Sisäinen devalvaatio on visainen juttu ja mitä myöhempään sen tekee, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Asiasta puhuivat Matti Putkonen, työ- ja elinkeinoministeri Jari Lindström (ps.) ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola Työmiehen tuumaustunnilla perussuomalaisten puolueneuvoston kokouksessa Lahdessa.

Putkonen arvioi alustuksessaan, että oikea aika kilpailukykysopimuksen tekemiselle olisi ollut jo Kataisen hallituksen alkutaipaleella vuonna 2011. Silloin olisi saavutettu riittävät tulokset paljon helpommilla keinoilla. Mutta mitä teki Kataisen hallitus? Ei mitään – ja kova urakka kaatui nykyisen hallituksen tehtäväksi.


Haastattelun pituus 1 tunti.

Palola muisteli sopimuksen teon alkaneen jo vaalien jälkeen ennen kuin hallitusta oli muodostettu. Hallitustunnustelijana toiminut Juha Sipilä (kesk.) tunnusteli samalla myös yhteiskuntasopimuksen mahdollisuutta. Silloin neuvoteltiin vain työajan pidentämisestä sadalla tunnilla, mikä kariutui pian.

– Totesin toukokuussa STTK:n edustustossa uskovani, että asiaan palataan, mutta en uskonut että niin nopeasti, että se oli jo hallitusohjelmassa, Palola muisteli.

Sitten neuvoteltiin talouden kolmiloikan perusteella: kilpailukykyä parannetaan viisitoista prosenttia verrattuna Ruotsiin ja Saksaan alentamalla yksikkökustannuksia viiden prosentin verran, saman verran työmarkkinaratkaisulla ja saman verran tuottavuutta parantamalla mm. paikallisen sopimisen kautta.

Pakkolait saivat neuvottelut käyntiin

Elokuussa pyrittiin ratkaisuun, mutta kaikki osapuolet eivät hyväksyneet edes hallitusohjelmaan kirjatun tavoitteen kirjaamista. Edes asialistasta ei päästy neuvotteluihin, jolloin hallitus käytti isännän ääntä ja toi omat esityksensä ns. pakkolakien muodossa.

– Se oli sysäys, joka sai neuvottelut liikkeelle, Palola muisteli.

Marras-joulukuussa oltiin jo pitkällä, mutta hanke kaatui sähläykseen: Elinkeinoelämän Keskusliitto ilmoitti yllättäen, ettei se enää neuvottele tupoista. Eräs kuljetuspuolen liitto ilmoitti, etteivät hekään tee mitään, jos ei neuvotella kokonaisratkaisuista.

– Koko juttu meni juntturaan ja pari kuukautta vedettiin henkeä. Sitten vasta päästiin kilpailukykyneuvotteluihin. Matkan varrella tuli paremmin esille, ettei kyse ole vain työajan pidentämisestä, vaan kyse on sisäisestä devalvaatiosta, joka pitää tehdä ja se koskettaa jokaista palkansaajaa. Kun itse sen ymmärsin tämän, otin tavoitteekseni ratkaisun, joka koskettaa kaikkia yhtä paljon. Ei voi olla niin, että jokin palkansaajaryhmä pääsisi kuin koira veräjästä. Tällainen ratkaisu saatiin aikaiseksi ja sen kanssa eletään, Palola muisteli.

– Se, mitä parhaimmin osaamme työmarkkinoilla, on huolehtiminen palkkakehityksestä. Tehdään sellaisia sopimuksia, joilla voimme hoitaa kustannuskilpailukyvun kuntoon. Mutta Suomella on ollut myös huono tuuri: on tullut kansainvälinen talouskriisi, Venäjän kauppa on heikentynyt ja vientiteollisuus nojaa ICT- ja metsäteollisuuteen. Kun siellä kävi huonosti, tulimme tähän tilanteeseen, Palola taustoitti.

– Kolmentoista kuukauden aikana neuvottelimme 3-4 tupon verran. Opin kyllä tuntemaan siinä vastapuolen vuorosanat, Palola naurahti.

Palola arvioi kaikilla osapuolilla olleen realistinen kuva talouden tilasta, mutta tarvittavista toimenpiteistä oltiin erimielisiä.

– Mutta jos mistään saavutetuista eduista ei voi tinkiä, sisäisen devalvaation teko on mahdotonta, Palola totesi.

Perussuomalaiset yrittivät välttää riitaa

Lindström muisteli neuvotteluiden alkua siitä, että perussuomalaiset kyllä esittivät, että olisi tärkeää tuoda asiat esille niin, ettei niistä tulisi riitaa osapuolten välille.

– Sen verran pitää omaa häntää nostaa, Lindström myhäili.

Meiltä viestitettiin, miten osapuolia kannattaisi lähestyä. Mutta siinä kompastuttiin omiin kengännauhoihin.

– Kuitenkin joku aina esitti, että kokeillaan vielä. Itsekin tein virheitä ja opinkin, kuinka herkkä asia tämä on ja kuinka jokainen sanakin pitää harkita tarkasti, Lindström tähdensi.

Juuri siksi vastustin EU:ta ja euroa

– Tämä oli juuri se pääsyy siihen, miksi vastustin EU:ta: siinä työvoima joustaa, ei raha. Nyt se on Suomessakin nähty kovalla tavalla. Kun euromaailmassa kuitenkin olemme, joudumme luomaan aivan uudenlaisen tavan tehdä sisäisen devalvaation, Lindström totesi.

– Se kuitenkin häiritsi, että neuvotteluissa sanottiin vaan että ”ei käy”. Kun sitten kysyimme vaihtoehtoa, sitä ei ollut – tai sitten se olisi vielä kamalampaa, Lindström totesi.

Hallitus joutui opettelemaan omien esitystensäkin esille tuontia. Työnäytteen esille tuontia mietittiin syksyllä ja päätettiin lykätä se herkässä tilanteessa kevääseen. Kun se sitten keväällä tuotiin esille, vastapuoli kysyikin, eikö hallitukseen voi lainkaan luottaa, kun aina tuodaan uudenlaisia esityksiä.

– Luottamus on tärkeä asia. Me lupasimme veronalennuksia ja näillä teoilla luottamus palautui. Mutta kun olimme yhteisessä pöydässä, siellä on oltu rakentavia ja aina on menty eteenpäin. Ja suurin oppi oli minulle, että menen organisaatioihin kertomaan itse mitä tehdään, ettei tieto kulje tiedotusvälineiden kautta, Lindström totesi.

Hän vakuutti myös, että asioista neuvotellaan jatkossakin kolmikantaisesti esimerkiksi työaikalain kokonaisuudistuksessa.

– Myös työnäytekeskustelu rauhoittui, kun on käyty keskusteluita. Tämä on hyvä tapa toimia, Lindström totesi.

Myös Palola korosti neuvotteluiden merkitystä. Alussa on hyvä tavata julkisuudelta piilossa. Silloin voidaan välttää se tavallinen ansa, että hyväkin esitys lytätään ja vieläpä julkisuudessa vain siksi, että se tulee väärästä leiristä. Hän korosti, kuinka myös STTK:n on tärkeää päästä irti tällaisesta puoluepolitikoinnista.

– Me olemme moniarvoinen järjestö: puoluekannat menevät aika tasan. Emme voi asettua ulkoparlamentaariseksi oppositioksi, Palola korosti.

Logistiikka mukaan

Lindström piti välttämättömänä saada myös kuljetusala mukaan kilpailukykysopimukseen.

– Kuten Timo Soini sanoi, 100 miljoonaa on iso raha. Olen keskustellut asiasta AKT:n Yrjö Piiraisen kanssa ja toivon Palolan tapaan, ettei tässä olisi olennaista se, mistä ehdotus tulee. Vaikka tiedän, että tämä hallituspohja on myrkkyä poliittisesti toisella laidalla niin siitä huolimatta kannattaisi miettiä kiihkottomasti mikä hyöty sopimuksesta olisi. En lähde neuvomaan, mutta vetoan vahvasti, että sopimukseen tultaisiin mukaan, Lindström totesi.

Pienet yritykset paikallisiin sopimuksiin?

Lindström ja Palola ihmettelevät myös, miksi Suomen Yrittäjät (SY) eivät hyväksyneet hallituksen kompromissiesitystä, jolla järjestäytymättömät yritykset olisi saatu mukaan paikalliseen sopimiseen. Kompromissiesityksessä annettiin järjestäytymättömille yrityksille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin suuremmille järjestäytyneille yrityksille. Palola ihmetteli, miksei tämä vuosikymmenten tavoite kelvannut; hän arvelikin, että SY halusikin nyt vielä enemmän ja että takana oli myös halua kyykyttää ay-liikettä.

– Se taas ei kelpaa meille – vaan samat oikeudet ja velvollisuudet, Palola korosti.

Lindström totesi, että yrittäjiä kiinnosti, pitääkö yrityksen luottamushenkilön liittyä liiton jäseneksi ja tulisiko liitto sopimisen osapuoleksi.

– Kompromissiesityksessä sanottiin, että ei tule. Tähän ei SY kuitenkaan tarttunut. Ehkä kannat on lyöty lukkoon liian aikaisin, Lindström arvioi ja sanoi itse pettyneensä yrittäjäjärjestön ratkaisuun.

– Voi olla, että se vielä kaduttaa, hän arveli.

Tulevaisuus: Työelämä muuttuu

Lindström nosti vielä esille itsensä työllistäjät, jotka pitää huomioida lainsäädännössä entistä paremmin.

– Onko hän työntekijä vai yrittäjä – vai jotain muuta? Lakia pitää kehittää niin, että itsensä työllistämistä voi yrittää putoamatta sosiaaliturvan ulkopuolelle. Sitä selvitetään parhaillaan. On myös uutta jakamistaloutta ja muuta, missä työlainsäädäntö ei ole pysynyt mukana. Laki pitää muuttaa mahdollistavaksi, Lindström totesi.

Palola sanoi, että ay-liike hoitaa parhaimmin työmarkkinoiden hyväosaisten asioita, ei niinkään nuorten, jotka tekevät milloin mitäkin silpputyötä.

– Itsensä työllistäminen on iso haaste myös ay-liikkeelle: me emme ole pysyneet tässä mukana. Me hoidamme työelämän hyväosaisten asioita. Nuoret eivät tule tähän porukkaan, kun he tekevät silpputyötä. Nuoret ovat vaikeassa tilanteessa, kun pitäisi perustaa esimerkiksi perhe: he ovat isoimpia väliinputoajia, Palola totesi.

Veli-Pekka Leskelä