Perussuomalaisten kansanedustaja Lea Mäkipää kysyi kyselytunnilla peruspalveluministeri Susanna Huoviselta (sd.), aikooko hallitus siirtää lastensuojelun painopisteen vahinkojen jälkikäteisestä korjaamisesta niiden ennaltaehkäisyyn?
Hän sanoi elävässä elämässä käyneen päinvastoin ja lastensuojelun toimenpiteet ovat siirtyneet kevyemmästä ennaltaehkäisystä raskaisiin korjaaviin toimenpiteisiin, vaikka ennalta ehkäisy olisi kaikkien kannalta paras järjestys. Huovinen oli yhtä mieltä ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja sanoi lainsäädännössä olevan ongelmakohtia, joihin aiotaan tarttua.
Tietolähteet käyttöön?
Mäkipää jatkoi, aikooko hallitus parantaa erilaisten tietolähteiden käyttöä ennalta ehkäisevän työn entistä paremmaksi suuntaamiseksi.
– Tiedämme, että tietyillä ryhmillä on suurempi riski lastensuojelun asiakkuuteen, kuten yksinhuoltajilla ja toimeentulotuen saajilla. Olisi toivottavaa, että apu tulisi ajoissa: pienelläkin avulla voi olla tärkeä ennalta ehkäisevä merkitys, kun se tulee ajoissa. Aiotaanko hyödyntää eri järjestelmistä löytyvää tietoa, jotta apua tarvitseva pääsisi tukijärjestelmien piiriin, Mäkipää kysyi.
Huovinen sanoi näin mielellään tehtävän, mutta kun 3-4-vuotias lapsi käy neuvolassa noin yhden kerran vuodessa, voi kysyä, kuinka ammattitaitoinenkaan työntekijä voi havaita avun tarpeen. Hän totesi myös, että lastensuojelu nähdään leimaavaksi. Siitäkin asenteesta pitäisi päästä eroon, jotta apu pääsisi perille.
Jokainen huostaanotto tragedia ja epäonnistuminen
Myös toinen varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä (ps.) korosti, kuinka jokainen huostaanotto on tragedia ja kertoo epäonnistumisesta. Sen jälkeen perhe jää usein yksin taistelemaan huonoin mahdollisuuksin saada perheen jälleen kokoon, vaikka perheen uudelleen yhdistämisen pitäisi olla mahdollista.
– Miten hallitus siirtää painopisteen ennaltaehkäisyyn, Mäntylä kysyi.
Huovinen piti huostaanottoa aina viimeisenä keinona. Hän piti tarpeellisena lisätä koulutusta myös lastenhoidossa. Hän sanoi meneillään olevankin sekä nopeasti että pitkäaikaisesti vaikuttavien keinojen ohjelmasuunnittelu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjestää asiaa koskevan valtakunnallisen koulutuksen ja julkaisee siitä myös kirjallisen oppaan, Huovinen kertoi.
Hän sanoi rerursseista olevan vajetta ja henkilökunnan olevan kentällä lujilla, mutta hän korosti kyseen olevan myös suunnittelusta: monella paikkakunnalla on myös onnistuttu resurssipulasta huolimatta. Esimerkiksi Imatralla on pystytty pienentämään lastensuojelun kuluja ja siirtämään painopistettä kevyeen ennalta ehkäisyyn.
– Ovatko resurssit kaikkialla tehokkaassa käytössä, hän kysyi.
Koska apua perheiden mielenterveysongelmiin?
Mika Niikko (ps.) totesi joka viidennen lapsen elävän perheessä, joiden vanhemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista. Myös lapset saavat usein hoitoa 24. ikävuoteen mennessä. Ongelmat sukupolvittuvat.
Mielenterveysongelmista hoidettavien nuorten määrä on noussut 17 000:een vuodessa. Toisaalta hoitoa on vähennetty: kun 20 vuotta sitten 60 000 perhettä sai apua, kun voimat eivät riittäneet – se saattoi olla ohimeneväkin tilanne.
– Mutta nyt saa apua vain, kun perhe on lastensuojelun asiakkaana. Antaako hallitus kunnille lisää resursseja, jotta ennalta ehkäisevää toimintaa voidaan lisätä, Niikko kysyi.
Huovinen vastasi, että asiaan koetetaan saada parannusta sosiaalihuoltolain kautta, joka tuodaan eduskuntaan toivottavasti tämän kauden aikana.
