auki, jotta sinne kuului, jos käytävällä liikkui joku tai joku tarvitsi apua. Hän meni avaimillaan sisään ja löysi ulkomaalaisen yökön nukkumasta kansliasta.
Vakipaikat menossa ulkomaalaisille
Mira on tehnyt pitkiä määräaikaisia sijaisuuksia liki kymmenen vuotta. Kun ulkomaalaiset hoitajat tulivat, heidät palkattiin suoraan kahden vuoden määräaikaissopimuksella. Pitkään samassa paikassa töitä tehneille päteville suomalaisille ammattilaisille tarjotaan nykyään töitä listan verran eli kolme viikkoa kerrallaan. Kolmeen viikkoonkin saattaa tulla vain 3-4 työvuoroa. Sillä työmäärällä ei saa hankittua elantoa itselle saati perheelle.
– Työkavereiden kanssa on ihmetelty, että miten tämä näin voi mennä. Ihan epäreilua. Meillä on monta suomalaista hyvää ja luotettavaa hoitajaa. Sitten tullaan ihan muualta ja heidät otetaan meidän yli. Olen kuullut, että kahden vuoden sopimuksen jälkeen ulkomaalaisille hoitajille tarjotaan vakipaikat. Suomalaiset pitkäaikaiset sijaiset laitetaan pihalle ja tarjotaan vakipaikat ulkomaalaisille. Tämä on väärin meitä kohtaan. Tuntuu, että meitä ei arvosteta, Mira sanoo.
Hän teki ratkaisun. Kun työt vähenivät, hän lähti opiskelemaan kokonaan uutta alaa.
– Ensin meinasin vaihtaa vain toiseen työpaikkaan, mutta kaikissa taloissa on ulkomaalaista väkeä ja väkeä liikaa. Olisin halunnut pysyä ammatissani ja työpaikallani, se tuntui kodilta ja meillä oli tiivis työporukka. Tuntuu ikävältä, että joutuu lähtemään, hän harmittelee.
Miran nimi on tässä jutussa muutettu, hän toivoo vielä voivansa palata takaisin hoivatyöhön. Hänen oikea nimensä on toimituksen tiedossa.