Lindström: Omistajaohjauksen pallo hukassa

Aiheesta useammankin kerran kirjoittaneena – ja siitä ministeriltä kysyneenä – totean olevani seuraavan uutisotsikon kanssa aivan samaa mieltä: Pro: Valtion omistajapolitiikka ”surkeaa ja ammattitaidotonta”.

Näin toteaa Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n puheenjohtaja Pertti Porokari: ”Yritys ulkoistaa työpaikat intialaisyritykselle, sieltä saapuu asiantuntijaviisumilla porukkaa opettelemaan systeemit, ulkoistettujen tehtävänä on kouluttaa kaikki tarvittava. Muutaman kuukauden kuluttua asiantuntijat voivat häipyä maasta tarvittavan tieto-taidon kanssa ja vanhat työntekijät palkitaan irtisanomisilla”.

Jos omistajaohjaus on tapahtuvien asioiden hiljaista hyväksymistä ja valtion omistamien yritysten ”kehittäminen” tapahtuu pääasiassa irtisanomalla, voidaan kysyä johtamisen ja osaamisen perään sekä valtion rooliin omistajana. Valtio kun ei tunnu omistajana ottavan kantaa juuri mihinkään, tai sitten se piiloutuu Solidiumin selän taakse.

Myöskään Stora Enson toimista ei ole löytynyt mitään moitteita tai itse asiassa kyse on pelkästä inhimillisestä virheestä. Finnairin rikkurityövoiman käyttökin on kiistetty yhtiön puolelta. Eli kaikki on hyvin? Ei ole.

Valtion tulisi mielestäni määritellä omistamiensa yritysten – muidenkin kuin strategisten yhtiöiden (Neste, Fortum ja Finnair) – merkitys uudelleen. Ymmärrän toki, että tuloksen tekeminen ja tappioiden välttäminen on tärkeää, mutta valtiolla tulisi olla kärsivällisyyttä ns. normaalia omistajaa enemmän ja sen pitäisi kyetä ottamaan huomioon myös alueelliset vaikutukset sekä työllisyysnäkökulmat.

Ainakaan valtion ei tule tehdä päätöksiään kvartaaliajattelun pohjalta, lyhytjännitteisesti. Mielestäni omistamisen kriteerit tulisikin keskustella perusteellisesti ja tehdä tarvittavat korjausliikkeet ajoissa. Omistajaohjauksessa on tällä hetkellä ”pallo hukassa”. Se on syytä löytää ennen kuin se pomppii lopullisesti näkymättömiin. Näitä uutisia kun tuntuu tulevan päivittäin.

Kunnan – kuten valtionyhtiönkin – tulisi aina miettiä toiminnassaan myös alueellista etua. Onneksi mm. hankintalakia ollaan uudistamassa ja kriteereihin tulee myös muuta kuin pelkkä hinta. Myös valtion omistajaohjaus pitäisi määritellä uusiksi kriteerien osalta.